Hänen kasvoilleen levisi jotain tahmeaa ja lämmintä – valemuisto on täyttä totta, paitsi ettei se ole

Laura kävi psykoterapiassa ja eräänä päivänä hän muisti, mitä traumaattista hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Kotimaa 18.9.2016 18:34
Teksti Päivi Ängeslevä – Kuvitus Outi Kainiemi

Yhtäkkiä Laura tunsi, kuinka hänen kasvoilleen levisi jotain tahmeaa ja lämmintä. Se oli valkoista, ja hän jähmettyi pelosta.

Laura oli palannut mielessään aikaan, jolloin hän oli ehkä neljävuotias. Hän oli viettänyt viikonloppua mökillä isänsä kanssa. He olivat saunoneet.

Lauraa, 24, kuvotti. Hän muisti kaiken selvästi.

Oli helmikuu 2012. Laura oli torkkunut sängyssään mutta nousi ripeästi ylös. Hän oli yhtä aikaa kauhuissaan ja helpottunut, sillä muisto selittäisi hänen ahdistustaan, joka kumpusi lapsuudesta.

Isä oli käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväksi.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.