”Turhaa tutkimusta ei ole” – mutta jonninjoutavaa on, sanoo maailman ruokaongelmaa ratkova huippututkija

Anna-Liisa Laineen mielestä rahoittajien tai päättäjien tarpeisiin valjastettu tutkimus tuottaa yhdentekevää keskivertoa tiedettä.

ekologia
Teksti
Päivi Ängeslevä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Anna-Liisa Laine oli aloittanut biologian opintonsa Oulun yliopistossa ja kuunteli professori Lauri Oksasta. Oksanen kertoi yhdysvaltalaisesta ekologista Nelson Hairstonista ja tämän hypoteesista vuodelta 1960.

Eräänä päivänä Hairston oli juonut olutta ja hukannut silmälasinsa.

Hän oli katsonut ympärilleen ja ihmetellyt, miksi maailma on vihreä. Miksi jänikset, jotka voivat lisääntyä rajattomasti, eivät syöneet kaikkea vihreää pois?

Kysymyksestä syntyi keskustelua vuosikymmeniksi ja lopulta kaksi merkittävää päätelmää: kasvit puolustautuvat ja pedot pitävät kasvinsyöjät kurissa.

Luento oli syksyllä 1995, ja seuraavana kesänä Laine lähti Oksasen tutkimusapulaiseksi Norjan Lappiin. Tutkijat asuivat teltoissa saarella, jossa ei ollut petoja. He merkitsivät maastoon tutkimusruutuja, joista osa oli suojattu verkoilla kasvinsyöjiltä eli myyriltä.