Faijan kannoilla
Heikki Herlin kirjoitti kirjan kertoakseen, kuka hänen isänsä Niklas Herlin oli.
Poika talutti isäänsä kapakasta kotiin Töölön öisillä kaduilla. Kulku oli hidasta, koska jokaista katukiven rosoa piti varoa. Jos isä olisi kaatunut, hän olisi voinut satuttaa itsensä, luut olivat hauraat.
Alkuvuodesta 2017 poika oli muuttanut New Yorkista takaisin vanhoille kotikulmilleen ja isä naureskeli, että nyt pojan oli totuttava taluttamaan häntä paikasta toiseen:
”Faija oli täyttänyt 53, minä täyttäisin samana vuonna 27”, Heikki Herlin muistelee viimeistä vuotta isänsä Niklas Herlinin kanssa kirjassaan Tuollapäin on highway (Teos).
Isänsä tapaturma-alttiudesta huolestuneena hän oli hyvillään siitä, että tämä vietti ison osan lumen ja jään ajasta kakkosasunnollaan Nizzassa, jossa kantabaarin väki tunsi hänet Nicolaksena. Tyystin turvallinen ei ollut Ranskan Rivierakaan, kerran isä kaatui itsensä sairaalakuntoon sielläkin.
Niklas Herlin vuonna 2001: ”Minä olen ihminen, joka pelkää kaikkea – mutta kuolemanpelko on aivan oma juttunsa”
Huipputuloisista kertova tutkimus avasi ainutlaatuisen ikkunan rikkaiden maailmaan ja löysi piilovaikuttajia
”Juu, hyvä, että yrität. JD”, oli Jörn Donnerin viimeinen viesti pojalleen Otto Gabrielssonille – ”erehdykselleen”
Median omistus keskittyy, mutta mediapomojen mielestä se ei ole ongelma – minkälaisia tunteita se sinussa herättää?
