Fabergén kultaiset vuodet

Kotimaa 20.3.2011 15:01

ulla tillander-godenhielmTutkija ja kultaseppä Ulla Tillander-Godenhielm tuntee korutalo Fabergén seppämestarien tarinat.

Mikkelin läheltä kymmenvuotiaana Pietariin lähetetty pientilallisen poika Hiskias Pöntinen (1823-1881) oli ranskalaisjuurisen kultasepän Gustav Fabergén yhtiökumppani ja työpajan johtaja. Pöntinen opetti kultasepäntaitonsa Gustavin pojalle Karlille, joka nosti Fabergé-yhtiön tsaarien ajan taideteollisuuden huipulle.

Tammisaarelaisen suntion poika Henrik Wigström (1862-1923) lähetettiin Pietariin 13-vuotiaana. Hän yleni Fabergén johtavaksi mestariksi, vastasi yhtiön vaativimmista töistä ja suunnitteli itsekin esineitä.

”Karl Fabergélla oli hyvä maku, mutta hän ei mitenkään ehtinyt itse suunnitella kaikkea”, vahvistaa kauniaislainen ekonomi, filosofian tohtori ja neljännen polven kultaseppä Ulla Tillander-Godenhielm.

Yhtiö oli organisoitu nykyaikaisesti: johtajat keskittyivät strategiaan ja suunnitteluun, tuotanto oli ulkoistettu mestarien verstaille. Niitä oli 24, joista neljäntoista johtaja oli suomalainen. Karl Fabergé luotti suomalaisten taitoihin ja rehellisyyteen.

Mestarit olivat ammatistaan ylpeitä ja saivat painaa tuotteisiin oman verstaansa leiman.

Hiskias, Henrik ja Alma

Fabergélle työskennelleen kultasepän tytär Alma Pihl (1888-1976) suunnitteli ruotsalaiselle öljymiljardööri Emanuel Nobelille koruja, joiden muodot nappasi jääkiteistä ikkunassa.

Hän suunnitteli kaksikymppisenä myös Fabergén viidestäkymmenestä pääsiäismunasta kalleimman: Talvimunassa on kultaa, platinaa ja kolmetuhatta timanttia, ja se huutokaupattiin viimeksi yhdeksällä miljoonalla eurolla.

”Fabergén pääsiäismunat ovat viimevuosisatojen hienointa kultasepäntyötä”, Tillander-Godenhielm sanoo.

”Sen jälkeen ei kultasepillä juuri ole ollut vapaita käsiä työstää mitä materiaalia tahtovat ja hintaa lainkaan katsomatta.”

Yhtiö lopetettiin Venäjän vallankumouksen aikaan 1917.

”Monet fabergélaiset tulivat vallankumouksen jälkeen töihin Tillanderille Helsinkiin”, tietokirjailija kertoo. Hänen isoisänsä Alexander Tillander oli pitänyt Pietarissa pienempää kultasepänliikettä samalla kadulla kuin Karl Fabergé.

Tutkijan tukipilarit

Ulla Tillander-Godenhielm järjesti Taideteollisuusmuseon näyttelyn Fabergé ja hänen aikalaisensa vuonna 1980. Hän alkoi sittemmin lukea taidehistoriaa yliopistossa.

Vuonna 1989 hän auttoi kokoamaan Leningradin ensimmäisen Fabergé-näyttelyn ja seuraavina vuosina kirjoitti yhtiöstä artikkelikokoelmiin. Hän väitteli tohtoriksi keisarillisen Venäjän palkitsemisjärjestelmistä vuonna 2005.

”Sitten kustantajalta tuli idea, että Fabergésta olisi aika tehdä kirja suomeksi. Englanniksihan aiheesta on julkaistu hyllymetreittäin kirjoja 1950-luvulta eteenpäin”, Tillander-Godenhielm kertoo.

Kolme vuotta sitten ilmestyi nyt jo loppuunmyyty Fabergé ja hänen suomalaiset mestarinsa. Se ja uutuuskirja perustuvat Kansallisarkiston papereihin, joita britit eivät ole osanneet käyttää, Fabergén suvun ja mestareiden jälkeläisten haastatteluihin sekä venäläisiin arkistolähteisiin.

”Ensimmäiset Fabergén brittitutkijat kirjoittivat suomalaisten kotimaaksi Ruotsin tai Skandinavian”, Tillander-Godenhielm ihmettelee.

Fabergén suomalaiset mestarit (Tammi) ilmestyy 19. huhtikuuta.

Kuva Petri Kaipiainen.