Hän: Dalia Stasevska

Kapellimestari muutti sähköttömään mökkiin ja kantaa vedet naapurista. Hiljaisuudessa voi kulua viikkoja.

Dalia Stasevska © Marjo Tynkkynen

Tuuli pyyhkäisee pellon yli. Se liikkuu kuin Tarkovskin elokuvissa. Siinä on talven maku. Dalia Stasevska marssii sängen poikki kumisaappaillaan, joiden pohjaan on liiskautunut savea. ”Haluan joka päivä tehdä täällä lenkin. On meri-ihmisiä ja järvi-ihmisiä. Minä olen peltoihminen.”

Sama pelto, tumma metsänraja ja vesivärien huuhdevettä muistuttava taivas avautuvat pikkuisen mökin keittiön ikkunasta. Rappiotila on ollut asumattomana 80 vuotta. Sen uskoo ryteikköisessä pihassa, jossa kesällä ryöppyää daliankorkuinen holtiton heinä ja entisessä päätalossa, joka on pahasti romahtanut.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu