Mitä yhteistä on Janne Ahosella ja runoudella?

Saamelaisrunoilija Niillas Holmberg kertoo.

hän
Teksti
Riitta Kylänpää
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Joululoman alkuun oli enää viikko, kun Niillas Holmberg näki tärkeän tuntuisen unen. Elettiin vuotta 2007. Holmberg oli muuttanut syksyllä Utsjoelta Tampereelle ja kävi siellä ilmaisutaidonlukiota. Unessa hän käveli kotinsa lähimetsikössä. Vanha, jo harmaantunut mies istui vaivaiskoivikossa.

Unen mies oli Nils Aslak Valkeapää, vuonna 2001 kuollut saamelaistaiteilija, joka joikui ja kirjoitti runoja. Tunnistettuaan miehen Niillas alkoi kohota ilmaan.

Sillä viikolla hän lensi joka yö unissaan. Lentäminen oli varmaa ja hallittua, kuin kotkalla, joka ilmavirtauksia hyväkseen käyttäen liitää tunturin viertä.

Kotona Utsjoella Niillas etsi lomalukemista isänsä kirjahyllystä, kun hänen silmäänsä osui Valkeapään palkittu ja monille kielille käännetty runoteos Beavi áhˇcážan, Aurinko, isäni. Hän avasi kirjan summittaisesta kohdasta ja luki: ”Lapsena ihmettelin miksi minulla ei ole siipiä niin kuin muillakin linnuilla. Ja vaikka en ole enää lapsi, ihmettelen silti.

”Sen jälkeen aloin kirjoittaa runoja.”