Tappavan tyylikäs

Atte Rytkönen hioo työkseen työlakia yritysten tarpeisiin. Mutta se ei ole asia, josta hänet tunnetaan.

Hän 12.10.2018 06:00
Teksti Ilkka Pernu Kuvat Marjo Tynkkynen

Atte Rytkönen on vaatturiliike Sauman vakioasiakas. Omistajista on tullut hyviä ystäviä.

Tämä juttu voisi alkaa näin: Kun espoolainen tyylibloggari Atte Rytkönen heräsi aamulla, hän puki ylleen kokonaisuuden, jota hän kutsuu univormuksi: Valkoinen kauluspaita on Oxford-puuvillaa ja sen levitetyt kaulukset ovat normaalia pehmeämmät.

Kaulaan hän kiepautti four in hand -sidonnalla harmaan villasolmion, jossa ei ole vuorausta, joten se on höyhenenkevyt. Hän nosti leveille hartioilleen vihreät henkselit ja lopuksi syvänsinisen mittatilauspuvun.

Jalkoihin hän sujautti Crockett & Jonesin espressonruskeat nahkakengät, joissa on hillitty brogue-rei’itys. Lopuksi hän kiinnitti ranteeseensa alkuperäisen Omega Seamaster -kellon vuodelta 1967. Hän oli valmis.

Aloitetaan kuitenkin Atte Rytkösen työpaikalta, onhan hän työoikeuteen erikoistunut juristi.

 

Suomen yrittäjien pitkäaikainen tavoite on ollut, että saataisiin työllistymiskynnystä laskettua”, Atte Rytkönen kertoo työtuolissaan. Edessä pöydällä on Työoikeus-raamattu, työlainsäädännön luonnospapereita ja nuuskapurkki.

Hän työskentelee Suomen yrittäjien asiantuntijana ja on mukana työlainsäädännön valmisteluissa. Viime aikoina elinkeinoelämän suurin keskusjärjestö on ajanut erityisesti irtisanomissuojan helpottamista.

Tänä aamuna käynnissä on poliittinen lakko, jonka tarkoituksena on pysäyttää hallituksen suunnitelma helpottaa irtisanomista alle 10 työntekijän yrityksissä.

Vaikka Rytkönen nojaa taaksepäin, paidanhelma ei nouse housunkauluksen alta eikä jää rumasti ryttyyn. Kun hän siirtyy Mannerheimintietä puolitoista kilometriä etelään eduskuntatalolle lobbaamaan, hän vetää nahkakenkiensä suojaksi oranssit kalossit.

Rytkönen on tämän toimiston tyylikkäin mies.

Aina silloin, kun hän ei mieti työoikeutta, hän pitää suosittua Dress Like A -blogia ja kehittää omaa DLA-vaatemallistoa, johon kuuluu solmioita ja kauluspaitoja sekä taskuliinoja, joihin on printattu Akseli Gallen-Kallelan maalauksia, muun muassa rankkaa ryyppyiltaa kuvaava Symposion.

 

Nykyään Äänekoski kylpee sellurahassa – uusi 1,2 miljardin euron sellutehdas on Suomen suurin metsäteollisuusinvestointi – mutta ainakaan 1990-luvun alussa paikkakunnalla ei ollut muuta tekemistä kuin urheilla. Poikien tai miesten pukeutuminen ei ollut erityisen tyylikästä, sellaista farkkua ja kauluspaitaa.

Sitten tuli 1990-luvun loppu ja jalkapalloilija David Beckham, joka osoitti pikkupaikkakuntien pojille, että mieskin voi näyttää hyvältä.

Rytkönenkin alkoi etsiä omaa tyyliään. Jyväskylässä käytiin ostamassa micmaceja ja fubuja, myöhemmin lukiossa Rytkönen nähtiin usein chinoissa ja kauluspaidassa. Hän alkoi käyttää värejä entistä rohkeammin. Hänelle myönnettiin koulussa Vuoden metroseksuaali -palkinto.

”Pikkukylässä voisi ajatella, että tuoko diplomi suosiota vai saako pataan.”

Mutta huomio tuntui hyvältä.

Rytkösen isä oli atk-alalla, äiti lastentarhanopettaja. Hän itse tiesi jo varhain haluavansa juristiksi. Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen 2005 hän haki Helsingin yliopistoon oikeustieteellisen tiedekuntaan ja sieltä suoraan Suomen yrittäjiin töihin.

Helsinkiin muutettuaan hän alkoi etsi netistä tietoa vaatteista ja tyylistä. Helsinkiläisen Ville Raivion ylläpitämän Keikari.com-sivuston keskustelupalstalta hän löysi muita nuoria miehiä, jotka suhtautuivat vaatteisiin intohimoisesti.

Miesten ajattomasta tyylistä kirjoitettiin muun muassa Veli– ja Image-lehdissä. Rytkönenkin luki niitä, mutta Suomesta ei tuntunut löytyvän yhtä laadukkaita julkaisuja ja sivustoja kuin maailmalta. Jo Ruotsissa tehtiin monta maailmanluokan lehteä ja sivustoa: Plaza Uomo, Café, Shoegazing, Manolo

Ruotsista tulee myös General-merkin vaalea nuuska, jonka Rytkönen vaivihkaa napauttaa ylähuulen alta roskikseen.

Vuonna 2010 Rytkönen päätti perustaa blogin. Aluksi sen oli tarkoitus olla virtuaalinen leikekirja, johon hän kokoaisi omat inspiraation lähteensä, mutta pian hän alkoi jakaa siellä neuvojaan. Ensin suomeksi, sitten englanniksi. Motto oli Whatever you wear – always dress to kill.

Kun hän siirsi bloginsa tuolloin suositulle Tumblr-alustalle, hänellä oli parhaimmillaan kymmeniätuhansia seuraajia ja 40 000 kuukausikävijää. Nykyään kävijöitä on viikossa 3 500–4 000. Noin puolet lukijoista tulee ulkomailta.

”Sauli Niinistöllä on erittäin istuva, omaan asemaan sopiva tyyli.”

Rytkönen suhtautuu vaatteisiin intohimoisesti, mutta vähinään yhtä intohimoisesti purilaisiin. Helsingissä on kolme huippupaikkaa: Roslund Teurastamolla, Social Food Burgerjoint ja Kämp.

Roslund näyttäisi olevan kiinni eikä Burgerjoint oikein käy kesken työpäivän. ”Se on niin pieni, että sen jälkeen saa tuulettaa vaatteita viikon.”

Siispä Kämpiin. Pohjois-Esplanadilla vastaan kävelee tasaisena virtana tyylikkäitä ihmisiä. Ei ihme; lähistöllä on asianajotoimistoja ja konsulttifirmoja, joiden työntekijöiltä odotetaan moitteetonta bisnespukeutumista. Myös aasialaiset turistit pistävät Rytkösen silmään. Tyylitietoisuuden näkee yleensä jo kengistä.

Hänen oman villakangastakkinsa alta pilkistää Drake’s-merkkinen oranssi huivi, jossa on moghul-printti. Se on aksentti, silmänisku miesten tyyliä seuraavalle vastaantulijalle.

Ennen kuin Rytkönen aloittaa syömisen, hän kuvaa annoksen. Hän opastaa, että oikeaoppisesti purilaista kuuluisi syödä käsin, mutta ei täällä Kämpissä.

Medium-pihvi on tuore ja riittävän murea. Mutta vaikka kaikki ylimääräinen on karsittu, annoksessa on silti liikaa ”oheistuotteita”.

Myös omasta tyylistään hän on vuosien aikana karsinut kaiken ylimääräisen. Vielä muutama vuosi sitten hänen yllään saattoi nähdä punaiset housut, mutta enää ei ole tarve herättää huomiota. Räikeänkuosisten taskuliinojen sijaan hän yhä useammin – kuten tänään – valitsee valkoisen pellavaliinan.

Rytkönen haluaa puhua myytistä, siitä, että suomalaiset miehet eivät osaa pukeutua.

”Kyllä Lontoossa ja Tukholmassa pukeudutaan hyvin, mutta tilanne muuttuu heti, kun mennään kauemmas metropoleista.”

Sama pätee Suomeen. Kämpin ikkunan ohi sujahtelevat mittatilauspuvut ja italialaiset nahkakengät. Harvemmin niitä näkee Äänekoskella Pirjon burgerin ikkunapöydästä.

Suomessa on Rytkösen mukaan muutama tyylikäs julkisuuden henkilö: Carl Haglund, Sauli Niinistö (”varsinkin presidenttikautensa aikana on näyttänyt, että hänellä on erittäin istuva, omaan asemaan sopiva hillitty tyyli”) ja Nalle Wahlroos.

Jotain Suomesta – ja Rytkösen omasta mausta – kertoo, että kaikki esimerkit ovat politiikasta ja liike-elämästä.

Tyylikkyydestä on konkreettista hyötyä, Rytkönen sanoo. Kun vaatteet istuvat ja tuntuvat hyvältä, on helpompi keskittyä asiaan esimerkiksi liikeneuvottelussa tai työhaastattelussa. Ja on hän huomannut saavansa huoliteltuna tavanomaista parempaa palvelua esimerkiksi ravintoloissa.

Tyylitietoisuuteen kuuluu myös se, että pukeutuu tilanteen vaatimalla tavalla. Kun Rytkönen menee Äänekoskelle pitämään koulutusta, hän vetää ylleen liituraitapuvun sijaan farkut ja neuleen.

Kuitenkin hän itse varoo tekemästä johtopäätöksiä tyylin perusteella.

”Vaikka pukeutuu hyvin, ihminen voi silti olla kusipää.”

 

Kun blogin lukijamäärä kasvoi, Rytköselle alkoi sadella yhteistyöpyyntöjä. Mitä jos hän testaisi vaikkapa keittolounaita? Hän kieltäytyi suurimmasta osasta. Tänä vuonna hän sanoo tehneensä yksi tai kaksi kaupallista yhteistyötä (niistä ei tosin ole postauksissa merkintää). Ja nyt kun Rytkösellä on oma vaatemallisto, kilpailijoiden tuotteiden mainostaminen ei edes kiinnosta.

Suomen menswear-piirit ovat pienet, ja aika usein Rytkönen päätyy kirjoittamaan ystäviensä tuotteista. Raha ei liiku, mutta hänen ei tarvitse maksaa vaatteista täyttä hintaa.

Blogissa tyyliin suhtaudutaan insinöörimäisen viileästi:

”Tässä tekstissä yritän kertoa yksityiskohtaisesti mittatilauspuvun ostamisesta.”

”Poolopaita on ajankohtainen ja trendikkäämpi kuin koskaan. Nyt kerron miksi.”

”Mitä pienempi esine on, sitä tärkeämpää on nahan laatu.”

Vaikka Rytkönen on lähes kaikissa kuvissa itse mukana, ovat vaatteet ja asusteet ja niiden yksityiskohdat pääosassa.

”En usko, että ketään kiinnostaa, mitä syön aamiaiseksi.” (Heti heräämisen jälkeen puoli litraa vettä, ja vähän myöhemmin banaani, marjoja, rahkaa ja kahvia.)

Vielä oma vaatemerkki ei ole tuottoisa bisnes. Viime vuonna liikevaihtoa kertyi noin 20 000 euroa. Loppuvuodesta brändi koki kolauksen, kun virolainen firma, jolle DLA oli ulkoistanut varastoinnin ja logistiikan, ei saanut toimitettua tuotteita asiakkaille ajoissa.

Miestenvaatemarkkina voi kuitenkin olla hyvä bisnes tulevaisuudessa, sillä globaalisti ala kasvaa naisten muotibisnestä nopeammin. Kasvun määräksi arvioidaan lähivuosina kymmeniä miljardeja euroja.

 

Atte Rytkösen mukaan värikkyys ja räväkkyys eivät voi olla itseisarvo.

Atte Rytkösen mukaan värikkyys ja räväkkyys eivät voi olla itseisarvo.

Espoon Tapiolassa, arkkitehtipari Kaija ja Heikki Sirenin suunnitteleman kaksikerroksisen 50-luvun rivitalossa kierreportaiden yläpäässä on kaksi huonetta. Pienempi on makuuhuone, isompi vaatehuone. (Lisäksi löytyy vaatekomero.)

Huoneessa on kaksi vaaterekkiä. Toisessa on puolison mekot ja jakut. Rytkösellä on isompi rekki. Siinä riippuu kaikki hänen 24 pukuaan ja irtotakkiaan. Erillisessä tangossa on hänen 30 paitaansa ja nurkassa kenkätelineessä 14 paria kenkiä.

Rytkönen nostaa rekistä suosikkipukunsa, joka on jo niin kulunut, että hihaa on parsittu useampaan kertaan. Villa on pehmeää ja huokoista.

Toinen hänen suosikeistaan, japanilaisen Uniqlo-merkin tweedvillainen puku maksoi vain noin 100 euroa.

Ikea-lipaston ylälaatikossa on iso pino taskuliinoja ja kravatteja sekä rannekelloja.

Mitkä ovat seuraavat miesten muotitrendit?

Toki Rytkönen tietää, onhan hän käynyt miesten muodin tärkeimmässä tapahtumassa Pitti Uomossa Firenzessä vuodesta 2012 lähtien: neuleet puvun kanssa, kaksiriviset takit ja klassinen tyyli, kuten liituraita. Hänellä itsellään on ollut blogikuvissaan sellaisia yllään jo kauan.

Parasta hänestä on se, että pukeutumisella voi piilottaa omia huonoja puoliaan ja korostaa hyviä.

Otetaan esimerkiksi Rytkönen itse. Hän on lyhyt (171 senttimetriä) mutta huomattavan harteikas, ja hänellä on leveäksi treenattu rintakehä. Siksi takeissa ei saa olla lainkaan toppauksia. Vaateliikkeiden valmispukuja Rytkönen joutuu lähes poikkeuksetta lyhentämään hihoista ja lahkeista.

Hänen mukaansa juuri kukaan muukaan ei voi koskaan löytää kaupasta täysin istuvaa pukua. Siksi luottovaatturi tai -ompelija on kullanarvoinen.

Vaikka Rytkönen on monin tavoin konservatiivinen, oman tyylin löytyminen vaatii myös vastavirtaan uimista. Tyylikirjojen mukaan lyhyen miehen ei missään nimessä pitäisi käyttää korkeavyötäröisiä housuja. Rytkösen housut ovat lähes poikkeuksetta korkeavyötäröiset.

 

Miesten klassinen muoti ei ole Rytkösen mielestä elitististä. Se on kaikkien saatavilla eikä lopulta edes niin kallista. Hän käyttää yhä opiskeluaikoina ostamaansa pukua ja pärjäisi nykyisellä vaatekaapillaan vuosia.

Elitististä sen sijaan hänestä on se, kun streetwear-brändit määrittävät, mikä on hyvää ja huonoa. Vaatefirmat rahastavat harvinaisilla vaate-erillä. Näissä tapauksissa tyylikkyys ei määräydy esteettisten sääntöjen tai laadun kautta, vaan brändi määrää sen.

Kun Atte Rytkönen saapuu työpäivän päätteeksi kotiin, hän riisuu univormunsa ja vetää verkkarit päälle. Mutta jo illalla hän astuu vaatehuoneeseen ja miettii, mitä seuraavana päivänä laittaa ylleen. Sunnuntaina voi suunnitella vaikka koko viikon asut. Tilavassa huoneessa voi sovitella rauhassa. Fiilistellä.

Mutta sellaisesta hän ei kirjoita blogiinsa.

kuka

  • Atte Rytkönen
  • Ikä: 32
  • Syntymäpaikka: Äänekoski
  • Kotipaikka: Espoo
  • Työ: Suomen yrittäjien lainopillinen asiantuntija
  • Koulutus: oikeustieteen maisteri
  • Perhe: avopuoliso
  • Harrastukset: miesten tyyli ja liikunta
Sisältö