Hallitus leikkaa meiltä miljardeja – velkaantumisen kääntymisestä laskuun ei tietoakaan

Suomen taloudellista tilannetta on äärimmäisen hankala ennustaa, sanoo valtiovarainministeriön osastopäällikkö.
Kotimaa 3.6.2015 18:30

Valtion velkakello tikitti Kampin kauppakeskuksessa 11. maaliskuuta 2015. © Jussi Nukari / Lehtikuva

Hallitus sopeuttaa, säästää ja leikkaa. Saadaanko valtion velkaantumisvauhti pysäytettyä tai jopa laskuun?

”Tällä hetkellä voimme sanoa sen, että hallitusohjelman päätökset todennäköisesti pysäyttävät julkisen talouden (valtio ja kunnat) velkasuhteen kasvun”, sanoo valtiovarainministeriön osastopäällikkö Markus Sovala, jonka johdolla syntyivät VM:n paljon puhutut sopeutustoimi- ja rakenneuudistusehdotukset.

Velkaantumisen kääntymistä laskuun sen sijaan ei voi Sovalan mukaan pitää varmana.

Laajempaa arviointia velkaantumisen ja talouskasvun kehittymisestä saadaan vasta syksyllä, jolloin VM julkistaa keskipitkän aikavälin talousarvioennusteen.

Sovala sanoo, että on äärimmäisen hankalaa ennustaa Suomen taloudellista tilannetta vuosien päähän, koska Suomen talouskasvu ei ole lähtenyt kasvuun muun maailman mukana. Suomen talouden odotetaan nousevan tänä vuonna vain puoli prosenttia.

”Alkuvuosi meni heikosti. Jotta pääsemme edes puolen prosentin kasvuun, täytyy loppuvuoden kasvun olla reippaampaa.”

Valtiovarainministeriö julkistaa 16. kesäkuuta uuden talouskasvuennusteen vuosille 2016–2017.

 

Markus Sovala myöntää, että nyt tehdyt leikkaukset vaikuttavat kansalaisten ostovoimaan ja tuotteiden kysyntään heikentävästi.

Tämä voi tarkoittaa kauppiaille laihempaa tilipussia, mikä puolestaan voi johtaa kaupan alan työpaikkojen vähenemiseen. Myös julkinen sektori joutuu pohtimaan työntekijöidensä määrää.

Eikö ole vaarana, että leikkausten seurauksena työttömyys kasvaa, jolloin julkisen sektorin henkilöstökulut muuttuvat työttömyysmenoiksi?

Sovala vastaa kysymällä, voiko ihmisiä pitää pysyvästi julkisella puolella töissä, jos valtion verokertymä koko ajan pienenee.

”Tämä on iso kysymys.”

Sovalan mielestä kansantaloudellinen ratkaisu löytyy, kun yksityinen sektori saadaan kasvuun. Julkisen talouden velan kasvattaminen on pitkällä aikavälillä kestämätön ajatus.

Ennen finanssikriisin alkua 2008 Suomella oli velkaa noin 35 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nyt se on noussut yli 60 prosentin. Velan kasvuvauhti on ollut nopeaa. Velan kasvua voi seurata täältä. Tänä vuonna valtion kokonaisvelka kasvaa yli 5 miljardilla eurolla noin 100 miljardiin euroon.

Useat taloustieteilijät ovat kuitenkin todenneet, että velan kokonaismäärä ei ole suuri verrattuna muihin Euroopan unionin maihin. Suomen luottoluokitus on myös edelleen hyvä ja valtio saa lainaa markkinoilta edullisesti.

Sovala ei luovu näkemyksestään.

”Perusongelma on kuitenkin se, ettei vienti ole palautunut finanssikriisiä edeltäneelle tasolle. Jos kotimaista kysyntää pidetään velalla keinotekoisesti korkealla, niin yhtälö ei ole kestävä.”

”Pitkällä aikavälillä julkiset menot pitää mitoittaa sille tasolle, mitkä ovat tulot. Nyt kestävyysvaje on se 10 miljardia euroa.”

 

Valtiovarainministeriö ja sen vanavedessä myös porvarihallituksen hallitusohjelma on saanut kritiikkiä muun muassa opiskelijoilta ja tutkijoilta: rahaa leikataan opetusmaailmasta 600 miljoonaa euroa.

Leikkausta on pidetty jopa järjettömänä, sillä opetusta ja tutkimusta on pidetty Suomen yhtenä kilpailuvalttina.

Useat taloustieteilijät ovat myös todenneet, että leikkausten toteuttaminen lamassa heikentää entisestään talouskasvun mahdollisuuksia. Leikkaukset pitäisi tehdä monen mielestä ennemmin nousukaudella. Ongelmana on kuitenkin pidetty sitä, ettei nousukaudella kukaan poliitikko uskalla leikata, jolloin paine siirtyy jälleen heikkoihin aikoihin.

Markus Sovalan mielestä Suomi saa aikaiseksi talouskasvua. Tämä vaatii talouden rakenteiden uudistamista niin, että Suomi palauttaa kansainvälisen hintakilpailukykynsä.

Käytännössä tämä tarkoittaa pääministeri Juha Sipilän (kesk) ajamaa yhteiskuntasopimusta, jossa työntekijöiden palkankorotukset jäädytettäisiin ja työn teettämisen kustannukset laskisivat.

Palkkojen jäädyttäminen ei kuitenkaan yksistään riitä, sillä myös kilpailijamaat (esimerkiksi Saksa ja Ruotsi) voivat tehdä samanlaisia päätöksiä, jolloin hyöty hintakilpailukyvyn osalta polkee paikallaan.

Useat keskustelijat ovat myös toistaneet sitä, että suomalaisen teollisuuden täytyy uudistua. Nyt teollisuutemme rakenne on vahvasti investointivetoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteille on kysyntää nousukausien aikana, ei suhdannekuopissa.