”Piti voittaa ajatus, että ihmiset inhoavat minua” – Kun ujous vaivasi, runot lohduttivat Liisa Enwaldia

Suomentaja rakastui kuolleeseen runoilijaan, metaforisesti.

hän
Teksti
Riitta Kylänpää
Kuvat
Petri Juntunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Oli hetkiä, jolloin Liisa toivoi, että hänen isänsä kuolisi. Hän makasi ääneti sängyssään ja kuunteli tämän raivokasta yskintää ja korahtelua ohuen väliseinän takana. Äiti ei päästänyt häntä isän luokse, koska pelkäsi, että tauti tarttuisi myös tyttäreen, perheen ainoaan lapseen.

Sitten isä kuoli.

Äiti kätki kasvonsa mustan suruharson taakse ja maalautti kajaanilaiskodin kaikki huonekalut, tyylikalusteetkin mustiksi. Hän aikoi maalauttaa seinätkin, mutta siinä kohtaa jokin sai äidin luovuttamaan. Viisivuotiaan silmin nähtynä koti kuhisi mörköjä.

 

Yleisradion Kääntäjäkarhulla Kajaanin runoviikolla heinäkuussa palkittu Liisa Enwald istahtaa keinutuoliin kotinsa olohuoneessa Saukkolassa.