Li Andersson: Sosiaalidemokraatit ovat hukassa – keskusta ottaa heidän roolinsa

SK:n arkistoista: Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Heikki Vento tapasi Li Anderssonin kesällä 2014, jolloin hänen nousukiitonsa oli juuri alkanut EU-vaalien äänivyöryn myötä.
Hän 18.7.2014 04:57

Li Andersson Turun Taidemuseonmäellä kesällä 2014. © Ari Heinonen

Jos haluaa käsityksen siitä, mitä vihreät tai vasemmistoliittolaiset ajattelevat, kannattaa käväistä turkulaisessa ravintola Kertussa tai Rytmi-baarissa Helsingin Kalliossa.

Kerttu sijaitsee Turussa kaupunginosien risteyksessä. Lähellä ovat puutaloalue Port Arthur, ydinkeskusta ja rautatieasema. Kerttu on työpaikkaruokalan, korttelikapakan ja iltaravintolan risteymä. Asiakkaat ovat lähiseudun lounasvieraita, lapsiperheitä ja niitä, jotka parantavat lasin ääressä itseään ja koko maailmaa.

Kerttu on myös Turun suosituimman poliitikon Li Anderssonin mielipaikka, jonka asiakkaista ensimmäiseksi tunnistaa vihreiden puoluesihteerin Lasse Miettisen. Anderssonista on vain tekstiviestihavainto. Hän oli lupautunut puhujaksi ammatti-instituutin juhlaan, jonka ohjelma on myöhässä.

Kertusta tuli Anderssonin kotikuppila 2011, kun hän järjesti siellä eduskuntavaalien valvojaiset. Vaikka vaalimenestys jäi alle 3 000 äänen, kadulla oli illalla jono.

”Vaalipäällikköni laittoi läpällä kyselyn Asalle, voisiko tämä tulla tuntemattoman vassarinuoren vaalibileisiin. Kaikkien yllätykseksi hän vastasi joo, ja se hinta oli selvästi kaverihinta. Olen auki hänelle aika monta sataa ääntä”, Andersson muistelee innostuneesti.

Asa on helsinkiläinen rap-artisti Matti Salo, jota pidetään vasemmistolaisena.

Kevään eurovaaleissa Andersson ei tarvinnut muusikoiden vetoapua. Ääniä tuli 47 599, ja hän on vasemmistoliiton varameppi. Andersson oli Helsingissäkin niin suosittu, että Yleisradion toimittaja luuli hänen olevan kotoisin pääkaupunkiseudulta. Anderssonin lisäksi Helsingin eri kaupunginosissa ääniharavaksi ylsivät vain Alexander Stubb (kok) ja Jussi Halla-aho (ps).

Andersson sai Varsinais-Suomen vaalipiiristä 8 000 ääntä. Se on hyvä pohja kevään eduskuntavaaleihin, joissa hän kilpailee suosiosta oman puolueen ehdokkaiden lisäksi vihreiden ja sosiaalidemokraattien kanssa.

Hänestä olisi voinut tulla vihreä. Vihreissä saattoi olla ainakin yksi Andersson liikaa, nyt jo entinen kansanedustaja Janina Andersson. Anderssonit menevät usein sekaisin sekä vasemmistoliitossa että Turussa. Li Andersson on keskiluokkaisesta perheestä, isä on taiteilija Jan-Erik Andersson ja äiti toimittaja Siv Skogman.

Janina Anderssonin isä on dosentti Jan Otto Andersson, joka kuitenkin on Li Anderssonin puoluetoveri. Li Anderssonin mukaan häntä on joskus luultu vasemmistoliiton entisen puheenjohtajan Claes Anderssonin jälkeläiseksi.

Li Anderssonin perheessä politiikka ei ollut ruokapöydässä. Yhteiskunta ja politiikka tulivat hänen elämäänsä koulussa.

”Mulla oli yläasteella kaveriporukka, jossa oli vahvoja persoonia. Toiset olivat feministejä ja toiset perehtyneitä Israelin ja Palestiinan kysymyksiin. Aurajoen rannalla oli Turun ruotsinkielinen nuorisotalo. Siellä kävi paljon maahanmuuttajiakin. Ne kokemukset muokkasivat maailmankuvaani aika paljon.”

Anderssonista tuli vasemmistoliittolainen 16-vuotiaana, vappuaattona yksitoista vuotta sitten.

”Törmäsin kahteen suomenruotsalaiseen kundiin Paraisilta. Heillä oli vasemmistonuorten pinssit. Ajattelin, että nämä ovat ensimmäiset ruotsinkieliset vasemmistonuoret, joihin törmään. Sovittiin, että nähdään vappumarssilla. Ilmestyin sitten marssille, se oli itsestään selvä valinta.”

Rivijäsen Andersson perehtyi vasemmistoliittoon lukemalla vasemmistonuorten Libero-lehteä ja sen kolumnistia Paavo Arhinmäkeä.

 

Andersson on ruotsinkielinen, eikä hänen suomestaan tule läpi Varsinais-Suomen murre. Kun puhe kääntyy politiikkaan, kieli muuttuu viralliseksi politiikan kieleksi, ei kuitenkaan kommunistiseksi liturgiaksi.

”Yhtä lailla politiikan sisällön lisäksi tärkeää on toimintatapa. Olen pitänyt parhaimpana tätä tapaa, kaduilla ja kabineteissa. Politiikan pitää lähteä parlamentaaristen rakenteiden ulkopuolelta, se erottaa meidät demareista. Parlamentaarinen toiminta on myös tärkeää, se erottaa meidät suoraa toimintaa harjoittavista liikkeistä.”

Vihreistä Anderssonin vasemmistoliiton erottaa esimerkiksi suhde ammattiyhdistysliikkeeseen. Vasemmistoliitto on mukana ay-liikkeessä, vaikka ”suhtaudumme siihen terveen kriittisesti”.

Anderssonin arvostelu tarkoittanee ay-liikkeen virallista sosiaalidemokraattista johtoa, koska hän itse sai eurovaaleissa tukea Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n toimijoilta. AKT puolestaan on leimattu ay-liikkeen häiriköksi ja työmarkkinoiden konsensuksen murtajaksi.

Vihreät on Anderssonin mielestä hyvä kumppani, jos kyse on sosiaalipolitiikasta, mutta ”onko vihreillä näkemystä yhteiskunnallisesta tulonjaosta”? Vasemmistoliitto ei voi olla vaihtoehtoliikkeiden punavihreä keskittymä.

”Vasemmiston pitää puhua talouden isoista rakenteista, sopeutus vastaan kysynnän lisääminen, muuten typistämme itsemme sosiaaliseksi omaksitunnoksi. Se on liian kapea rooli vasemmistolle, ja silloin meidät voisi leimata maailmaa parantaviksi kukkahattutädeiksi.”

Anderssonin mielestä erityisesti sosiaalidemokraatit ovat hukassa. Hän arvelee, että kepu ottaa demareiden roolin. Se on rooli, joka ”sosiaalidemokraateilla on Ruotsissa. Ei liian vasemmalla tai oikealla oleva valtionhoitajapuolue.”

Asennetutkimusten mukaan vasemmistoliitto on muutamassa vuodessa vaihtanut kannattajansa. Nyt korpikommunistien ja taistolaisten puoluetta äänestävät arvoliberaalit kaupunkilaiset. Andersson väittää, että myös perinteiset kannattajat ovat mukana.

”Perinteiset kommunistit eivät siirry kepun tai demareiden äänestäjiksi. Vasemmistoliitossa on sekä punavihreitä että perinteisen linjan kannattajia.”

Vasemmistoliiton edeltäjien Skdl:n ja Suomen kommunistisen puolueen Skp:n opinkappaleita olivat työn ja pääoman ristiriita, sosialismi ja marxismi. Andersson sanoo olevansa sosialisti, jonka mielestä työ ja pääoma ovat edelleen vastakkain.

”Kapitalismi ei ole ikinä valmis, koska se ajoittain kriisiytyy. Nyt tilanne rahoitusmarkkinoilla on kuin vuonna 2007. Työn ja pääoman ristiriita ei ole hävinnyt mihinkään.” Esimerkiksi verotusta on Anderssonin mielestä muutettu pääomatuloja suosivaksi.

Sosialisti Andersson on myös marxilainen, jonka tärkein arvo on vapaus. ”Lähdemme ihmisen vapauttamisesta. Perustuloajattelumme tähtää ihmisen vapauden lisäämiseen. Tarkoituksemme on vapauttaa ihmiset jatkuvasta työstä. Olen vasemman laidan vasemmistoliittolainen.”

Neuvostoliitto oli kommunistisen puolueen synnyinkoti ja onnela. Andersson on opiskellut venäjää ja Venäjää. Hän pitää maasta, mutta ei kuitenkaan sen poliittisesta nykymenosta.

”Kiva paikka matkustaa. Poliittinen järjestelmä on siellä huolestuttava. Maa on muuttunut autoritaarisemmaksi Vladimir Putinin tämän kauden aikana. Se on ongelma Suomelle.”

Länsimaat ovat sopineet pakotteista Venäjään vastaan. Anderssonin mielestä Venäjä eristäytyy yhä enemmän.

”Kannatan viisumivapautta, koska pitää tehdä kaikki, että saamme Venäjän keskiluokan matkustamaan.”

Anderssonin mielestä vasemmistoliittoa käsitellään mediassa väärin, ainakin eri tavalla kuin muita puolueita. Hän joutuu edelleen vastailemaan kysymyksiin Skp:n hajaannuksesta, vaikka puolueen poliittinen toiminta lopetettiin Anderssonin ollessa tarhaikäinen.

Skp:n sisällissota on ainutkertainen Suomen poliittisessa historiassa. Skdl:n sosialistien, Skp:n enemmistön ja taistolaisvähemmistön riidat olivat niin ankaria, että haavat eivät ole vieläkään täysin parantuneet.

”Olen onnellinen siitä, että en ole joutunut elämään sitä vaihetta. Koska en ole osa osapuolisotaa, voin arvioida heitä heidän tekojensa puolesta. Se on jännää, miten ne ovat vielä läsnä monella.”

 

Vasemmistoliitossa ja sen edeltäjissä on toiminut naisia näkyvillä paikoilla , esimerkiksi Inkeri Lehtinen, Hertta Kuusinen, Mirjam Vire-Tuominen ja Anna-Liisa Hyvönen. Skp:ssa toimineet naiset olivat usein työläistaustaista puoluekoulun kasvatteja ja vakaumuksellisia kommunisteja, joilla oli vain kaksi suurta auktoriteettia, Neuvostoliito ja Skp.

Vasemmistoliiton viimeinen naispuheenjohtaja Suvi-Anne Siimes oli jo erilainen vasemmistojohtaja, joka Anderssonin mukaan kaatui ”omaan oikeistolaisuuteensa”. Siimeksen tavoin Andersson ei sovi historian kommunistimuottiin.

Pioneerien, opintopiirien ja puolueosastojen asemesta Andersson sai herätyksen nuorisotalolla. Skp:n ja Neuvostoliiton aikana olisi kummasteltu sitä, että puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja opiskelee kansainvälistä oikeutta ja on kiinnostunut ihmisoikeuksista.

Andersson on 2000-luvun feministi. Kommunistisen puolueen naiset jäivät osapuoli

riidan johtajien Aimo Aaltosen, Aarne Saarisen, Urho Jokisen, Aarno Aitamurron ja Markus Kainulaisen varjoon. Andersson myöntää, että vasemmistoliitossakin on sovinismin versoja.

”Mikään puolue ei ole vapaa siitä. On sitä, totta kai. Omalla kohdallani ei paljon. Muuten sitä tytöttelyä on, ei eduskuntaryhmässä, mutta alemmilla tasoilla.”

Naiset jäävät Anderssonin mielestä politiikassa usein yksin. Suomessa nainen on toiminut kaksi kautta presidenttinä, kahdesti pääministerinä ja usein puoluejohtajana. Nyt Tarja Halonen, Anneli Jätteenmäki (kesk), Mari Kiviniemi (kesk), Heidi Hautala (vihr), Anni Sinnemäki (vihr) ja Jutta Urpilainen (sd) ovat vähemmän merkittävissä tehtävissä.

”Jos naispoliitikko mokaa, kukaan ei ole turvaamassa selustaasi, vaan kaadut. Miespoliitikkoja turvaavat verkostot. Naispoliitikko ei voi ottaa rökäletappiota vaaleissa. Seminaareissa, joissa on vain naispoliitikkoja, puhutaan paljon siitä, että nainen jää yksin.”

Anderssonin äidinkieli on ruotsi. Hän vastaa vaivautuneena myöntävästi kysymykseen ruotsin kielen pakollisuudesta kouluopetuksessa.

”Juu. Jos joku vakuuttaa minut siitä, ettei sen poistaminen ole pitkällä aikavälillä uhka kaksikielisyydelle, voisin ostaa sen.”

Rkp:n entisen puheenjohtajan, ministeri Christoffer Taxellin nimiin on pantu väite, että kaksikieliset instituutiot muuttuvat yksikielisiksi, ja siksi Rkp vastustaa kaksikielisiä kouluja. Andersson kannattaa kaksikielisiä vaihtoehtoja. ”Suhtaudun kriittisesti Taxellin paradoksiin. Opin itse suomea vasta lukion jälkeen. En kannata kieliryhmien pitämistä erillään.”

 

Vallankumous ja ihanneihminen eivät kuulu Anderssonin sanavarastoon. Hän ymmärtää kansalaistottelemattomuutta. Laittoman ja laillisen toiminnan rajalla Andersson on varovainen.

Kiakkovieraat järjestivät itsenäisyyspäivänä 2013 Tampereella mielenosoituksen, joka kärjistyi yhteenotoksi poliisin kanssa. Kiakkokkovieraiden matkan järjestelyihin osallistui vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja. Andersson vältti sotkeutumasta vasemmistoliittoakin hämmentäneeseen keskusteluun. Vasemmistonuorten puheenjohtaja Andersson väitti tuolloin, ettei hän edes tiedä, kuka on vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja.

Andersson kuitenkin ymmärtää Greenpeacen operaatioita ja iskuja turkistarhoihin. ”Jos kysyt, saako olla laiton, niin Suomessakin on lakia rikottu, ja se on ollut moraalisesti perusteltua. Onko minun asiani hyväksyä? Poliittisesti ainakin ymmärrän.”

Ennen vasemmiston mielestä maailmassa oli sodan ja rauhan ohjuksia. Anderssonista Suomessa pitää ”panostaa siihen, että on kansallinen puolustus”. Hän kannattaa sukupuoletonta asevelvollisuutta.

”Lisätään kriisitehtäviä. Ei ole järkeä tuplata reserviä ilman sisällöllistä uudistusta.”

Ihanneihmisen asemesta Andersson on pohtinut eläinten asemaa. Hänen mielestään eläimillä on identiteetti eli jonkinlainen käsitys itsestään. ”Kyllä on. Mulla on pyrkimys kohti vegaaniutta. Epäonnistumisia tulee, koska olen liikaa kokouksissa.”

Toukokuun eurovaaleissa Andersson jäi varasijalle. Hänen ansiostaan vasemmistoliitto ohitti eurovaaleissa Sdp:n sekä Turussa että Helsingissä. Vaalikampanjansa huippuhetkiksi hän sanoo väittelyjä komissaari Olli Rehnin (kesk) kanssa.

Ensi huhtikuussa hän pyrkii eduskuntaan. Monen mielestä läpimeno on varma. Vasemmistoliitto sai 2011 Varsinais-Suomesta läpi kaksi kansanedustajaa, Annika Lapintien ja Jyrki Yrttiahon.

”Aion olla ehdolla. Myös Lapintie lähtee vaaleihin. Voi tulla tiukka kisa. Se jää nähtäväksi, pääseekö Yrttiaho listalle.”

Yrttiaho erotettiin yhdessä Markus Mustajärven kanssa vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä, koska he vastustivat puolueen osallistumista Jyrki Kataisen (kok) hallitukseen. Keväällä hallituksesta lähti myös puolue.

Vaalityö on jo alkanut. Anderssonia ärsyttää Björn Wahlroosin veroprotesti muuttaa Ruotsiin. Anderssonin mielestä se on uhkailua. Eliittiin Andersson liittää myös median, joka hänen mielestään pönkittää ”yhden talouspolitiikan totuutta”, jonka julistajia ovat pääjohtaja Erkki Liikanen ja professori Sixten Korkman.

”Uusin projektini on se, että aloitan pienituloisten ihmisten kampanjan. Jos leikkaatte minun sosiaaliturvastani, muutamme pois täältä.”

Anderssonin on arveltu havittelevan vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Arhinmäen jälkeen.

”Muut voivat miettiä sitä. Minä en.”

Andersson varoo olemasta varma tuleva kansanedustaja. Hän myös muistuttaa kuuluvansa toiseen sukupolveen kuin Eero Heinäluoma (sd) tai Mauri Pekkarinen (kesk), jotka eläköityvät politiikasta.

”Saattaa olla, että en pääse läpi. Mitä tahansa voi tapahtua esimerkiksi omassa elämässäni.”