Leikkivä ihminen

Keväällä näyttelijä Vesa Vierikko jäi eläkkeelle. Hänen elämässään ei muuttunut juuri mikään.

Vesa Vierikon mukaan teatteriesitys on kuin koko elämä. Siitä ei jää mitään.
Vesa Vierikon mukaan teatteriesitys on kuin koko elämä. Siitä ei jää mitään. © Jonne Räsänen

Viikoittainen saunavuoro painaa päälle. Vesa Vierikko hörppää lonkerolasinsa tyhjäksi, napauttaa pöytää mustalla muovisytkärillä ja kertoo vielä yhden tarinan.

1970-luvun lopulla Vierikko opiskeli näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa. Yksi koulukavereista oli ohjaaja Arto af Hällström.

”Näyttelijä Elvi Saarnio oli Affen äiti. Kerran Elvi pyysi meitä istumaan iltaa Eliteen. Jostain syystä Affe ei tullut, mutta minä ja Toikan Markku mentiin, köyhät pojat. Istuttiin kolmestaan ja Elvi kertoili juttuja.”

Tauno Palo astui ravintolaan. Eläkkeellä jo ollut näyttelijälegenda tervehti Saarniota ja lähti kiertämään salia, kävi läpi kaikki pöydät ja jutteli naisten kanssa.

Lopulta Palo päätyi Saarnion, Vierikon ja Toikan luo ja kysyi kohteliaasti, saisiko istua pöydän päätyyn. Tämä tietenkin sopi.

Sisältö