Turvapaikanhakija

Helena Kupari tutkii, miksi kulttuuri-ihmiset löytävät suojapaikan ortodoksisesta kirkosta. Itsekin hän toivoisi löytävänsä sellaisen jostakin.

Hän 15.05.2020 06:00
Teksti Oskari Onninen Kuvat Marjo Tynkkynen
Sosiaaliluokkien yhteyttä uskonnollisuuteen ei ole Suomessa juuri tutkittu, Helena Kupari sanoo.
Sosiaaliluokkien yhteyttä uskonnollisuuteen ei ole Suomessa juuri tutkittu, Helena Kupari sanoo.

Ensimmäisenä kasvoille läjähtää logo – eleganttiutta tavoittelevalla fontilla kirjailtu. Ja teksti: ”Kiireettömyys kutsuu”.

Helsingin staycation-kohteesta ei ole kyse, vaikka niin voisi luulla.

Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin nettisivusta tulee mieleen hotelli. Ja koska hotelleilla on usein konferenssikeskuksia, luostarillakin on opisto. Koronavirusta tai ei, kalenterissa tarjotaan yhä kuorolaulua, naismarttyyriopintoja, ikonimaalauksen alkeita, laulukurssia laulutaidottomille ja painavimpana: ortodoksisen elämäntavan viikko.

Uskontotieteilijä Helena Kuparin mukaan monen ortodoksiksi kääntyneen jäljet johtavat juuri Valamoon. Ortodoksit itse puhuvat liittymisestä. Siinä on eri klangi.

”Se on Suomen kontekstissa ainutlaatuinen paikka, jossa ihmiset omistautuvat rukoilemiselle ja sanoutuvat irti maallisista arvoista”, Kupari sanoo kotisohvallaan keravalaisessa kerrostalokaksiossa. Vanha koirarouva Sade röllöttelee lattialla.

Sisältö