Sauli Niinistö vihdoin Obaman vieraaksi?

Yhdysvaltain uusi suurlähettiläs: ”Olisi suuri kunnia ja ilo olla vaikuttamassa siihen.”
Hanna Jensen
Hän 21.8.2015 06:30

Tuossa on meidän tuleva kotimme.

Silja Serenade lipui varhain maanantaiaamuna 3. elokuuta kohti Helsingin Kaivopuiston satamaa, jonka takana näkyi Yhdysvaltain Suomen-suurlähetystö. Kannella seisoivat Yhdysvaltain tuore Suomen-suurlähettiläs Charles C. Adams, 68, hänen vaimonsa Vera Risteski-Adams ja tytär Maya, 13. He olivat lähteneet kotoaan Genevestä ja saapuivat Tukholman kautta Suomeen.

Adams ja Maya eivät olleet nukkuneet jännitykseltään matkan aikana juuri lainkaan.

He olivat seuranneet kannella aamuyöllä, kuinka laiva pysähtyi Maarianhaminassa, mutta kukaan ei näyttänyt poistuvan laivasta eikä nousevan siihen.

Sitten he valvoivat ja odottivat, kunnes Helsingin siluetti näkyisi horisontissa, aivan kuten aikoinaan Casablanca, valkoinen kaupunki, jonne Adams nuorena poikana saapui laivalla diplomaattiperheensä kanssa.

”Halusin, että Maya tulisi Suomeen samalla tavalla”, hän sanoo nyt Yhdysvaltain Suomen-suurlähetystön kirjastossa, jonka seiniltä edellinen suurlähettiläs Bruce Oreck otti esiin harvinaisen loimukoivupaneloinnin maalikerrosten alta. Ikkunoissa roikkuvat raskaat, mahtipontiset verhot. Kahvi tarjoillaan hopeakannusta, ja antiikkisessa nojatuolissa istuva Adams tilaa erikseen espresson.

Kun Helsingin talot lopulta näkyivät, perhe seisoi hiljaa.

”Tuntui pakahduttavalta.”

 

Ennen laivamatkaa juristi Adams oli valmistautunut kuukausien ajan suurlähettiläspestiinsä, joka olisi hänen ensimmäisensä. Hän luki Sofi Oksasen englanniksi käännetyt kirjat, Henrik Meinanderin Suomen historian ja viisi Arto Paasilinnaa. Suomalaisia elokuvia hän ei ehtinyt katsoa.

Ensimmäisen tviittinsä hän (tai hänen tiiminsä) kirjoitti suomeksi kaksi päivää saapumisensa jälkeen. Siinä luki: Hei suomalaiset, hienoa päästä viimein Suomeen. Twiittaan tällä tilillä, hashtagini on #AmbAdams.

”Viimein”-sanalla Adams saattoi viitata siihen, että hän joutui odottamaan pääsyä Suomeen yli vuoden. Presidentti Barack Obama nimitti hänet suurlähettilääksi kesällä 2014, mutta republikaanienemmistöinen senaatti vahvisti nimityksen sisäpoliittisten kiistojen takia vasta kesäkuussa 2015.

Adams oli jättänyt ennen lähtöään Suomeen työnsä isossa kansainvälisessä lakifirmassa Akin Gump Strauss Hauer & Feldissä, jossa hän oli työskennellyt vuodesta 1987 asti kansainväliseen välimiesoikeuteen ja sovitteluun erikoistuneena juristina. Hän joutui väistymään myös luottamus- ja hallitustoimista sellaisissa kansalaisjärjestöissä kuten End of Human Trafficking Now ja International Center for Humanitarian Reporting.

Rauhalliselta intellektuellilta vaikuttava, syvälle silmiin katsova ja herkästi hymyilevä Adams ei kuitenkaan tunnu tippaakaan harmistuneelta. Päinvastoin. Hän nostaa kädet ilmaan ja vitsailee:

”Ettäkö kaipaisin asiakkaiden hankintaa, deadlineja ja juristin paineita? Ehei, olen emansipoitunut! Vihdoinkin vapaa!”

 

Adams on ollut Suomessa haastattelupäivään mennessä yhdeksän päivää. Ensimmäisenä työnään hän aikoo tarttua Yhdysvaltain ja Suomen välisiin kauppasuhteisiin. Adams innostuu.

”Uskon että kaupankäyntiä on mahdollista kasvattaa nykyisestä paljonkin.”

Hän selittää, että tällä hetkellä Yhdysvallat on Suomelle tuontimaana kuudenneksi tärkein ja vientimaana neljäs. Olosuhteet kasvulle ovat Adamsin mielestä suotuisat. Hän luettelee Suomen mahdollisuuksia: biotech, hightech, koneet, perinteinen teollisuus.

”Minä ja suurlähetystö aiomme tarttua tähän asiaan”, hän toistaa.

Se, että Suomi ei kuulu Natoon, ei Adamsin mielestä vaikeuta millään lailla suhteiden hoitamista.

”Kyse on kaupankäynnistä”, hän sanoo.

Keskustelu siirtyy Venäjän tilanteeseen ja talouspakotteisiin. Adams huomauttaa, ettei rauhaa Ukrainassa ole saavutettu siinä aikataulussa kuin EU ja Yhdysvallat olisivat toivoneet.

Kärkkäitä kommentteja hänestä ei irtoa.

”Sanktiot on pidettävä voimassa niin kauan kuin niille on tarvetta”, hän sanoo.

 

Vuonna 2008 Adams teki Genevessä virheen. Se tosin osoittautui myös loistavaksi tempaukseksi.

Hän luuli, etteivät geneveläiset olisi millänsäkään, jos hänen ystävänsä, näyttelijä ja liikemies George Clooney tulisi kaupunkiin rahankeruuillalliselle, jonka Adams aikoi järjestää omassa kodissaan presidenttiehdokas Barack Obaman hyväksi.

Demokraattiperheessä kasvanut Adams oli tukenut Obamaa pitkään ja veti tämän vaalikampanjaa Yhdysvaltain ulkopuolella.

Hän selitti Clooneyn turvallisuudesta vastaaville työntekijöille, että Genevessä ihmiset menisivät kadun toiselle puolelle kävelemään, jos Clooneyn kaltainen julkisuuden henkilö tulisi vastaan.

”Olin väärässä.”

Kun Clooney saapui, sana hänen vierailustaan oli lähtenyt mystisesti liikkeelle. Faneja oli kaikkialla. Tähden matka sadan metrin päässä sijaitsevasta hotellista Adamsin kotiin kesti 45 minuuttia.

Clooney pääsi kuitenkin perille. Ennen kuin Adams ehti sanoa sanaakaan, hän laittoi pöydälle 30 000 dollaria. Se oli maksimisumma, jolla presidenttiehdokasta sai Yhdysvaltain ulkopuolella tukea.

”Mitä tämä on?” Adams kysyi Clooneylta ja muistutti, että tämä oli saapunut paikalle auttamaan rahankeruussa, ei rahallisesti. Mutta Clooney ei perääntynyt.

Juhlat jatkuivat aamuviiteen. Adams keräsi Clooneyn avustuksella kuusinumeroisen summan Obaman kampanjan tueksi. Hän järjesti Clooneyn kanssa vielä toisenkin rahankeruukampanjan ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja.

”Yhdysvaltain ulkopuolella asuu seitsemän miljoonaa maan kansalaista. Niin demokraattinen kuin republikaaninenkin puolue ovat tajunneet, millainen voima sillä porukalla on taloudellisesti ja henkisesti”, Adams sanoo.

Suurlähettiläs Adams on syntynyt vuonna 1947 Pohjois-Irlannissa, jossa hänen isänsä oli tuolloin diplomaattina. Adams on asunut suuren osan elämästään diplomaattiperheensä kanssa kotimaansa ulkopuolella: Ranskassa, Saksassa, Kanadassa, Marokossa ja muutamissa Afrikan maissa. Lakiopintonsa hän suoritti Yhdysvalloissa.

Ehkä kaukaa näkee paremmin lähelle, joten tekee mieli kysyä häneltä amerikkalaisista presidenttiehdokkaista. Mutta ei, Adams ei halua ruotia heitä. Ei varsinkaan miljardööri Donald Trumpia.

”On parempi minulle ja myös herra Trumpille, etten kommentoi häntä lainkaan”, Adams sanoo.

Sen sijaan hän ottaa mielellään puheeksi ”valtavan viehättävän, charmantin ja älykkään” presidentti Sauli Niinistön, jonka hän sai ilokseen tavata jo saapumistaan seuraavana päivänä.

Kävi ilmi, että Adamsilla ja Niinistöllä on vain päivää vaille vuoden ikäero. Adams uskoo, että heillä on samankaltainen maailmankatsomus.

”Juttelimme pitkän tovin”, Adams sanoo.

Onko nähtävissä, että presidentti Niinistö saisi kutsun Valkoiseen taloon?

Adamsia hymyilyttää jo kysymyksen puolivälissä.

”Olisi suuri kunnia ja ilo minulle olla mukana vaikuttamassa siihen, että näin tapahtuisi vielä ennen kuin presidentti Obaman kausi loppuu.”

 

Parlez-vous français?

On kielitestin aika.

Suurlähettiläs sanoo puhuvansa neljää kieltä, aivan kuten hänen juristivaimonsa. Molemmat taitavat lisäksi ”joitakin kieliä passiivisesti”.

Adams vastaa kysymykseen sujuvasti ranskaksi, tietenkin, sillä hän puhuu ranskaa Makedoniasta kotoisin olevan vaimonsa kanssa.

Sprechen Sie Deutch? Saksa sujuu, totta kai.

Espanja? ¿Usted entiende español? Nyökkäys.

Sitten suurlähettiläs iskee takaisin. Kuulostaa afrikkalaiselta kieleltä.

Suurlähettiläs vie voiton. Hän oppi suahilia parikymppisenä Keniassa, missä hänen perheensä työskenteli Yhdysvaltain vapaaehtoisissa kehitysyhteistyöjoukoissa – Adams itse alakoulun opettajana.

Vain reilun viikon aikana Suomessa suurlähettiläs on ehtinyt puhua suahilia jo kaksi kertaa.

Ensimmäinen tilaisuus tuli helsinkiläisessä Aino-ravintolassa vietetyn illallisen jälkeen (Adams söi porsaanniskaa), kun hän hyppäsi taksiin ja arveli, että jos somalitaustainen kuski olisi kotoisin rannikolta, tämä saattaisi osata suahilia.

”Hän yllättyi täydellisesti”, Adams sanoo.

Toisen kerran Adams kuuli suahilia vain muutama tunti ennen Suomen Kuvalehden haastattelua. Hän tapasi ulkoministeri Timo Soinin seurueineen, kun lähdön hetkellä Soinin avustaja lausui karibu tena.

Adams ei ollut varma, oliko hän kuullut väärin. Oliko lause sittenkin suomea? Mutta karibu tenalta se kuulosti, tervetuloa uudestaan. Hän otti riskin ja vastasi suahiliksi kiitos paljon, asante sana.

Adams on innoissaan kielistä. Hänen täytyy olla kaikkien aikojen kielitaitoisin Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs.

Suomen kielen Adams ja hänen vaimonsa aikovat opetella vuodessa niin sujuvaksi, että he kykenevät keskustelemaan tai ainakin seuraamaan keskustelua.

Joka tiistai ja torstai he opiskelevat kaksi tuntia suomea, yhdessä.

 

Käytävästä kuuluu juoksuaskelia. Tytär Maya on saapunut. Takana on ensimmäinen koulupäivä helsinkiläisessä koulussa.

”I love my school”, hän huudahtaa.

Sitten hän kävelee suoraan isänsä luo värikkäissä trikoissa, vaaleanpunainen reppu selässään ja kertoo, että on käynyt itse avaamassa tilin lähetystön kauppaan, koska vanhemmat eivät olleet paikalla tekemässä sitä. Käsissä on karkkipusseja ja keksejä.

Adamsia hymyilyttää. Hän on huojentunut.

Maya ei olisi alun perin halunnut lähteä Genevestä ja jättää ystäviään ja kotiaan. Mutta alku Helsingissä onkin käynnistynyt loistavasti ja vanhempien huoli on poissa. Adamsin mielestä on mahtavaa, että hänellä on niin nuori tytär: Hän voi katsoa maailmaa myös tyttären silmin. Hän voi kehittyä.

”Meidän kaikkien pitäisi.”

Hetken päästä suurlähettilään residenssiin saapuu vaimo Vera tyylikkäässä korallinvärisessä mekossa. Hyväntuulisesti hän kertoo eksyneensä keskustassa.

”En löytänyt taksia, joten hyppäsin raitiovaunuun”, hän sanoo.

”Tulit raitiovaunulla?” suurlähetystön lehdistöavustaja kysyy silminnähden hämmästyneenä.

”Yes!”

 

Edellinen suurlähettiläs, mediamagneetti Bruce Oreck on jäänyt pestinsä jälkeen Suomeen ainakin osittain.

Washington Postin kolumnisti Al Kamen kirjoitti 22. heinäkuuta, että Oreckin saattaa olla vaikea pitää jatkossa matalaa profiilia ja että kohdemaahan jäävä edellinen suurlähettiläs (varsinkin jos tämä on toiminut yhtä näkyvästi kuin kehonrakennuksestakin tunnetuksi tullut Oreck) voi vaikeuttaa uuden suurlähettilään jalansijan saamista. Adams on eri mieltä.

Hän on kiitollinen avusta, jonka Oreck on antanut hänelle ja perheelleen jo Genevessä ja uskoo, että he pitävät yhteyttä Suomessakin.

Mutta Adams on sanonut jo aiemmassa haastattelussa, että paita ei lähde hänen päältään ensimmäisenä eikä toisenakaan päivänä.

On aika päättää tapaaminen.

Adamsin personal trainer on tulossa tapaamaan.

Keskustelu

Artikkelista kiitos – jäin pohtimaan että mitä ne ”muutamat Afrikan maat” mahtaisivat olla

”Yhdysvallatkin nöyryytti Niinistöä”
Sauli Niinistölle vierailu turistina 300 muun politiikon kanssa delegaatiossa Valkoisessa talossa oli varmasti unelmien täyttymys. Mutta kuinkas sitten kävikään, Obama käsitteli Sauli Niinistöä pelkkänä ministerinä, tietysti sen jälkeen kun oli nauranut pienelle miehelle päin naamaa.
Sauli Niinistöön ei luoteta Suomen rajojen ulkopuolella ja kaikista vähiten rapakon takana. Juuri siksi Timo Soini oli tuossa tapahtumassa 13.05.2016. matkassa mukana Washingtonissa vaalimassa niitä pienen Suomen poliittisen maineen rippeitä.
Mahtoikohan Yhdysvaltain presidenttikin olla oikeassa, Obamalla kun on luonnollisesti hyvä ihmistuntemus. Eihän nyt sentään Salolaisen B-luokan kyläjuristin, mitä Sauli Niinistö on, vanhentuneilla poliittisilla taidoilla ja tiedoilla olla presidenttiä, ei niin missään olosuhteissa. Ei missään tapauksessa. Kuvassa Niinistö on todellakin kuin lapsi joka on päässyt pelaamaan huvipuiston hedelmäpeliä valvojan huvittuneen katseen alle.
Kiitos Yhdysvallat tästä huomautuksesta !!!

Lue lisää täältä https://www.facebook.com/%C3%84l%C3%A4-%C3%A4%C3%A4nest%C3%A4-en%C3%A4%C3%A4-Sauli-Niinist%C3%B6%C3%A4-1606003069647224/