Tietoviisas hulluttelija

Markus Leikola huomasi, että ongelmallinen luonteenpiirre kääntyi ratkaisuksi, kun hän ryhtyi kirjailijaksi.

hän
Teksti
Tommi Melender
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jos Markus Leikolasta tehtäisiin elämäkertaelokuva, avauskohtauksessa nähtäisiin mielikuvitusmaailmoissaan viihtyvä pikkupoika naputtelemassa Olivettin matkakirjoituskonetta.

Isä, eläintieteilijä Anto Leikola oli Matti Klingen ja Pentti Saarikosken luokkatoveri ja laajasti kulttuurielämään verkostoitunut. Kotona Helsingin Maunulassa kävi kylässä tieteen ja taiteen huippunimiä, joille Markus luetutti puolentoista liuskan mittaisia romaaninalkujaan.

”Varmaan monet muutkin ovat sepittäneet lapsena tarinoita. En usko, että elämä kulkee niin suoraviivaisesti, että lapsuuskokemukset johdattivat minua kirjailijaksi”, Leikola sanoo.

Urasuunnitelmien tekeminen on tuntunut ikävältä, koska häntä kiinnostavat niin monet asiat. Helsingin yliopistossa Leikola suoritti ensimmäisenä vuotenaan kuusi approbaturia siitä ilosta, että armeijan jälkeen elämä tuntui olevan mahdollisuuksia täynnä.