Farssi: Malmin lentoasema menee kiinni – korvaavaa paikkaa ei enää edes yritetty etsiä

Uutisanalyysi: Näin Helsingin seudun harrasteilmailun ahdinko paheni.
Kotimaa 6.10.2015 17:30
Malmin lentoseman pyöreä päärakennus lokakuussa 2014.
Malmin lentoseman pyöreä päärakennus lokakuussa 2014. © Markku Ulander / Lehtikuva

Joulukuussa 2014 silloinen liikenneministeri Paula Risikko (kok) perusti  kaksi työryhmää pohtimaan Malmin lentoaseman ilmeisen lopettamisen seurausvaikutuksia.

Molemmat työryhmät päättyivät täydelliseen mahalaskuun.

Ensimmäisen työryhmän oli määrä etsiä vastauksia siihen, kuinka lentotoimintaa Malmilla voitaisiin jatkaa sen jälkeen, kun kentän ylläpitäjä Finavia vetäytyy Malmilta, siihen saakka, kun kaivinkoneet (tai ilmeisesti ensin lähinnä paalutuskoneet) aloittavat työt kentälle nousevalla 25 000 asukkaan asuntoalueella.

Tämä siirtymäaika alkaa vuoden 2016 lopulla ja päättyy ehkä vasta vuonna 2020.

Työryhmää johti hyvin ansioitunut ilmailu- ja media-alan yrittäjä, lentokapteeni Esa Korjula.

Ryhmä teki työtä käskettyä. Sen jo viime keväänä julkistetussa raportissa annettiin vastaukset toimeksiannossa esitettyyn kysymykseen.

Raportti meni kuitenkin askelta pitemmälle. Se otti esille myös vaihtoehdon, jonka mukaan Malmia ei lopettaisi vaan sen toimintaa kehitettäisiin.

Tämä oli liikaa Malmin lahtaajille.

Helsingin kaupunki, Finavia, liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) ja jopa työryhmän käytännössä koonnut Trafi ilmoittivat närkästyneinä sanoutuvansa irti Korjulan raportista.

LVM:n mukaan mitään työryhmää ei itse asiassa ollutkaan.

Ministeriön viestintä yritti selvästi vähätellä puheenjohtaja Korjulaa kutsumalla häntä ”ilmailunharrastajaksi”, jollainen Korjula toki on.

 

Samaan aikaan toinen työryhmä jatkoi LVM:n yksikön johtajan, liikenneneuvos Risto Murron johdolla.

Ministerin varsinainen toimeksianto, korvaavan kentän etsiminen Malmin toiminnoille, heitettiin kuitenkin syrjään jo alkumetreillä.

Malmin korvaajaa on vuosien ja vuosikymmenten mittaan etsitty monissa työryhmissä ja konsulttiselvityksissä, jotka Murto hyvin tuntee. Työryhmä tyytyi pohtimaan kuvitteellisen korvaavan kentän kustannuksia, liikennetoimintamalleja ja kopioi raporttiinsa lentokenttien rakentamista koskevia määräyksiä.

Tästä kaikesta ei julkistettu edes raporttia.

LVM:ssä ei haluttu antaa toisinajattelijoille mahdollisuutta liittää raporttiin eriäviä mielipiteitä saati sitten sanoutua siitä kokonaan irti, kuten LVM itse teki Korjulan raportin yhteydessä.

Niinpä viiden kokouksen jälkeen julkaistiin vain puheenjohtajan eli Murron yhteenveto. Siinä todetaan rehellisesti, ettei työryhmä edes yrittänyt suorittaa sille asetettua tehtävää.

 

Kaksi työryhmää, kaksi mahalaskua.

Toinen työryhmä meni joidenkin mielestä liian pitkälle. Toinen jätti kylmän rauhallisesti tehtävänsä täyttämättä.

LVM pesi samalla kätensä Malmista.

”Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei enää ole roolia Helsinki-Malmin lentoaseman tilanteessa”, sanotaan ministeriön tiedotteessa. Alueen käytöstä vastaa Helsingin kaupunki.

Lopputulos oli yksi naula lisää Malmin lentoaseman ja pääkaupunkiseudun ilmailuharrastuksen yhteiseen arkkuun. Oman naulansa löi oikeuskanslerin virasto 5. lokakuuta eli samana päivänä, jona Murto julkisti loppupäätelmänsä.

Malmin lentoaseman ystävät -yhdistys oli valittanut oikeuskanslerille Malmin lopettamista koskeneista päätöksistä, jotka yhdistyksen mukaan on tehty puutteellisin ja väärin perustein.

Oikeuskansleri ei nähnyt niissä huomauttamista.

 

Jo 13 vuotta Malmin puolesta taistellut lentoaseman ystäväyhdistys ei anna periksi.

Se luovutti tiistaina 6. lokakuuta Helsingin kaupunginvaltuustolle kaikkien aikojen suurimman kuntalaisaloitteen, jossa 13 200 helsinkiläistä esittää Malmin säilyttämistä ilmailukäytössä.

”Totta kai me jatkamme taistelua kentän puolesta. Monia keinoja on vielä käyttämättä”, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Timo Hyvönen.

Taistelutahtoa tarvitaan, sillä Malmin hävittäminen on edennyt jo hyvin pitkälle.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa on näytteillä suunnitelmia, joissa kenttä täyttyy pääosin kuusikerroksisista kerrostaloista. Johonkin niiden väliin aiotaan lähes makaaberilla tavalla säilöä ”Malmin pyöreä” eli rakennushistoriallisesti korvaamattoman arvokas lentoaseman pyöreä päärakennus ja yksi lentokonehalli.

 

Malmin muuttamista asuntoalueeksi on kaavailtu kymmeniä vuosia. Koko ajan on kuitenkin sanottu, ettei kenttää voi lopettaa, ellei käytössä ole korvaavaa lentopaikkaa.

Nyt sen etsiminen on siis lopetettu.

Malmin suurin käyttäjä, Patrian lentokoulu, siirtyy pitkin hampain Pirkkalaan, jonne Tampereen kaupungin ja Patrian yhteistyöllä syntyy merkittävä siviili-ilmailun koulutuskeskus.

Muut jatkavat missä lystäävät.

Tai eivät jatka.

Niin käy väistämättä Helsingin seudun harrastelentäjille. Murron ”työryhmän” jäsenenä istunut Suomen Ilmailuliiton toiminnanjohtaja Timo Latikka sanoo, että pääkaupunkiseudun harrastajat menettävät lentopaikkansa. Mistä sen jälkeen saadaan lentäjiä ja lentäjien kouluttajia, Latikka ihmettelee.

Vaan ei hätää. Liikenne- ja viestintäministeriöstä löytyy ratkaisu harrastajien ahdingolle.

Toinen ministeriön korkea virkamies, Malmin eri vaiheissa tiiviisti mukana ollut hallitusneuvos Mikael Nyberg, suositteli keväällä Ilmailu-lehden haastattelussa pääkaupunkiseudun ilmailunharrastajille Pirkkalan lentokenttää. Sinne on yli 170 kilometrin matka.

Nybergin mukaan harrastukseen pitää kuitenkin olla valmis panostamaan myös aikaa. Niin hänkin kertoi joutuvansa tekemään, koska golfkentälle on puolen tunnin matka.