Kelan uusi pääjohtaja: ”Miksi ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta?”

Elli Aaltonen lakkauttaisi vastikkeettoman sosiaaliturvan. Hän sanoo, että meillä on liikaa etuuksia ja liikaa kannustin- ja tuloloukkuja.
Meri Valkama
Hän 26.11.2016 10:28

Kun puhelu vihdoin saapui, Elli Aaltonen istui Lappeenrannan rautatieasemalla posliinimukillinen kahvia edessään. Oli perjantai 11. marraskuuta. Ihmisiä vilisi ympärillä, kun Aaltonen vastasi puhelimeen. Sen toisessa päässä oli sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee, jolla oli hyvä uutinen: tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli vihdoin nimittänyt Aaltosen Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi.

Puhelu oli lyhyt. Sen päätyttyä Aaltonen jätti kahvinsa kesken ja riensi junalle. Hän oli vieraillut Lappeenrannassa Kelan Etelä-Suomen vakuutuspiirin toimistossa, mutta oli nyt matkalla Helsinkiin. Juna oli niin täynnä, ettei istumapaikkaa löytynyt. Aaltonen sulloutui puhelinkoppiin ja lähetti ensimmäisen viestinsä. Nyt tiedän taas, mitä on olla onnellinen, hän kirjoitti kahdelle pojalleen.

Hymyilytti.

 

Odotus oli ollut pitkä. Elokuun alussa alkanut hakuprosessi Kelan pääjohtajaksi oli venynyt. Ensin oli ollut monivaiheinen testaus tehtävään ja sen jälkeen valintamenettely, jollaisia harvoin nähtiin. Kelan valtuuskunnan äänestyksessä Aaltonen oli saanut kuusi ääntä, tasan yhtä paljon kuin toinen loppusuoralle selviytynyt hakija, sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Outi Antila. Antilaa olivat kannattaneet kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetut, Aaltosta vihreät, sosialidemokraatit ja keskusta. Valinta tehtiin lopulta arvalla. Aaltonen voitti.

Asia kuitenkin jäi viikoiksi sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (ps) pöydälle eikä edennyt presidentin esittelyyn. Aaltonen ei tiennyt miksi, eikä hän halunnut sitä ajatellakaan.

Aaltonen seisoi lähes koko kaksituntisen junamatkansa puhelinkopissa. Siellä hän vastaili puheluihin, joita tuli toinen toisensa perään. Ennen presidentin nimitystä hän oli kieltäytynyt kommentoimasta valintaansa medialle. Nyt toimittajat odottivat vastauksia. Kuka on Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan pallilta Kelaan siirtyvä Elli Aaltonen? Mikä Kelassa muuttuisi hänen kaudellaan? Ja ennen kaikkea: millaisia suunnitelmia hänellä on suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän varalle?

 

Lähes 15 miljardia euroa, 20 prosenttian kaikista sosiaalimenoista. Sen verran olivat Kelan kokonaiskulut vuonna 2015. Koska Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat ihmiset lapsista vanhuksiin, koskettaa laitoksen toiminta lähes jokaisen suomalaisen elämää. Se tekee miljardibudjetin päälle ensi vuoden alussa istahtavasta Elli Aaltosesta merkittävän suomalaisen vallankäyttäjän, joka hallitsee yhtä Suomen kovimmista virkamiespaikoista.

Siitä huolimatta häntä ei näy tunnistavan kukaan.

Suomenlipun sinisiin vaatteisiin pukeutunut Aaltonen poimii lauantaisena iltapäivänä Helsingin keskustan Sokos-tavaratalon kahvilan tiskiltä pullan ja kahvin ja istahtaa pöydän ääreen. Aaltosella on taustallaan pitkä ja vankka virkamiesura, mutta vielä hän on melko tuntematon kasvo, jonka valinta yllätti monet.

Aaltonen kertoo käyneensä keskustelun itsensä kanssa ennen pääjohtajan paikan hakemista.

”Hakuilmoituksen nähtyäni sanoin itselleni, että Elli hei, kyllä sinulla on kompetenssia tähän. Sinulla on hyvä kokemus sosiaaliturvasta, hallitset sosiaali- ja terveyspolitiikan kokonaisuudet, sinulla on sivistynyt koulutus ja muutenkin olet kunnollinen ihminen. Että kokeiles!”

Sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä ilmoitti haluavansa lopettaa poliittiset virkanimitykset, kohdistui valintaan erityistä huomiota. Läpi laitoksen historian ovat Kelan pääjohtajat olleet keskustalaisia. Aaltosen edeltäjän, entisen keskustaministerin Liisa Hyssälän valinta vuonna 2010 keräsi kritiikkiä juuri nimityksen poliittisuuden vuoksi. Myös Aaltonen on keskustalainen, vaikkei hänellä ole puolueen jäsenyyttä. Hänen mukaansa mistään puolueesta ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa yhteydessä häneen.

”Hakuni oli täysin itsenäinen, niin kuin ovat olleet kaikki aiemmatkin viranhakuni. Minulle sopii sellainen, etten ole niin hirveästi velkaa kenellekään.”

Kelan hakemuksista 80 prosenttia saapuu sähköisesti. Elli Aaltosen mielestä päätösten ratkaisuajat ovat kuitenkin usein turhan pitkiä. ”Ihmisten ei pidä joutua odottamaan liian kauan.”

Kelan hakemuksista 80 prosenttia saapuu sähköisesti. Elli Aaltosen mielestä päätösten ratkaisuajat ovat kuitenkin usein turhan pitkiä. ”Ihmisten ei pidä joutua odottamaan liian kauan.”

Velattomuus tarkoittaa sitä, ettei Aaltosen tarvitse tehdä tulevassa tehtävässään kompromisseja ainakaan poliittisen tuen velvoittamana. Voi luoda omaa linjaansa, tarkastella Kelan toimintaa puhtaasti omista visioista käsin. Mihin suuntaan hän siis aikoo laitosta kuljettaa?

Aaltonen laskee kahvikupin pöydälle, toteaa haluavansa aloittaa vastauksensa vähän kaukaa.

”Olen miettinyt paljon sitä, millaisessa maailmassa elämme. Että jos tämä onkin sellainen historiallinen hetki, jos olemmekin sellaisen uuden ja modernin maailman kynnyksellä, on the edge, jossa ei autakaan odotella, että etuudet saadaan pienemmiksi ja sitten, kun talous taas pyörii, jälleen suuremmiksi. Pitääkö meidän etsiä aivan erilainen suunta?”

Aaltonen toivoisi Kelan hallituksen ja johtoryhmän pohtivan kysymystä sekä strategisesti että filosofisesti. Nyt taantumassa etuuksia alennetaan ja omavastuita nostetaan uuden pääjohtajan mukaan ”hätätyönä”.

”15 miljardia sosiaaliturvaan on liikaa. Nyt meillä on etuutta, etuutta, etuutta, etuutta, ja niiden välissä loukkuja, loukkuja, loukkuja, loukkuja. Miten saamme kannustinloukut pois? Ja miksi ylipäätään ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Voisiko vaihtoehto olla, että maksaisimmekin osallisuudesta?”

Aaltonen piirtää ilmaan ympyrän ja sen yläpuolelle laatikoita. Ympyrä edustaa sosiaaliturvaa, sen yläpuolella olevat laatikot työllisyyttä, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä koulutusta.

”Minua koukuttaa hirveästi ajatus, että tulisimme vähän ulos sosiaaliturvalokerosta ja hakisimme kumppaneita täältä työllisyydestä, sosiaali- ja terveyspalveluista ja koulutuksesta. Hakisimme triangelia, jossa kykenisimme näkemään, että hei, jos vaikka työttömyyspäivärahalla oleva työllistetään työpajalla, niin antaa mennä. Ja jos tuo laatikko puolestaan antaa syrjäytyvälle nuorelle koulutuksen ja sitä kautta osallisuuden, niin menköön. Haluaisin luoda väyliä, joissa palkitsevuus olisi vahvempaa kuin rangaistavuus.”

Käytännössä sosiaaliturvalokerosta poistuminen tarkoittaisi vastikkeettoman sosiaaliturvan, kuten vastikkeettoman työttömyysturvan, loppua. Työttömän tulisi tehdä päivärahansa eteen jotakin. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät ovat pitäneet ajatusta pakkotyönä. Kritisoitu on myös muuta työtoimintaa sillä perusteella, että ne mahdollistaisivat normaalin palkkatyön teettämisen alhaisilla tukisummilla.

Aaltosen mukaan nykysysteemi tukee yhteiskunnallista syrjäytymistä, maksaa paljon eikä tuota mitään. Erityisesti häntä mietityttävät 20–35-vuotiaat kouluttamattomat tai vähän koulutetut työttömät.

”Jos se elämänkaaren väli menetetään, on sen jälkeen aika vaikea lähteä ponnistamaan eteenpäin.”

Kaikille töitä ei riitä eivätkä kaikki ole sitä kykeneväisiä tekemään, mutta Aaltosen mukaan ihmisillä on silti oltava mahdollisuus kokea osallisuutta. Työpajoja tai oppisopimusta voisi tarjota esimerkiksi julkinen sektori, jossa on ”paljon tekemätöntä työtä”. Sitä voisi Aaltosen ajatuksissa olla esimerkiksi ympäristöhuollossa – siis siinä kuuluisassa risusavotassa – sekä palvelusektorilla.

”Eli vaikka ikääntyneiden elämän rikastuttajina. Sellainen visio minulla on.”

 

Rivakkaan työntekoon Aaltonen oppi jo lapsena. Lapsuuden maisemaa hallitsivat kotitilan sokerijuurikasviljelmät ja metsät, kotitalo piha-aittoineen ja puutarhoineen. Säämingin maatalouspitäjässä kasvanut Elli Aaltonen, omaa sukua Leskinen, oli agronomi-isän ja kotia hoitaneen äidin kuudes ja nuorin lapsi. Koulua hän kävi Savonlinnan tyttölyseossa, vapaa-aika kului juurikkaita harventaessa, heinänteossa ja muissa tilan töissä.

Lapsuuden perheen roolijako oli Aaltosen mukaan selkeä: isä oli ajattelija ja perheenpää, äiti huolehti juoksevista asioista. Kotona vallinnut perinteinen sukupuoliasetelma ei kuitenkaan seurannut Aaltosen omaan perheeseen. Kun kahden pojan äiti väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi, lastenhoitovastuun kantoi Aaltosen puoliso, poikien isä. Sama jatkui myöhemmin, kun Aaltonen vietti pitkiä työrupeamia EU-asiantuntijana ja projektipäällikkönä muun muassa Ukrainassa ja Venäjällä. Liitto päättyi eroon kymmenen vuotta sitten. Aaltosella on entisestä puolisostaan vain hyvää sanottavaa.

”Arvostan suuresti sitä, mitä hän minulle mahdollisti. Sain tehdä tutkintoja, opiskella ja ottaa vastaan kansainvälisiä tehtäviä. Hän oli reilu mies.”

Aaltonen on toiminut vuosien varrella muun muassa Itä-Suomen lääninhallituksen sosiaalineuvoksena ja sosiaali- ja terveysneuvoksena, sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelleen Sata-komitean jäsenenä, Vanhustyön keskusliiton hallituksen puheenjohtajana ja kymmenen vuotta Kelan hallituksen jäsenenä. Nykyisessä tehtävässään Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana hän aloitti vuonna 2010.

Julkisuudessa Aaltosta on luonnehdittu innovatiiviseksi ja kehitysmyönteiseksi sosiaalipolitiikan huippuasiantuntijaksi, joka saa asioita tapahtumaan. Sellaisille ominaisuuksille on tarvetta Kelassa, joka on muutosten edessä. Vuodenvaihteessa Kelan hoidettavaksi siirtyy aiempien etuuksien lisäksi kunnilta toimeentulotuki. Töitä teettävät myös valtionhallinnon digitalisointi, sote-uudistus sekä valinnanvapauteen liittyvä lainsäädäntö.

”Kelassa tulen kiinnittämään huomiota yksittäisten vakuutusten sijaan laajaan sosiaali- ja yhteiskuntapoliittiseen spektriin. Ammatillisessa mielessä palaan ydinosaamisalueelleni, sosiaali- ja terveydenhuollon alueelle. Siitä huolimatta työ on suuri muutos. Se on kova juttu.”


Elli Sinikka Aaltonen

  • Ikä: 62

  • Syntymäpaikka: Sääminki (nyk. Savonlinna)

  • Asuinpaikka: Helsinki

  • Perhe: kaksi aikuista poikaa

  • Koulutus: yhteiskuntatieteiden tohtori

  • Työ: Kelan pääjohtaja 1. tammikuuta 2017 alkaen

  • Harrastukset: kävely, pyöräily, hiihto, lukeminen, elokuvat

ELÄMÄNI KUVA

”Oppikouluun pääsy avasi minulle aivan uuden tiedollisen maailman. Maalaiskoulun pieni ja turvallinen luokka vaihtui kaupunkiympäristöön, pitkään koulumatkaan, suureen tyttökoulun luokkaan ja uusiin ystäviin, uusiin opettajiin sekä valtaisaan määrään tietoa ja oppimista.”

”Oppikouluun pääsy avasi minulle aivan uuden tiedollisen maailman. Maalaiskoulun pieni ja turvallinen luokka vaihtui kaupunkiympäristöön, pitkään koulumatkaan, suureen tyttökoulun luokkaan ja uusiin ystäviin, uusiin opettajiin sekä valtaisaan määrään tietoa ja oppimista.”

 

Keskustelu

Mitä minä juuri luin.

Voi taivas. Mitä minä juuri luin.

Nyt meillä on sitten Kelan pääjohtajan paikalla ihminen, jonka mielestä julkisen sektorin ”tekemättömien töiden” teettäminen orjatyönä on hyvä idea. Ja jolta puuttuu ymmärrys perusasioista, kuten siitä, että työttömyyskorvaus on *vakuutusluonteinen maksu*. Siitä maksetaan palkassa.

Sosiaaliturvan *idea* on siinä, että se on vastikkeetonta. Loukkuja ei pureta sillä, että pistetään ihmiset ”osallisuuden kokemisen” nimissä tekemään oikeita töitä ilman palkkaa. Kuinka monta kertaa tämä on todettava, että se menee näille tyypeille kaaliin?

Ja vielä ”epäpoliittinen” nimitys. Tämän poliittisempaa ja paremmin ajan henkeen (köyhät kyykkyyn) sopivaa tyyppiä ei olisi voinut tähän virkaan kuvitella. En sitten tiedä, miten SDP on voinut moisilla arvoilla varustettua ihmistä tukea. Vihreitä en niinkään ihmettele – hehän ovat ennenkin osoittaneet, että ihmisoikeuksilla ei ole heille mitään merkitystä, kun allekirjoittivat orjatyölain ollessaan taannoin porvarihallituksessa.

Saapahan Timosen Saku taas jutunjuurta.

Huvittavinta on se että kun puhutaan jakamistaloudesta utopiana, niin tekninen kehitys ihmiskunnassa pakottaa meidät töiden vähentyessä ihmisiltä jakamistalouteen. Vaihtoehto on sota vähävaraisten ja superrikkaiden omistajien välillä. Lopputulos on ennustettavissa. Niin että pientä keskustelun tynkää asian reunalta tässä vasta käydään.

Onhan se hölmöä, että joutenolosta maksetaan ja keikkatyöstä tai yrittämisestä rangaistaan.

Ongelman ratkaiseminen niin, että järjestelmä on oikeudenmukainen, reilu ja riittävän halpa, on varmasti hyvin vaikeaa. Onnea matkaan!

Uudet ideat ovat varmasti tervetulleita, mutta täytyy varoa ettei sosiaaliturvaa käyttäviä kyykytetä ja nöyryytetä sillä se syrjäyttää ihmisiä.Miten ratkaistaan se että osallistuminen lisää sosiaaliturvaa saavan kustannuksia (mm matkat, ruokailu, lastenhoito)? Toivottavasti selvityksiin otataan mukaan myös sosiaaliturvaa saavia, koska he ovat omalla tavallaan asiantuntijoita (vrt työntekijät vaikuttamassa työntekoon yrityksissä).

Olemme saaneet KELA:lle hyvän uuden pääjohtajan. Onnittelut! Kyllä uudella KELA:n pääjohtajalla on oikeat linjaukset, meillä Suomessa ei saa olla järjestelmiä joissa terveille ihmiselle maksetaan pelkästä olemisesta.

Saku Timosen blogista kopio. Ei tallennu jos on linkki vaikka miten !!

Pääjohtajan visio
27.11.2016 by Saku Timonen |
Facebook2K+Twitter

Ensi vuoden alussa Kelan pääjohtajana aloittava Elli Aaltonen haluaa Suomen Kuvalehden haastattelun mukaan muuttaa sosiaaliturvan vastikkelliseksi. Tätähän on rummutettu jo kauan, mutta nyt ollaan ilmeisesti siinä pisteessä, että moderni maailma kurkistaa ihan nurkan takaa. Siinä maailmassa kaikille ei riitä palkkatyötä eivätkä kaikki ole siihen edes kykeneviä, mutta kaikkien on siitä huolimatta tehtävä työtä. Jos ei muuta, niin sitä kuuluisaa risusavottaa.

Jos tuo linkki meni maksumuurin taakse, niin ei se mitään. Jutun otsikko kertoo oleellisen ja täydennän sitä muutamalla sitaatilla haastattelusta.

Olen miettinyt paljon sitä, millaisessa maailmassa elämme. Että jos tämä onkin sellainen historiallinen hetki, jos olemmekin sellaisen uuden ja modernin maailman kynnyksellä, on the edge.

Käytännössä sosiaaliturvalokerosta poistuminen tarkoittaisi vastikkeettoman sosiaaliturvan, kuten vastikkeettoman työttömyysturvan, loppua. Työttömän tulisi tehdä päivärahansa eteen jotakin.

Kaikille töitä ei riitä eivätkä kaikki ole sitä kykeneväisiä tekemään, mutta Aaltosen mukaan ihmisillä on silti oltava mahdollisuus kokea osallisuutta. Työpajoja tai oppisopimusta voisi tarjota esimerkiksi julkinen sektori, jossa on ”paljon tekemätöntä työtä”. Sitä voisi Aaltosen ajatuksissa olla esimerkiksi ympäristöhuollossa – siis siinä kuuluisassa risusavotassa – sekä palvelusektorilla.

Siinäpä sitä onkin visiota kerrakseen.

Miksi meillä tosiaan on järjestelmä, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Siis siitä, että hän on sattunut syntymään pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, jossa on ilman omaa syytään joutunut työttömäksi. Yhtä hyvin voisi kysyä miksi meillä on järjestelmä, joka maksaa kenellekään työn tekemisestä, kun kaikki työt voisi teettää sosiaalietuutta vastaan. Tai miksi meillä on sosiaaliturvajärjestelmä ihan kaikkia ihmisiä varten, kun sen voisi kohdentaa vain etuoikeutetulle vähemmistölle? Nämä vastikkeellisen sosiaaliturvan kannattajat eivät koskaan vie ajatustaan tähän loogiseen loppuun asti. Tai vielä pitemmälle, lopulliseen ratkaisuun asti.

Työttömät ovat selkeästi heidän silmissään turhia suita ruokittaviksi ja hyvinvointiyhteiskunta on aikansa elänyt.

Työttömyys on tullut jäädäkseen ja sosiaaliturvajärjestelmä on tiukoilla. Suurituloiset eivät halua maksaa veroja ja heille annetaan veronkevennyksiä. Hyvätuloiset murisevat, että heidän pitää elättää työttömien joukot. Poliitikot ja tiedotusvälineet huutavat koko ajan, että työttömät ovat laiskoja ja lojuvat sohvalla ylenpalttisia tukia nauttien. Heidät pitää pakottaa työhön, mutta palkasta ei kukaan enää puhu mitään. Palkaksi riittää pelkkä työttömyysturva ja tämän pakkotyön sanotaan olevan työttömän etu. Hän saa kokea osallistuvansa yhteiskuntaan siellä räntäsateisessa risusavotassa.

Olemme tosiaan uuden maailman kynnyksellä, mutta ei se kovin moderni ole. Orjayhteiskunta keksittiin jo kauan sitten.

Googlailkaa kirjoitus koska muuten ei tule linkkiä tänne :-/

Nykytilanne on illuusio, elämme yli varojemme. On hyvä puntaroida vaihtoehtoja ajoissa, jos mitään tekemättömyys johtaa turmioon.

Maininta ”vastikkeettoman työttömyysturvan lopusta” ei ollut sitaatti, saattoi olla toimittajan tulkintakin. Voisiko Meri Valkama tarkentaa? Minä luin tuon eri tavalla kuin useimmat kommentoijat.

Päätökset tekee eduskunta, ei KELAn johtaja.

Vastaus otsikon kysymykseen: siksi, että me olemme olemassa.

Toki toisten mielestä emme ole edes olemassa, emme ole ihmisiä, ja jos olemme olemassa, olemme pelkkiä kuluttajia ja numeroita tilastoissa.

Hävettää tämä virkamieskuntamme järjenjuoksu ja empatian taso. Ehkä jotkut heistä eivät ole edes olemassa.

Ehkäpä Elli voitaisiin myös palkata julkisen sektorin virkaansa osallistumistaloudella eli maksetaan ellille KELA:ssa tekemättömästä työstä sosiaaliturvan suuruista osallistumiskorvausta. Ei meillä kuihtuvassa vientitaloudessa ole enää varaa poliittisten virkatyöläisten ylisuuriin palkkoihin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi on ok maksaa miljoonia niille yrittäjille rahaa, joilla on jo paljon rahaa. Heille maksetaan suorina yritystukina sekä tarjoamalla ilmaisia orjia, joita kutsutaan ainakin harjoittelijoiksi ja tukityöllistetyiksi.

Työstä ei ole pulaa. On pulaa palkanmaksajista.

Työllä on joskus rikastuttu. Hyvin harvoin kuitenkaan omalla työllä, vaan historian valossa nähdään että töitä tehtiin rikkaille lähes ruokapalkalla noin 100 vuotta sitten kellon ympäri.

Vaikka yrittäjä saa tukia, hän ei työllistä eli maksa palkkaa. Vain jos saa verorahoja miljoonia orjien muodossa tai suoraan, yrittäjä pysyy suomessa.

Ihmisten orjuuttaminen näyttäisi vaativan kova luontoa ja ahneutta ja kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Itsensä nähdään kaiken ansaitsevana ja kovaa työtä tekevänä, vaikka ainoastaan golfaisi päivät ja antaisi työllistettyjen yrittäisi saada työllistetyt tuntemaan huonomuutta.

Ihmisarvi ei kuitenkaan riipu ulkoisista asioista. Vain siitä miten kohtelee muita ja aiheuttaako muille pahaa.

Ei ihmiselle, vaan ihmisenä olemisesta. Jolloin esim. kehittää itseään jollain tavalla itsetuhon sijaan.

Kansalaispalkka tai joku sen tyyppinen systeemi on tulevan tekoäly- ja robotisaatiokehityksen aiheuttaman sukupolven mittaisen massatyöttömyyden vuoksi vääjäämätöntä.