Oudon tavallinen tähti

Hittibiiseissään Pasi Siitonen metsästää puumaa ja ajaa läpi yön. Seuraavaksi hän haluaisi tehdä rehellisen ja kauniin rakkauslaulun.

hän
Teksti
Tero Alanko
Kuvat
Jonne Räsänen

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

 

Kun Pasi Siitonen vaihtaa metallisankaiset arkilasinsa ”kullitettuihin” esiintymislaseihin, hän muuttuu laulajatähti Stigiksi.

Aiemmin Siitonen näki painajaisia, joissa hän oli nousemassa lavalle ja esiintymislasit olivat jääneet kotiin.

”Se oli melkein yhtä paha uni kuin se, missä ollaan ilman housuja koulussa tai kaupungilla.”

Vain elämää -ohjelman nauhoituksissa Siitonen unohti esiintymislasit. Hän vietti koko päivän arkilaseissa eikä kukaan huomannut mitään.

”Huomasin sen itsekin vasta päivän päätteeksi, kun katsoin vessassa peiliin. Sen jälkeen ei ole ahdistanut.”

Siitonen on liki kaksimetrinen kaveri, jolla on kalapuikkoviikset, silmälasit ja takatukka.

”Tämän näköisiä jäbiä ei ole paljon. En sulaudu joukkoon. Vaikka mulla olisi maski, niin kaikki tunnistaa silti.”

”Hirveän vähän ihmiset silti tulee häiritsemään. Toisaalta en käy juuri missään iltariennoissa. Olen mieluummin perheen kanssa kotona.”

Siitosella ja hänen kihlatullaan on kuusi- ja kymmenvuotiaat pojat. Viime syksynä perhe vietti perjantai-illat, kuten monet muutkin perheet, katsoen Vain elämää -ohjelmaa. Stigin jakso oli Nelosen viime vuoden katsotuin ohjelma.

Oman puheäänen kuuleminen telkkarista tuntui sietämättömältä. Ensimmäisten jaksojen aikana Siitonen painoi kädet korvilleen ja rupesi pölisemään, kun tuli hänen vuoronsa puhua.

Pojat seurasivat ohjelmaa kiinnostuneina, mutta eivät tehneet siitä isoa numeroa.

”Aika vähän ne mitään kommentoivat. Ovat tottuneet siihen, että iskä tekee tämmöistä. Nuorempi meni usein nukkumaan heti, kun mun biisi oli tullut. Sen mielestä Ressu (Redford) oli tosi hauska tyyppi.”

Putous on silti paljon kovempi juttu. Tänä keväänä siinä esiintyi Stig-hahmo laulamassa Kuningaskobraa.

”Etenkin nuorempi jätkä oli innoissaan: ’Isi, isi, sua esitetään Putouksessa!’ Onhan se varmaan jännää, kun katsoo omaa suosikkiohjelmaa ja siellä on joku isiksi pukeutuneena.”

Pasi Siitonen vietti lapsuutensa Helsingin Kruununhaassa. Lapsuus oli keskiluokkainen. Pasi harrasti pianonsoittoa ja koripalloa. Koulu sujui liiankin helposti lukion toiselle luokalle asti.

”Sitten olisi pitänyt alkaa lukea pitkän matikan ja fysiikan läksyjä. Kun olin tottunut, että läksyjä ei tarvitse tehdä, oli vaikea muuttaa tapoja. Olenkin sanonut vanhemmalle pojalle, että jos koulu tuntuu liian helpolta ja tyhmältä, kantsii itse tutkia asioita pitemmälle.”

Siitonen kuuluu koripallosukuun: hänen isänsä, veljensä ja kaksi serkkuaan ovat pelanneet SM-sarjassa. Oma urheilu-ura huipentui HNMKY:n C-juniorien suomenmestaruuteen.

”Mestaruus oli tosi siisti juttu, vaikka mulla ei ollut siihen osaa eikä arpaa. Kävin kentällä ehkä viisi minuuttia kauden aikana. Tietysti kannustin ja tsemppasin parhaani mukaan.”

Nykyisin hän seuraa Suomen maajoukkueen pelejä ja on käynyt katsomassa niitä myös ulkomailla. Kotona hän katsoo öisin koripalloa NBA-kanavalta.

”Olen myös alkanut kerätä digitaalisia NBA-keräilykortteja. Olen mukana kryptomaailman NFT-huumassa.”

Digitaaliset NBA-kortit eli ”momentit” ovat lisensoituja videopätkiä otteluiden huippuhetkistä. NFT (non-fungible token) on todiste yksilöidyn digitaalisen videon tai teoksen aitoudesta ja omistajuudesta. Sama lohkoketjutekniikka on käytössä myös kryptovaluutoissa.

Aluksi Siitonen laittoi momentteihin ”muutamia satasia”. Kun korttien arvot lähtivät nousuun, hän uskalsi tehdä isomman sijoituksen ja maksoi himoitsemastaan LeBron Jamesin donkista 12 000 dollaria. Nyt kyseisen kortin arvo on lähes kolminkertainen.

Esiintymislasit päässä Pasi Siitosesta tulee Stig. © Jonne Räsänen

Ensimmäiset bändit olivat jo ala-asteella, yläasteella alkoivat oikeat keikat. Pasi Siitonen esiintyi nuorisotaloilla muun muassa Masokistien ja Gulliver’s Trips -bändin riveissä. Hän haaveili muusikon urasta.

Hiukan yli parikymppisenä Siitonen pääsi G-litter-yhtyeen rumpaliksi. Tanssittavaa progea soittanut yhtye keikkaili lähinnä pääkaupunkiseudulla. Uusi Fantasia -kokoonpanossa Siitonen teki isoja festivaalikeikkoja ja kävi monta kertaa ulkomailla.

Siitonen halusi tehdä myös omaa musiikkia. Siihen tarpeeseen syntyi Stig Dogg, härski suomenkielinen versio amerikkalaisista R&B-tähdistä, kuten R. Kellystä ja Nate Doggista.

Stig Dogg julkaisi kaksi albumia (2006 ja 2007), joiden hittibiiseillä hän lauloi Rakkauden Bermudan kolmiosta ja kertoi haluavansa maistaa Vadelmasuklaata. Samaan aikaan Siitonen elätti itsensä siivoamalla kouluja ja metroja.

”Olin enemmän pitkätukkamuusikko kuin oikea räptyyppi. Monen mielestä se oli osa Stig Doggin hauskuutta. Ei kylläkään kaikista. Sitäkin ihmeteltiin, että miksi tuollainen jäbä tekee pilaa heille rakkaasta meiningistä.”

Tuohon aikaan suomalainen räppiporukka oli jakautunut kahtia. Toisaalla olivat yhden koon lippiksiin pukeutuneet Amerikan meininkiä ihailleet tyypit, toisaalla luomumpaa suomiräppiä tehneet selkäreppukaverit.

”Koen, että Stig Doggista tuli nopeasti ihan omaa elämäänsä elänyt juttu. Mun on vaikea myöntää, että olisin tarkoituksella yrittänyt tehdä porukkaa naurunalaiseksi.”

Nimen Dogg-häntä tippui pois, kun Stig osallistui vuonna 2012 Uuden musiikin kilpailuun, jossa haettiin Suomelle edustajaa Euroviisuihin. Laululeija-kappale sijoittui kolmanneksi ja soi paljon radiossa.

Räppi vaihtui pysyvämmin iskelmävaikutteiseen poppiin ja rivoudet kiltimpiin kaksimielisyyksiin.

”Tiedän jengin kelaavan, että olen vaihtanut tyyliä rahan takia ja ruvennut tekemään laskelmoiden suomalaiseen makuun. Se on ihan päinvastoin. Teen yhä juuri semmoista musiikkia, mistä itse diggaan.”

 

Video: Roy Orbison -kappaleen musiikkivideo. Lähde: Warner Music Finland/Youtube.

Stigin tähän mennessä suurin hitti on Roy Orbison. Se on kuunneltu Spotifyssa yli kymmenen miljoonaa kertaa. Kappaleen kertosäkeessä Stig ”ajaa koko yön niin kuin Roy Orbison”.

Siitosella ei ole ajokorttia.

Toinen iso hitti on Puumaa mä metsästän. Siinä Stig näkee puuman jäljet Hietaniemen rannalla ja lähtee jahtiin. Kappaleen nimi viittaa Asan kappaleeseen Leijonaa metsästän. Siinä leijona toimi suomalaisen yhteiskunnan vertauskuvana.

Puuma tarkoittaa seksuaalisesti aktiivista keski-ikäistä naista.

Suhosen Henkka eli DJ Herkules soitti mulle. Se oli Nordinin Reinon kanssa keikkamatkalla, ja ne olivat saaneet tämmöisen biisi-idean. Henkka sanoi, että Reino ei voi tehdä sitä itse, kun se ei sovi sen tyyliin. Oikealle miehelle soittivat. Tein siltä istumalta biisin.”

Video: Puumaa mä metsästän -musiikkivideo. Lähde: Warner Music Finland/Youtube.

Musiikkivideolla Stig käy karaokebaarissa ja rivitansseissa. Kantrikärpänen oli puraissut vähän aiemmin. Banjot ja mandoliinit soivat sekä Puuma-laulun tekstissä että joidenkin Stig-kappaleiden tuotannoissa.

Stig julkaisee uuden albumin syksyllä. Hän soittaa puhelimestaan Märkylii-singlen. Siinä haikaillaan kavereita ja aikaa ennen koronapandemiaa.

”Kun kuuntelin valmista versiota himassa, tuli melkein kyyneleet silmiin. En saa samaa fiilistä vanhoista Stig Dogg -biiseistä, vaikka näen niissäkin tietyn arvon.”

Tulevan albumin kappaleet alkavat olla kasassa, mutta yhden Siitonen haluaisi vielä tehdä, rehellisen ja kauniin rakkauslaulun.

Pasi Siitonen alias Stig lienee yksi eniten virtuaalikeikkoja tehnyt artisti.
Stig lienee yksi eniten virtuaalikeikkoja tehnyt artisti. ”Vain elämää -ohjelma loi kysyntää, mutta on myös fiilis, että kaikki artistit ja keikkamyyjät eivät tiedä tästä mahdollisuudesta.” © Jonne Räsänen

Tuottaja ja lauluntekijä Risto Asikainen työskentelee saman musiikkikustantamon tiloissa kuin Pasi Siitonen. Hän vertaa Stigiä suomi-iskelmän reissussa rähjääntyneisiin mutta rakastettaviin hahmoihin. Hänen mukaansa Stig syö samaa makaronilaatikkoa kuin kaikki muutkin, mutta lämpimän ironisesti.

”Biiseissä on tekstejä myöten samat elementit kuin tuhansissa muissa, mutta niitä on vaikea kuvitella kenenkään toisen esitettäväksi. Jos ne pantaisiin jollekin tangokuninkaalle, siitä ei tulisi yhtään mitään.”

Asikainen on yli tuhannen julkaistun laulun mies. Joukkoon kuuluu hittejä muun muassa Nylon Beatille, Gimmelille ja Robinille.

Hänen mukaansa tietyt lainalaisuudet esimerkiksi melodian kuljetuksessa toimivat aina. Samalla tavalla useimmat tekstit käsittelevät – ja tulevat käsittelemään – parisuhteita.

Siitonen ja Asikainen ovat tehneet yhdessä muutaman biisin. Lainsuojattoman ja Lonkeronvärisen taivaan Stig piti itse. One Life päätyi ruotsinkreikkalaisen euroviisuvoittaja Helena Paparizoun levylle.

Stigin musiikilla ei ole varsinaista kohderyhmää. Siitä tykkäävät kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset. Laulujen taitava yksinkertaisuus vetoaa kuulijoihin, kuten J. Karjalaisen ja Leevi And The Leavingsin hitit. Molemmat kuuluvat Stigin suuriin suosikkeihin

”Pasin vahvuus on siinä, että siltä voi odottaa melkein mitä vaan. Se on vähän sellainen renessanssikeksijä, joka tekee aika vapaasti sitä, mitä huvittaa”, Asikainen pohtii.

”Voisi vähän jo kääriä hihoja. On hölmöä laskea pelkästään valtion avun varaan. Ei ne siellä pahuuttaan avustusrahoja panttaa.”

Stig on aina keikkaillut paljon. Viime vuonna keikoista katosi noin 80 prosenttia.

Siitonen päätti kokeilla virtuaalikeikkojen tekemistä. Niitä on ollut lähes joka viikko – isoista tuotannoista firmojen bileisiin ja Teams-palavereihin.

Virtuaalikeikoista hyötyvät myös muut kuin artistit. Isommilla keikoilla Stigillä on mukanaan kaksi teknikkoa ja dj. Usein paikalla on myös av-alan ammattilaisia kuvaamassa ja ääntä ohjaamassa.

Tietysti Siitonen toivoo, että pandemia saataisiin nopeasti kuriin ja kaikki pääsisivät keikoille. Odotellessa kannattaisi silti yrittää tehdä jotain, keskittyä muuhun kuin Facebookissa valittamiseen.

”Voisi vähän jo kääriä hihoja. On hölmöä laskea pelkästään valtion avun varaan. Ei ne siellä pahuuttaan avustusrahoja panttaa. Ja tästä tilanteesta kärsiviä on paljon muitakin kuin musiikkialan ihmiset.”

Musiikkiteollisuus on yhä villi ja vapaa ala. Siitosen mielestä sillä on nyt peiliin katsomisen paikka.

”Miksi musiikkialan työntekijät ovat järjestäytyneet niin huonosti? Miksi ei ole työttömyyskassoja? Millaisilla sopimuksilla ihmiset tekevät duunia? Miksi tällaiset asiat eivät ole kunnossa, kuten muilla aloilla?”

”Mua on aina ihmetyttänyt, miten leväperäistä musiikkialan toiminta on. Ei kukaan tällaista osannut odottaa, mutta silti kannattaisi valmistautua tulevaan.”

 

Vuonna 2017 Siitonen tuotti Popedan Haista Popeda! -albumin. Se ilmestyi tasan 40 vuotta yhtyeen perustamisesta. Siitonen ei tuntenut Popedan jäseniä etukäteen, joskin oli kitaristi Costello Hautamäen kanssa ”jotain tviitannut”.

”Costi oli digannut IT-mies-biisistä ja mun kitarasoolosta. Roy Orbison -biisistä myös. Se lämmitti sydäntä. Silti vähän ihmettelin, että mikähän juttu tämä on.”

Costello Hautamäki on tuottanut Popedan levyjä 1980-luvulta saakka. Siitonen uskalsi lähteä mukaan, koska tiesi, että Hautamäki pystyy yksinäänkin tekemään hyvän levyn.

Siitonen tykkää eniten Popedan Harašoo-albumin (1984) aikaisesta railakkaasta meiningistä, jota edustavat muun muassa Sukset- ja Matkalla Alabamaan -hitit.

”Halusin tehdä menevän levyn. Vein musiikkia alkuaikojen suuntaan, nopeampaan ja humoristisempaan. 2000-luvulla monille suomirockbändeille rupesi tulemaan raskaampaa sävyä. Sellaisesta en diggaa.”

Haista Popeda! -albumilta lohkaistiin singleksi Lihaa ja perunaa, jonka piti alun perin tulla Stigin levylle. Hän on miettinyt, että voisi tehdä siitä uuden version.

”Ryhdyin vegaaniksi samaan aikaan, kun sain sen biisin valmiiksi. Levy-yhtiö rupesi heti puuhaamaan jotain makkarasponsseja. Se rupesi ahdistamaan ja luovuin koko biisistä. Nykyään olen taas sekasyöjä.”