Hallitus unohti tasa-arvolupauksensa: Naisten palkat hyytyivät

Kotimaa 15.1.2011 12:00
Palkkaneuvottelut Kunta-alan palkkaneuvottelut alkoivat 10. tammikuuta. Kunnallinen työmarkkinalaitoksen johtaja Markku Jalonen sai vastaansa tiukan palkansaajarintaman. Kuva Hannu Lindroos.

Työmarkkinajärjestöt sopivat hallituksen kanssa kuusi vuotta sitten ohjelmasta, jonka tavoitteena oli kaventaa naisten ja miesten palkkaeroja kymmenessä vuodessa viidellä prosenttiyksiköllä. Ohjelman valmistumisen aikaan naisten tulot olivat hiukan yli 80 prosenttia miesten ansioista. Vuoteen 2015 mennessä naisen euron piti nousta vähintään 85 senttiin.

Taustalla on ajatus, että yhtä vaativista töistä pitää maksaa samaa palkkaa riippumatta siitä, millä alalla on töissä. Tavoite on kuitenkin karkaamassa käsistä. Toistaiseksi naiset ovat kuroneet eroa kiinni vain runsaan prosenttiyksikön.

Pari päivää sitten alkaneissa kunta-alan palkkaneuvotteluissakin uhkaa jäädä luu käteen. Useammalla suulla on vakuutettu, että naisvaltaisille aloille ei ole tällä kertaa luvassa erityiskohtelua.

Rahaa ei löydy, vaikka hallitusohjelmassa sitouduttiin taannoin kaventamaan palkkaeroja ”selkeästi” ja antamaan samapalkkaisuusohjelman toteuttamista varten ”riittävät resurssit”.

Wallin jäi yksin

Samapalkkaisuusohjelma oli alun perin toimihenkilöiden keskusjärjestön lempilapsi. STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen (sd) onkin nyt huolissaan, miten sille käy.

”Naisten ja miesten palkkaerot eivät ole mitenkään esillä työmarkkinapoliittisessa keskustelussa”, hän sanoo.

Myös poliitikkojen kiinnostus on hiipunut. Tasa-arvoasioista vastaava kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin (r) on Kostiaisen mukaan tehnyt parhaansa, mutta hänet on jätetty yksin.

Kukaan muu hallituksessa ei ole julkisesti puolustanut samapalkkaisuusohjelmaa.

Hallituksen toiminta on ollut tempoilevaa. Ensin se kertoi tukevansa korotetulla valtionosuudella sellaista kuntien palkkaratkaisua, joka ”edistää naisvaltaisten alojen kilpailukykyä”.

Kokoomuksen Sari Sairaanhoitajalle lupaama tasa-arvotupo oli tuoreessa muistissa, eikä puolueella ollut heti kanttia perua puheitaan.

Ääni kellossa muuttui kuitenkin pian. Seuraavaksi hallitus oli valmis lisäämään valtionosuuksia vain sillä ehdolla, että kunta-alan palkkaratkaisu olisi ”maltillinen”. Kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia.

Julkisuudessa linjanmuutosta on perusteltu talouden liikkumavaran katoamisella. Kunnatkin ovat velkaantuneet pahasti.

Kostiaisen mielestä se on tekosyy. Todellinen selitys on poliittisen tahdon puute.

”Näyttää siltä, että Suomessa saa keskustella vain yhdestä asiasta kerrallaan”, hän väittää. ”Nyt se asia on kestävyysvaje ja työurat.”

Palkka-ankkuri irti

Palkkaerojen kaventamista vaikeuttavat erimielisyydet keinoista. Työnantajien mielestä olisi tärkeintä poistaa jako naisten ja miesten ammatteihin. Ay-puolella haluttaisiin kehittää ensi hätään palkkausjärjestelmiä.

Molemmissa malleissa on Kostiaisen mielestä heikot puolensa. Nais- ja miesaloista ei päästä noin vain eroon. Palkkausjärjestelmillä voidaan puolestaan edistää tasa-arvoa yrityskohtaisesti, muttei eri alojen välillä.

”Etlan ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen tekemä selvitys antoi viitteitä, että palkkausjärjestelmien kehittämisestä ovat hyötyneet varsinkin hyväpalkkaiset naiset, jotka ovat olleet yritysten sisällä eniten jäljessä samanlaisissa tehtävissä olevista miehistä”, Kostiainen kertoo. ”Pienituloisten saama hyöty on ollut vähäisempi.”

Elinkeinoelämän keskusliitto on kuntaneuvottelujen alla viestittänyt, että julkinen puoli ei voi olla palkkajohtaja, jos Suomi haluaa menestyä kansainvälisessä kilpailussa. EK on myös halunnut sitoa muiden alojen ratkaisut Teknologiateollisuuden sopimukseen, jossa ”palkka-ankkurina” on kaikille luvattu yhden prosentin yleiskorotus.

Jos se on pelin henki, samapalkkaisuusohjelma voidaan Kostiaisen mukaan unohtaa.

”Mitään ei tapahdu, ellei naisvaltaisten alojen työnantajien ja ammattiliittojen kesken synny yksimielisyyttä, että heidän alallaan on naispalkkaongelma, ja sen takia palkankorotusten pitää olla suuremmat”, hän sanoo. ”Ulkopuolelta ei voi asettaa korotuksille ylärajaa.”

Kostiainen toivoo nyt tukea samapalkkaisuusohjelman toteutumista valvovalta seurantaryhmältä, jossa istuu ministereitä ja työmarkkinajohtajia. Ryhmää johtaa Pentti Arajärvi.

”Tällainen tuki helpottaisi myös valtakunnansovittelijan toimintaa. Hänellä olisi vahvempi selkänoja, jos hän tietäisi, mikä on yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyä.”

”Miesten ei tarvitse tinkiä mistään”

Naisten ja miesten palkkaerojen kaventuminen odotettua hitaammin ei johdu vain työnantajista, Leila Kostiainen myöntää. Myös ay-liike on ollut mukana hyväksymässä ratkaisuja, jotka ovat jarruttaneet kehitystä tai jopa vieneet sitä taaksepäin.

Työmarkkinapolitiikka on raadollista laskelmointia, jossa kaikki katsovat asioita omalta kannaltaan ja jokainen liitto yrittää maksimoida jäsentensä edut. Miesvaltaisissa liitoissa ei ensimmäiseksi ajatella tasa-arvoasioita.

”Joissain kriittisissä paikoissa palkansaajapuolen yhteistyö on jäänyt heikoksi”, Kostiainen arvioi.

Häntä on jäänyt kaivelemaan esimerkiksi taannoinen lomautuspäivärahaa koskenut uudistus. Siinä järjestelmää muutettiin niin, että naisvaltaiset matalapalkka-alat jäivät lomautustilanteissa heikompaan asemaan. Kostiaisen mielestä ratkaisu tehtiin liikaa teknologiateollisuuden ehdoilla.

Pitäisikö siis miesvaltaisten ammattiliittojen olla valmiit tinkimään omista vaatimuksistaan toisten hyväksi?

”Ei niiden tarvitse tinkiä yhtään mistään”, Kostiainen vastaa. ”Mutta niiden kannattaa sietää, että naisvaltaiset liitot tekevät parempia ratkaisuja.”

Tasa-arvoasioissa voittaja ei ole aina se, joka näyttäisi hyötyvän eniten. Palkallisen isyysloman pidentäminen on Kostiaisen mukaan hyvä esimerkki. Teoriassa se on palkanlisää miehille, mutta pidemmän päälle se tasoittaa palkkaeroja.

Kostiainen viittaa Juhana Vartiaisen tutkimukseen, jonka mukaan palkkasyrjintä loppuu vasta, kun miesten ja naisten perhevelvoitteet jakautuvat tasan.

”Naisten aseman parantaminen auttaa myös miehiä ja toisinpäin.”

Naisen euro

  • 2005 80,7 %
  • 2006 80,9 %
  • 2007 81,0 %
  • 2008 81,2 %
  • 2009 81,8 %

Naisten ansioiden osuus miesten ansioista prosentteina.

Lähde: Tilastokeskus, ansiotasoindeksi.

Mitä työnantajat vastasivat? Aiheesta lisää: Kuntatyönantajien pomo Markku Jalonen: ”Meillä ei ole sukupuoleen perustuvia palkkaeroja” (Suomenkuvalehti.fi 14.1.2011)