Viimein valmis
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Tiina Lymillä on helpompaa kuin Tiina Lymillä, joka oli vain näyttelijä. Hänet otetaan vakavammin.
Parikymmentä vuotta sitten Tiina Lymi sai vanhemmilta kollegoiltaan neuvon. Kun kirjoittaa, on keskityttävä siihen, mikä on hyvää.
”Sitä lukee omaa tekstiään, että paskaa paskaa paskaa. Sitten kun jossakin onnistuu, ympyröi sen ja voi jatkaa tyytyväisenä.”
”Se auttoi mua tosi paljon, vaikka onkin ihan tyhmä.”
Vanhemmat kollegat olivat teatteriohjaajat Kristian Smeds ja Reko Lundán. Lymi oli kirjoittanut monologeja ja uskaltanut nolona näyttää tekstinivaskoja heille.
”Molemmat olivat tarpeeksi suuria ihmisiä antaakseen rehellisen, kannustavan palautteen.”
Myöhemmin Lymi rohkaistui esittämään tekstinsä.
Samainen Lundán keräsi mainetta näytelmistään, joita voi asettaa hyvinvointivaltiotaiteen kaanoniin. Ihmisiä hyvinvointivaltiossa käsitteli 1990-luvun lamaa. (Hahmoja olivat kansalainen, ekonomisti, markkinavoimat ja Viinanen.) Tarpeettomissa ihmisissä Lundán pohti yhteiskunnan kahtiajakoa huollettaviin ja huoltajiin ja katkeruutta, joka siitä seuraa.
