Saksalaisprofessori kesti 240 asteen löylyt – ”Savusauna oli elämäni ensimmäinen hengellinen kokemus”

Alexander Lembke suunnittelee omaa savusaunaa ja etsii valokuvattavaksi saunassa syntyneitä suomalaisia.
Hän 25.3.2017 18:22

Valokuvaaja Alexander Lembke harkitsee muuttoa Suomeen saunan ja avannon takia. © Pekka Selonen

Höyrypilvi väreilee valaistulla laiturilla. Kuuluu molskahdus, avanto syleilee hyytävästi.

Jäällä mulkoilee jättiläissilmä, linssi.

Kohta pimeästä astuu karvainen mies, uimahousuissa ja kamera kädessään. Terassilla saunojat ahmivat grillimakkaraa ja hörppivät olutta.

Valokuvaaja ei syö eikä juo, istuu vain.

Ylöjärven Peltomäessä on torstaisauna. Savusaunan ovi käy kuin saluunassa. Pitkävartisella kauhalla lirutetaan vettä, luodaan syvältä kivistä pehmeitä löylyjä.

Hämärässä harmaahapsi selittää englanniksi.

”Olen syntynyt saunassa.”

”Sauna ei ole enää meidän omistuksessa, mutta se on olemassa.”

Täysosuma. Valokuvaaja ottaa iäkkään miehen yhteystiedot ylös ja antaa käyntikorttinsa.

Alexander Lembke, kortissa lukee.

Valokuvauksen professori Lembke Hampurin muotoilukorkeakoulusta.

 

Viisi päivää myöhemmin savupatsas leijailee sinitaivaalle. Vitilumi kimaltelee Tampereen Näsijärvellä.

Lembke on kävellyt Kaupinojan saunalle jäätä pitkin. Tavallisesti hän saapuu metsän halki, jykevien kuusien ja mäntyjen suojassa.

”Se on minun saunapolkuni.”

Vuonna 2006 Lembke opetti valokuvausta Helsingissä. Perjantai-iltaisin viideltä hän seisoi Kalliossa Kotiharjun kassalla.

”Tämä on kuin pubi”, hän ajatteli ensimmäisestä Suomi-saunastaan.

Miehet joivat kaljaa, kossua ja jallua. Ja pelasivat šakkia löylyjen välissä. Lembke ihastui tunnelmaan.

Hän tutustui saunojiin ja alkoi kuvata heitä. Syntyi näyttely viimeisistä yleisistä saunoista. Hiljan, pitkän tauon jälkeen, hän palasi Kallioon.

”Samat kaverit istuvat täsmälleen samoilla paikoilla!” hän hämmästeli.

Harjutorin vastine Tampereella on Rajaportti, Lembken suosikkeja sekin. Mutta täällä, Kaupinojalla, hän ei halua seurustella, vaan kytkeytyä irti, abschalten.

Hän tulee mieluiten yksin, ennen illan ruuhkaa. Ja siemailee janoon vain vettä.

”Tämä paikka puhdistaa sielun ja ruumiin.”

Seuraa taivaalliset minuutit. Veri kohisee korvissa, iholla nipistelee.

Mustissa uruissa, kiukaassa, lepää 800 kiloa kiveä.

Lembke kiipeää neljännelle, ylimmälle lauteelle. Hän tuntee saunan joka sopukan. Miten löyly kiertää, missä se viipyy kauimmin. Miltä kuumuus tuntuu iholla, kun vettä kaadetaan hitaasti tai nopeasti.

Löylyä on vaikea kääntää tarkasti toisille kielille. Löylyllä on sielu, se on enemmän kuin höyry, Dampf.

Ennen saunaa Lembke on sanonut: ”Kuten viineissä, löylyissä on hienouksia.”

Nuorisojoukko valtaa lauteet. Äänten kakofonia kimpoilee seinistä. On tauon paikka. Lembke astuu rappuset rantaan ja kastautuu avannossa.

Seuraa taivaalliset minuutit. Veri kohisee korvissa, iholla nipistelee.

Uusi kierros. Nuoret ovat tuoneet uimapuvuissaan ja kehoissaan vettä saunaan. Löyly on muuttunut kuivasta miellyttävän kosteaksi.

Pipopäinen nainen valaa kolme kuupallista. Lembke kuuntelee kiviä, päättelee niistä kuumuuden.

”Ääni on tasaisempi”, hän sanoo.

”Ei niin syvä kuin äsken.”

Hän saunoo myös vuokra-asuntonsa puutarhassa, teltassa.

Alexander Lembke syntyi 1976 Wernigerodessa, DDR:ssä.

Saunoja oli lomanviettopaikoissa, joissa Alex-poika vieraili koulun retkillä. Toast-saunoja, kuten Lembke kutsuu sähkösaunoja.

”En voi enää mennä yleiseen saunaan Saksassa.”

Pään yllä on liikaa tilaa, jalkalaude liian matalalla; saunaan ei synny kunnon löylytaskua. Ilmastointi ei toimi, happi loppuu kylpiessä. Kiuas on usein väärin mitoitettu, kivet pieniä.

Ja ne loputtomat säännöt.

Löylyä ei saa itse heittää. Ei saa puhua. Ei saa hikoilla lauteella, vaan on maattava pyyhkeen päällä.

Tiimalasi, Sanduhr, on saunan tärkein kapistus.

On oltava kerralla vähintään kymmenen mutta korkeintaan viisitoista minuuttia. On noustava istumaan kaksi minuuttia ennen poistumista.

Täsmälleen tasatunnein saunamestari heittää löylyä ja heiluttaa pyyhettä ilmassa.

”Inhoan aromaattisia öljyjä, joita sekoitetaan löylyveteen.”

Hampurissa Lembke kelpuuttaa kaksi saunaa. Suomen merimieskirkolla on sähkösauna mutta originelli tunnelma.

”Kellarissa asustaa piru. Siellä juodaan vodkaa ja saunotaan.”

”Samaan aikaan yläpuolella veisataan pyhiä lauluja.”

Hän saunoo myös vuokra-asuntonsa puutarhassa, teltassa. Tuunatussa saunassa on iso kiuas, kiviä torven ympärille ja kasattavat lauteet.

”Sanon, että saunani on grilli. Grilli teltassa.”

”Kukaan ei ole valittanut.”

Saksalainen kulttuurisauna lämpiää aamuun asti, useita päiviä kerrallaan.

Lembke on perustanut Bauhaus Sauna Societyn. Kuten Bauhaus-taidekoulu maailmansotien välissä, yhteisö kokoaa yhteen taitelijoita ja kädentaitajia, nyt lauteille.

”Saunan löyly haihduttaa tarpeettoman etiketin ja tuo esiin paljaat totuudet”, valokuvaaja kirjoittaa kotisivullaan.

Telttasaunaan miehet ja naiset astuvat paljaina, alasti. Ujostelu katoaa parin löylyn jälkeen.

”Kutsumme sitä anti-virtuaaliseksi hetkeksi”, Lembke sanoo.

”Hikoillessa ihminen kohtaa aidon itsensä. Hän ei näytä samalta kuin aikakauslehden kansikuvassa.”

Saksalainen kulttuurisauna lämpiää aamuun asti, useita päiviä kerrallaan. Teltta vetää 4–5 saunojaa, enemmänkin, ”riippuen juodun oluen määrästä”.

Mieluiten Lembke rakentaisi savusaunan. Mutta se on utopiaa järjestyksen luvatussa maassa.

”Viranomaisten mukaan hieno pöly on vaarallista terveydelle.”

”Siksi Saksassa ei ole savusaunoja.”

 

Laskeva aurinko punaa pilvet Näsijärven yllä. Pakkasessa parta jäätyy hetkessä puikoiksi.

Lembkeä heikottaa.

Päivä on ollut yhtä juoksua, tapaamisesta toiseen. Aamiaisesta, päivän ainoasta ateriasta, on kymmenen tuntia.

”Voisin sittenkin ottaa yhden grillimakkaran.”

Hän on kasvissyöjä. Lohdutuksen sana: makkara on suomalaisen miehen rakkain vihannes.

Työmatkoillaan Lembke on tutustunut myös muihin saunakulttuureihin.

Ruotsalaiset lukevat lauteilla sanomalehtiä, norjalaiset kaatavat vettä kivettömälle kiukaalle. Etelä-Korean Soulissa näprätään kännykkää. Pariisissa sauna saattaa tarkoittaa vierailua prostituoidun luona.

Suomessa sauna on aidoimmillaan, järven rannalla. Mutta yksi ilmiö häiritsee Lembkeä.

”Du hast gewonnen.” Sinä voitit.

Mieslaji on tuttu.

Ennen saunaa Lembke on kertonut punakoista, puhumattomista miehistä. He heittävät ylen määrin vettä kiukaalle, pyytämättä lupaa. Muut saunojat lakoavat kuin vilja rankkasateessa.

Ylimmällä lauteella professori kuiskaa: ”Tuo on yksi heistä.”

Mies löntystää portaat ylös, istuu kuumimpaan nurkkaan ja vetää pipon päähän.

Enää Lembkeä ei yllätetä.

Keväällä 2008 iäkäs mies istui Kaupinojan vanhassa saunassa. Hän heitti löylyä, väki väheni. Mittarissa oli 130 astetta. Lisää vettä kiville, lopulta lauteilla oli vain kaksi saunojaa.

Suomalainen nousi, tunnusti ovella Lembkelle saksaa solkaten: ”Du hast gewonnen.” Sinä voitit.

Samana syksynä Kaupinoja paloi; hiiltyneet puuosat olivat syttyneet tuleen.

Vuosia sitten Lembke sai saunakutsun Helsinkiin. Perusmittari loppui 140 asteessa. Toisen mittarin mukaan asteita oli 240. Pihka valui oksankohdista noronaan.

Seinille ruiskutettiin kylmää vettä, jotta puu ei olisi leimahtunut tuleen.

Lembke astui saunaan.

Kuumuus oli siedettävä. Sitten isännät alkoivat heittää vettä kiukaalle. Kahdella kauhalla.

Suomessa on yksi sääntö: saunasta pitää poistua tyylillä. Niin saksalaiselle vieraalle oli opetettu. Mutta löyly poltti, iho oli tulessa. Hän syöksyi pihalle.

Kaupinojan saunalla pipomies tarttuu suureen kauhaan. Viisi kuupallista. Tauko, kohta kuusi lisää.

Kuumuus humahtaa kasvoille. On pakko kyyristyä, siirtyä porrasta alemmaksi.

Ylimmällä, neljännellä lauteella Lembke on nauliintunut paikoilleen. Hän istuu selkä suorana, vastapäätä löylynheittäjää.

Hikiset kasvot ovat tyynet.

Aluksi Lembkeä kiehtoi saunominen, sitten saunojat.

Polku kiemurteli syvälle metsään. Tähdet tuikkivat viileässä kevätillassa. Perillä kyhjötti rakennus, tummanruskea.

Sisällä kynttilät paloivat ikkunan vieressä. Tuli loimotti luonnonkivikiukaassa.

Muutoin oli pimeää, kuin luolassa.

Nenään leijaili vanhan puun, savun ja koivunlehtien makea tuoksu.

Puiset portaat johdattelivat korkeille lauteille. Löyly saapui verkkaan, yltyi täyteläiseksi.

Kivet vihelsivät hiljaa. Hataran rakennuksen rei’istä kuiski tuuli, linnut visersivät.

Tuntui kuin seinät olivat kadonneet ympäriltä.

Yö pimeni, löyly pehmeni. Aamuneljältä kynttilät sammuivat, saunan ovi sulkeutui.

Uni oli syvä, syvempi kuin koskaan aiemmin.

 

’En ole hengellinen ihminen, en lainkaan.”

”Mutta tuo savusauna oli elämäni ensimmäinen spirituaalinen kokemus.”

Jälkilöylyillä Wanhassa Tapissa, Nekalan lähiöravintolassa, Lembke muistelee Olli Klemolan saunaa Pälkäneen Äimälässä.

”Elämys oli uniikki.”

Lembke, 41, on omistanut neljänneksen elämästään saunalle.

Kaupinoja Tampereella on Alexander Lembken suosikkisaunoja.

Kaupinoja Tampereella on Alexander Lembken suosikkisaunoja. © Pekka Selonen

Valokuvaaja Caj Bremerin Saunan maailma innoitti Lembken tarttumaan aiheeseen. Vuonna 1985 ilmestyneen kirjan jälkeen suomalaista saunakulttuuria ei ollut juuri taltioitu valokuvin.

Aluksi Lembkeä kiehtoi saunominen, sitten saunojat.

Lokakuuksi valmistuu Tampereelle näyttely Saunassa syntyneet. Etsinnässä on kuvattavia ympäri maata. Toive on, että sauna tai ainakin osa siitä olisi säilynyt.

Lembke kartuttaa kulttuurista muistia. Mitä varhaisia muistoja saunassa syntyneillä on? Mitä sauna on merkinnyt heidän elämässään? Mitä tunteita syntymäpaikka on herättänyt?

Useimmat saunassa kapaloidut ovat iäkkäitä, ennen sotia syntyneitä.

”On kerättävä tarinat ennen kuin he kuolevat.”

Lembke valokuvaa niin kuin saunoo. Tarvitaan paljon aikaa mutta vähän tekniikkaa. Yksi objektiivi, ei salamaa. Tuleva näyttely on kuin sauna itse. Se vetoaa silmään, nenään, suuhun ja ihoon.

”Sauna puhuttelee kaikkia aisteja.”

”Siksi myös näyttelyssä on valokuvia, videoita, esineitä, ääniä.”

Hän ei osaa elää ilman löylyjä.

Pöydällä on vesikannu.

Lembke ei halua tilata Karhua, ei edes paikallista pienpanimo-olutta. Suomalainen mallasjuoma ei kerta kaikkiaan maistu yhtä hyvältä kuin saksalainen.

Ruokalistalla on vegehampurilainen. Mutta pihviä ei saa gluteenittomana.

Kasvissyöjä huitaisee kättään.

Juustohampurilainen, päivän toinen liha-ateria, kelvatkoon.

Lembke on virkavapaalla professorin virastaan. Ajatuksissa hautuu uusia saunaprojekteja.

Hän ei osaa elää ilman löylyjä.

”Luulen, että lopulta muutan Suomeen saunan takia.”

Hän unelmoi savusaunasta, omin käsin rakennetusta. Sauna olisi metsän siimeksessä, lähellä rantaa. Rakennus olisi yksinkertainen, ilman nykyajan apuvälineitä ja valonlähteitä. Kiuas muurattaisiin luonnonkivistä, lauteet kasattaisiin kiukaan yläpuolelle.

Lembke on syönyt juustohampurilaisensa.

”Saunan suunnittelu on kuin lapsen hankinta”, hän sanoo.

”Ideaa on kypsytettävä.”

Saunan voisi rakentaa 10–15 vuoden kuluttua.


Alexander Lembke

  • Ikä: 41
  • Syntymäpaikka: Wernigerode, DDR

  • Kotipaikka: Hampuri, Saksa

  • Työ: valokuvauksen professori, freelancer- valokuvaaja

  • Koulutus: mediataiteen tutkinto

  • Perhe: tyttöystävä

  • Harrastukset: sauna, vaeltaminen, purjehtiminen