Hallitus saattaa turvautua yllättävään keinoon työajan pidentämiseksi

Uutisanalyysi: Tulevat ratkaisut ennakoivat lakkosyksyä – kahdesta kirkkopyhästä voi tulla työpäivä.
Kotimaa 29.8.2015 15:15
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtaja Markku Jalonen (vas.), EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola yhteiskuntasopimusneuvotteluiden tiedostustilaisuudessa Kesärannassa Helsingissä 20. elokuuta 2015. © Vesa Moilanen / Lehtikuva

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) kolmen puolueen hallitukselta kaivataan nyt luovuutta ja nopeita päätöksiä.

SAK kaatoi yhteiskuntasopimuksen, vaikka maan talous on ehkä jopa suuremmassa kriisissä kuin 1990-luvun alun lamassa. Hallitus joutuu nyt etsimään vaihtoehtoisia keinoja talouden piristämiseksi ja työllisyyden kohentamiseksi.

Ensi viikko tuonee lisävalaistusta ainakin hallituksen kaavailemien niin kutsuttujen kärkihankkeiden sisältöön ja rahoitukseen.

Hallitusohjelman mukaan kärkihankkeisiin käytetään ensi vuonna miljardi euroa. Lisäksi teiden kunnossapitoon on luvassa 600 miljoonan euron erityispanostus.

Hallituksen pyrkimyksenä on myös lisätä paikallista sopimista.

Työpaikoilla tapahtuva sopiminen työehdoista ei ole uusi oivallus. Esimerkiksi metallialalla sitä on tehty 1980-luvun lopulta lähtien.

Lakia pyritään kuitenkin nyt muuttamaan siten, että paikallinen sopiminen kävisi mahdolliseksi käytännössä lähes kaikilla työpaikoilla.

Hallituksen pyrkimyksenä on siis sallia paikallinen sopiminen myös työnantajajärjestö EK:hon kuulumattomille työnantajille. Valtaosa näistä on Suomen yrittäjiin kuuluvia pk-yrityksiä.

Ay-liike ja poliittinen vasemmisto on suhtautunut erittäin kielteisesti siihen, että myös järjestäytymättömien työnantajien sallittaisiin sopia työehdoista paikallisesti palkollistensa kanssa.

Tässä piilee yksi mahdollisuus perusporvarihallituksen ja ay-liikkeen väliseen yhteenottoon.

On kuitenkin huomattava, että Sdp:n puheenjohtaja, entinen ay-johtaja Antti Rinne puhui 25. elokuuta hyvin sovittelevasti paikallisen sopimisen kehittämisestä. Hänen mukaansa työmarkkinoilla tarvitaan yhä enemmän uutta joustavuutta.

Rinteen mielestä paikallisen sopimisen ja työehtosopimusten välillä ei ole ristiriitaa.

”Sdp ei sano työelämän kehittämiselle ei”, demarijohtaja linjasi mutta lisäsi heti perään, että yleissitovat työehtosopimukset tulee säilyttää, ne turvaavat vähimmäistyöehdot.

 

Sipilän hallitus tavoittelee tuottavuuden lisäämistä ykköstyökustannuksia laskemalla. Siihen liittyy työaikapankin tuominen suomalaisen työmarkkinajärjestelmän entistä kiinteämmäksi osaksi.

Työaikapankit toisivat Rinteenkin kaipaamia joustoja.

Työaikapankin ideana on, että työajan sallittaisiin joustaa nykyistä enemmän kulloisenkin markkinatilanteen mukaan. Eli työtä paiskittaisiin pitempään silloin, kun tuotteilla on kysyntää. Hiljaisempina aikoina tehtäisiin lyhyempää työpäivää.

Myös ammattiyhdistysliike hyväksynee työaikapankkien kehittämisen idean.

 

Kokonaan toinen asia on, miten ay-liike suhtautuisi joissakin hallituspiireissä nousseeseen ajatukseen kahden arkipyhän, helatorstain ja loppiaisen muuttamisesta työpäiviksi.

Helatorstaita ja loppiaista vietettiin vuosina 1973–1991 lauantaina. Nykyhallitus ei ehkä harkitse tuon käytännön palauttamista. Se voisi johtaa joillakin aloilla viikonloppulisien kasvuun, siis palkkakustannusten nousuun.

Yhtenä vaihtoehtona on noussut esiin paljon luovempi ratkaisu.

”Uskon, että tämänkertainen malli on pikemminkin se, että loppiainen ja helatorstai säilyvät nykykäytännön mukaisesti kirkollisina juhlapäivinä, mutta niistä tulee kuitenkin työpäiviä”, ennakoi hallituksen sisäpiiriläinen.

”Ei se olisi maailmalla mikään ääriharvinainen malli. Ei kirkollisten juhlapäivien ole pakko olla vapaapäiviä”, sisäpiiriläinen jatkaa.

 

Yksi suuri kysymys on, kuinka suuriin protesteihin, siis lakkoihin vasemmistojohtoinen ay-liike turvautuu tässä talous- ja työmarkkinatilanteessa. Tarjoileehan ay-liikkeelle happamia rohtoja nimenomaan porvarihallitus.

Tilanne muistuttaa paljolti vuotta 1991. Maa oli tuolloinkin talouskriisissä, vasemmisto oli kärsinyt vaalitappion ja vallassa oli keskustalaisen Esko Ahon (kesk) porvarihallitus.

Risto Kuisman (sd) johtama kuljetusliitto AKT pysäytti tuolloin Suomen viennin neljäksi viikoksi.

Keskusjärjestö SAK taas vastusti hallituksen talouspolitiikkaa vuosina 1991–1995 kolmella yleislakkovaroituksella. SAK antoi sittemmin täyden tukensa vuonna 1995 valtaan nousseelle Paavo Lipposen (sd) sinipunahallitukselle, joka jatkoi käytännössä Ahon hallituksen aloittamaa talouspolitiikkaa.

On todennäköistä, ettei ainakaan AKT malta nytkään olla ryhtymättä laittomiin lakkoihin kampittaakseen Sipilän hallitusta.

Esimerkiksi Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä katsoo, että hallituksen tulee toteuttaa ohjelmaansa nyt ”tinkimättömästi”, lakkojen uhallakin.

”Sen (hallituksen) tulee noudattaa kokonaisuutta, velkakello tikittää ja kasvu on kadonnut. Uskon ammattiliittojen jäsentenkin olevan tietoisia Suomen tilasta”, Penttilä arvioi Suomen Kuvalehden haastattelussa.

 

Ay-liike ja vasemmisto ovat nyt paljon heikompia kuin esimerkiksi runsaat 20 vuotta sitten. Sdp sai tappiostaan huolimatta vuoden 1991 eduskuntavaaleissa 22, 1 prosentin kannatuksen.

Vasemmistoliitonkin kannatus oli kymmenisen prosenttia.

Tämän vuoden vaaleissa vasemmistopuolueiden yhteiskannatus jäi 23,5 prosenttiin. Niukasti enemmän, mitä Sdp saavutti yksinään vuonna 1991.

Sdp ei ole enää suosituin duunaripuolue. Se on menettänyt asemansa hallituspuolue perussuomalaisille.

Ay-liikkeen voimaa nakertaa sekin, että palkansaajien halu sitoutua ay-liikkeeseen on rapissut. Sekä SAK:laisten että STTK:laisten liittojen jäsenmäärä on laskenut. Yhä useampi palkansaaja valitsee ay-jäsenyyden sijasta jäsenyyden riippumattomassa YT-työttömyyskassassa.

Valittujen Palojen äskettäin julkaiseman kyselytutkimuksen tuloksetkaan eivät imartele ay-liikettä. 40 prosenttia vastaajista piti ay-liikettä vanhakantaisena. Yli kolmannes arvioi, ettei se ole kehittynyt ajan myötä.

Ja kansalaismielipide näytti olleen vahvasti SAK:n torppaaman yhteiskuntasopimuksen tukena. Saattaa olla, että SAK:n, ehkä Sdp:nkin pelisilmä petti, kun ne eivät suhtautuneet rakentavammin Sipilän porukan yritykseen.

Niin tai näin, tuskin erehtyy, jos ennakoi lakkosyksyä. Lakkoja kohdattaneen ainakin satama- ja maaliikennekuljetuksissa. Siitä pitänee huolen Marko Piiraisen (sd) johtama AKT.