Munkkiniemen Tolstoi

Jari Ehrnrooth on kulttuurintutkija, jonka mielestä läntinen kulttuuri on tuhoutumassa. Ongelma on hyvinvointi.

Hän 13.07.2018 06:00
Teksti Aurora Rämö Kuvat Petri Juntunen

Jari Ehrnrooth on tottunut siihen, että häntä kutsutaan fasistiksi.

Totta kai Jari Ehrnrooth on juossut maratoneja.

Aiemmin hän juoksi kilpaa. Kaksi kertaa päivässä, aamuisin ja iltaisin, hän laittoi lenkkarit jalkaan ja juoksi. Ohitti satoja kertoja samat Keskuspuiston maamerkit, osasi katsoa kelloa kilometrin välein. Keho oli jatkuvassa kehitystilassa, valmistautumassa tulevaan lenkkiin tai palautumassa edellisestä, yli 150 kilometriä juoksua viikossa.

Urheilussa oppii itsekuria, kestävyysjuoksussa äärimmäistä itsekuria. Toisto pysäyttää aivot, katkaisee itsetarkkailun. Vapauttaakin, toisinaan. Vammariski kasvaa joka askeleella, elimistö on pakotettu juoksemaan lisää ja lisää.

Kaikki pitää ansaita yksin. Hiellä ja tuskalla. Itse tekemällä. Yksilölaji, jota vain harjoitellaan ryhmässä. Ei voi hidastaa ja katsoa, jäävätkö muut jälkeen. Ennätyksen parantamiseen neljällä minuutilla kului viisi vuotta. Itsekuria. Sellaista pitäisi opettaa kaikille jo lapsena, Ehrnrooth sanoo ajattelevansa, ei pidä odottaa, että asiat tulevat annettuina.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö