Joku Liski kuitenkin penkoo kuitteja

Toimittaja Jarno Liskin sinnikäs tiedonhaku paljasti Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnan remontin tarpeen.

”Juttuni toimivat enemmän ennaltaehkäisevästi. Jos työlläni on laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, ne tulevat usein sitä kautta”, Jarno Liski sanoo.

Hän 10.11.2021 15:30
Teksti SILJA LANAS CAVADA kuvat MARJO TYNKKYNEN

Se oli läpimurto.

Toimittaja Jarno Liski oli tehnyt taustatöitä usean kuukauden.

Hän oli soitellut läpi entisiä ja nykyisiä Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) työntekijöitä.

Kysynyt ja tivannut samoja asioita. Etsinyt vinkkejä virkamiehistä, jotka voisivat kertoa huhutuista ”pehmennetyistä raporteista”. Mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti.

Ja mieluiten omalla nimellään.

Maaliskuun 30. päivänä 2021 hän oli saanut puhelimeen VTV:n ylitarkastajan Katri Lammin. Suostuisiko tämä ehkä?

Lammi oli empinyt hetken. Illalla hän oli lähettänyt tekstiviestin. Seuraavana päivänä tehtiin haastattelu.

Selvisi, että viraston tarkastusraportteja oli sensuroitu Tytti Yli-Viikarin pääjohtajakaudella.

”Harjattu”, Lammi kuvasi.

Ylitarkastaja kertoi, että poliisin liikennevalvonnan lakkauttamista koskevaa tarkastusaineistoa oli tuhottu. Raportin havaintoja oli muutettu tarkastuskohdetta miellyttäväksi. Raportti oli valmistunut vuonna 2019, Lammi toiminut sen tarkastajana.

Liski oli haastatellut jo pariakymmentä virkamiestä. Eläköitynyt tuloksellisuustarkastusneuvos oli kertonut toisen raportin kriittisten kohtien sensuroinnista.

”Yli-Viikarin johdolla Valtiontalouden tarkastusvirastoa on muovattu tarkastajasta jonkinlaiseksi kehittämiskonsultiksi”, Liski veti yhteen.

Tilastotieto vahvisti väitettä. Viraston varsinaista tarkastustoimintaa oli ajettu alas. Ydintoimintaan käytettiin enää kolmasosa kaikesta virastossa tehdyssä työajasta.

Uutinen julkaistiin Iltalehdessä pitkänperjantain aamuna, 2. huhtikuuta.

”Työntekijät kertovat: Näin Tytti Yli-Viikari on ajanut tarkastusviraston tarkastustoiminnan alas – epäkohtia hyssytellään, raportteja sensuroidaan.”

Juttu nousi nopeasti valtakunnan ykkösuutiseksi.

 

Kuka

Jarno Liski

Ikä:

37

Syntymäpaikka:

Helsinki

Kotipaikka:

Hämeenlinna

Koulutus:

hum. kand., journalistiikka

Työ:

toimittaja

Perhe:

avovaimo ja kaksi lasta

Harrastukset

ulkoilu ja lukeminen

On ylitettävä lantakasa. Hevosen lantaa on laitumella röykkiöinä, navetan takana.

Laidun kuului kauppaan, kun Liskin perhe osti omakotitalon Hämeenlinnasta vuonna 2016.

Täältä Liski on tehnyt kaikki VTV-juttunsa. Ensin hän penkoi viraston asioita freelancetoimittajana, syksyllä 2020.

Joulukuussa 2020 Iltalehti palkkasi hänet tutkivaksi toimittajaksi politiikan ja talouden toimitukseen.

Hänellä oli lehdelle yksi ehto: että saa tehdä jatkossakin juttunsa ”täältä landelta”.

Keskellä laidunta on isohko kivi. Sitä Liski kiertää usein puhelin korvalla. Uudestaan ja uudestaan.

Tai sitten hän kävelee pienempää ympyrää talon pihalla. Tai pidempää ympyrää läheisillä hiekkateillä. Niillä lenkeillä syntyvät laajemmat taustahaastattelut.

VTV:n työprosessi oli Liskille epätyypillinen.

”Yleensä jahtaan asiakirjoja.”

Jo kesällä 2020 Liskille oli tihkunut ”hataria vinkkejä” VTV:n tarkastustoiminnan alasajosta.

Elokuussa hän teki virastolle tietopyynnön.

Hän pyysi nähtäväksi Demos Helsingin konsulttihankkeen materiaaleja ja erilaisia tarjouspyyntöjä.

Liski sai paperit käsiinsä 26. elokuuta. Kävi ilmi, että virasto on ”voimakkaasti uudistamassa strategiaansa”.

”Ajattelin, että tässä on uutinen, jota pitää selvittää.”

Muutamaa päivää myöhemmin Yle teki uutisen valtionhallinnon johdon matkoista vuosina 2017–2020.

VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikari oli selvityksen mukaan valtionhallinnon ahkerin maailmanmatkaaja.

Hänelle oli kertynyt vuonna 2019 matkakuluja yhteensä 55 000 euroa. Edellisenä vuonna 65 000 euroa. Seminaarimatkoja ja luentoja Etelä-Afrikasta Kolumbiaan.

Uutinen ei herättänyt silloin kovin suurta keskustelua.

”Juttuni toimivat enemmän ennaltaehkäisevästi. Jos työlläni on laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, ne tulevat usein sitä kautta”, Jarno Liski sanoo.

”Juttuni toimivat enemmän ennaltaehkäisevästi. Jos työlläni on laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, ne tulevat usein sitä kautta”, Jarno Liski sanoo.

Liski istuu olohuoneessa sohvan kulmalla. Kakluunissa palaa tuli. Tässä hän on tehnyt usein myös VTV-uutisia.

Tämän vuoden tammikuussa Liski sai vinkin: ”Lue toi päätös.” Hän luki.

Päätöksestä selvisi, että oikeusasiamies oli antanut huomautuksen pääjohtaja Yli-Viikarille ja oikeudellisista asioista vastaavalle Mikko Koiraselle.

Syntyi uutisotsikko:

”Valtiontalouden tarkastusvirasto maksoi yli kaksi vuotta palkkaa, jotta virkamies ei tekisi mitään.” (IL 23.1.)

Ennen jutun julkaisua päätös oli ehtinyt olla julkinen yli kaksi kuukautta.

”Nolo uutisvoitto siinä mielessä”, Liski toteaa.

”Eihän tällaista saisi tapahtua, ettei kukaan toimittaja seuraa tämän vertaa maan ylimmän laillisuusvalvojan päätöksiä.”

Vajaata viikkoa myöhemmin Liski teki toisen skuupin. Mistä hän sai asiasta vihiä, sitä hän ei kerro.

”Lentopisteitä kymmenissä virastoissa tarkastanut Valtiontalouden tarkastusvirasto ei pystynyt selvittämään pääjohtajansa lentopisteiden käyttöä.” (IL 29.1.)

Liski kokeili ”kaikki konstinsa” hankkiakseen tiedot lentopisteiden käytöstä. Kysyi asiaa virastolta ja pääjohtajalta. Virastossa pisteistä ei tiedetty mitään.

Yli-Viikari käänsi haastattelukysymykset julkisuuslain mukaiseksi asiakirjapyynnöksi VTV:n kirjaamoon. Sielläkään asiasta ei tiedetty mitään. Uusi kysely Yli-Viikarille. Ja uusi vastausviesti: Viestinne on ohjattu kirjaamoon…

”Aloin aavistaa, että tässä ei ole kaikki kunnossa.”

”Olen kiinnostuneempi menettelytapojen laillisuudesta ja hallinnon avoimuudesta kuin kuittien loppusummista.”

Liskistä ei pitänyt tulla toimittajaa. Oikeastaan hän halusi äidinkielen opettajaksi.

Tai yhtä hyvin hän olisi voinut ryhtyä nojatuoliprofessoriksi, ”joka tekee korkealentoisia analyysejä ja panee asiat aatehistoriallisiin kehyksiin”.

”Se on mysteeri, mistä se journalismi sitten tuli.”

Selkeä avainkokemus oli Heikki Kuutin julkisuuslakikurssi Jyväskylän yliopistossa. Siellä Liski ymmärsi, ettei ratkaisevaa ole siitä, mitä tietoa hänelle halutaan antaa, vaan se, ”mitä osaan kysyä, mitä papereita osaan pyytää”.

Toisinaan Liskiä on syytetty ”kuittien penkojaksi”.

Valtioneuvoston kanslian (VNK) entinen viestintäjohtaja Päivi Anttikoski sanoi syyskuussa Suomen Lehdistön jutussa, että olisi korona-aikana voinut ”kulkea joitain matkoja taksillakin mutta ei halunnut, että joku Jarno Liski alkaisi penkoa taksikuitteja”.

Liski ja Iltalehti paljastivat keväällä, että pääministeri Sanna Marin käyttää verovaroja aamiaisostoksiin Kesärannassa mutta VNK salaa ostokuitit.

Liski sanoo yrittäneensä selvittää kuittien avulla sitä, noudatetaanko Kesärannassa lakia vai ei.

”Olen kuitenkin kiinnostuneempi menettelytapojen laillisuudesta ja hallinnon avoimuudesta kuin kuittien loppusummista”, hän sanoo.

Päivi Anttikoski moitti toimittajia myös siitä, että ”kun tietopyyntöjen määrä yhtäkkiä räjähtää, valtionhallinnossa ollaan kovilla”.

Liskin mukaan julkisia asiakirjoja väitetään hyvin usein salassapidettäviksi väärin perustein.

”Olisin valmis väittämään, että julkisuuslakia noudatettiin aiemmin paremmin kuin nykyään”, hän sanoo.

 

Suomen Lehdistö kuvaili Liskiä keväällä 2021 Suomen ehkä jopa parhaaksi tutkivaksi journalistiksi. ”Älyttömän sinnikäs, älykäs ja huumorintajuinen. Ei anna periksi, eikä pelkää konfliktia. Kyselee asioita niin pitkään, että ymmärtää ne itse”, sanoo pitkäaikainen kollega.

”Mutta jos hän olisi vain asiakirjojen pyytäjä, hän ei olisi tehnyt niin montaa skuuppia. Hänen isoimpia taitojaan on ihmisten haastatteleminen.”

Liski itse kokee työskentelevänsä tutkivan journalismin ”alkutuotannossa” ja ”kaivutyössä”.

”Kuokin maata ja toivon, että pystyn kaivamaan raaka-aineita julkiselle keskustelulle, josta toiset toimittajat voivat sitten raportoida ja kolumnoida”, hän sanoo.

Usein skuuppi saa alkunsa jostakin pienemmästä asiasta, joka johtaa uusiin uutisvihjeisiin.

Vähäpätöiseltä kuulostava asia voi paljastaa merkittävän epäkohdan yhteiskunnassa, yhteiskunnan näkymättömän rakenteen, korruption tai muun väärinkäytöksen.

”Pikkukuntien päätöksenteon ongelmia pengon mielelläni, koska muuten sitä ei todennäköisesti tee kukaan.”

 

Sohvalta näkyy työhuoneeseen. Siellä on työpöytä ja kirjasto.

Liski näyttää kultaista Sananvapauden miekka -palkintoaan. Sen hän sai Suomen Journalistiliitolta ”sinnikkäästä ja peräänantamattomasta tutkivasta journalismista” vuonna 2018. Aiemmin hänet oli palkittu Vuoden freelancerina verohallintojutuistaan.

Tutkivan journalismin Lumilapio-palkinto odottaa pääsyä seinälle. Se tuli ministeri Katri Kulmunin viestintäostosuutisesta Suomen Kuvalehdessä vuonna 2020.

Täällä Liski kirjoittaa tai lukee. Hän myöntää, että mieluiten hän ”penkoo”. Hän alkaa kirjoittaa vasta, kun on ihan pakko. Vielä silloinkin hän jatkaa mielellään tiedonhankintaa. Usein se valuu kirjoitusprosessin puolelle. Joidenkin media-ammattilaisten mielestä se näkyy tekstin vaikealukuisuutena.

”Tunnistan, että tässä on pakko alkaa kehittää itseään.”

Mutta onko Liskille sattunut huteja? Ei, niin hän ei ajattele. Pikemminkin hän miettii sitä, mitä kaikkea olisi pitänyt kaivaa vielä pidemmälle.

VTV-tapauskin vaivaa häntä yhä.

”Sitä me emme tiedä, miten tämä tarkastustoiminnan pehmentäminen tapahtui”, Liski sanoo.

”Oliko kyse Yli-Viikarista, vai oliko Yli-Viikari vain toteuttamassa jostakin tullutta ohjausta?”

Lisävalaisua vaatisi hänestä myös se, miten ja millä mandaatilla Yli-Viikari nousi pääjohtajaksi vuonna 2016.

Mutta mokasiko media itse? Iltalehti kertoi VTV:n sisäisistä ongelmista jo vuonna 2017.

Ei Liskin mielestä. Hän kertoo virkamiehestä, joka kutsui kevättä 2021 VTV:n arabikevääksi. Vasta pääjohtajan aseman heikennyttyä ihmiset rohkaistuivat puhumaan.

”Voi kysyä, miksei eduskunnan tarkastusvirasto reagoinut Iltalehden juttuun. Jos joku mokasi, niin eduskunta.”

 

Lokakuun lopulla Liski oli kuskaamassa lasta autolla päiväkotiin. Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski soitti. Hän kertoi, että Liskille on myönnetty Suomen Kuvalehden journalistipalkinto.

”Ohoh… kiitos, tämä lämmittää”, Liski vastasi.

Tänä vuonna SK:n journalistipalkinnon jakoperusteena oli yksittäinen teko. Raadin mukaan VTV-uutisointi on esimerkki siitä, miten tutkiva journalismi etenee askel kerrallaan ja usean toimituksen voimin.

”Liskin sitkeän ja perusteellisen työn ansiosta aiheen käsittely nousi yksittäisen virkamiehen toiminnasta suuremmaksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi siitä, miten julkisten varojen käytön valvoja toimii, miten sitä johdetaan ja miten sitä itseään valvotaan.”

Liski nosti esiin myös vakavan kysymyksen siitä, kaipaako julkisten varojen käytön valvonta remonttia Suomessa, raati kiitti.

Liski sanoo olevansa hyvillään palkintoperusteluista.

”Se oli tismalleen sitä, mitä yritin siinä tehdä. Jokaisesta kuitista ei ollut tarkoitus tehdä erillistä juttua, vaikka lukijoita olisi varmasti riittänyt, vaan halusin nostaa esiin isot kysymykset.”

Liskin kaksi erillistä uutista Valtiontalouden tarkastusvirastosta, virkamiehen laiton työsopimuksen päättäminen ja kysymys pääjohtajan lentopisteiden käytöstä, ovat johtaneet poliisitutkintaan ja rikossyytteiden nostamiseen.

Tarvitseeko VTV siis remonttia?

”Nyt olisi tärkeää käydä se keskustelu, mitä tämän viraston pitäisi olla ja miten me huolehdimme siitä, että nämä asiat korjaantuvat”, Jarno Liski sanoo.

”Harvemminhan mikään organisaatio korjaantuu taikaiskusta, kun yksi ihminen vaihdetaan toiseen.”

Suomen Kuvalehden journalistipalkintoa on jaettu vuodesta 1975 lähtien. Se on suuruudeltaan 10 000 euroa.

Kuka

Jarno Liski

Ikä:

37

Syntymäpaikka:

Helsinki

Kotipaikka:

Hämeenlinna

Koulutus:

hum. kand., journalistiikka

Työ:

toimittaja

Perhe:

avovaimo ja kaksi lasta

Harrastukset

ulkoilu ja lukeminen

Sisältö