Intohimona ydinvoima

Maarit Laihonen on kauppatieteiden tohtori ja anarkisti. Työelämä voisi ottaa oppia protestileireistä, hän sanoo.

Hän 04.05.2018 06:00
Teksti Päivi Ängeslevä kuvat Marjo Tynkkynen

Maarit Laihonen on tutkinut ydinvoimapoliittista päätöksentekoa.

Kuppi mustaa kahvia. Sen voimin Maarit Laihonen heräisi tänäkin lauantaina, 12. maaliskuuta 2011. Hän oli pukenut ylleen mustan t-paidan ja mustat, kauhtuneet collegehousut. Avannut Helsingin Sanomat.

”Neljän ydinvoimalan yksitoista reaktoria jouduttiin sulkemaan maanjäristyksen vuoksi… Ydinvoimaloiden lähistöiltä evakuoitiin perjantaina tuhansia ihmisiä Japanissa Fukushiman ja Onagawan kaupungeissa.”

Hän unohti aamukahvinsa. Esitelmän, joka piti viimeistellä.

Laihonen oli 27-vuotias tohtoriopiskelija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hän työskenteli maisteriohjelman koordinaattorina ja etsi rahoitusta väitöskirjaansa. Iltaisin hän pohti isoja teollisuuden aloja, joista yksi oli ydinvoima, ja niiden vastuuta.

Mitä suurempi teollisuuden ala, sen isommat tuhot, hän ajatteli. Mitä isompi toimija, sitä kasvottomampaa on vastuu. Miksi?

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö