Ex-puoluesihteerit: Hallitukseen tarvitaan ainakin kolme suurta puoluetta

SK:n arkistoista: Nyt Sipilän on pakko valita.
Kotimaa 19.4.2015 19:35
Taru Tujunen oli puoluesihteerinä kahdeksan vuotta, Mikael Jungner kaksi. © Ari Heinonen

Keskustan Juha Sipilä on todennäköisesti seuraava pääministeri. Hän joutuu jo vaali-iltana vastaamaan kysymykseen tärkeimmästä hallituskumppanista. Valinta Sdp:n ja kokoomuksen välillä on aina ollut keskustalle vaikea.

Sipilän ratkaisu vaikuttaa hallituspohjan lisäksi politiikan sisältöön, puolueiden henkilöjärjestelyihin ja vuoden 2019 eduskuntavaalien asetelmiin. Kiusalliselta päätökseltä Sipilän pelastaisi vaalitulos, jossa kaksi suurinta puoluetta saa enemmistön eduskuntaan. Sellainen tulos on hyvin epätodennäköinen.

Yrittäjätaustaisen Sipilän veropolitiikka on lähellä kokoomuksen linjauksia. Hallitustyö kokoomuksen kanssa on aiemmin toiminut, vaikka yhteistyö on ollut keskustan kannatukselle erittäin kuluttavaa. Porvariyhteistyön jälkeen keskusta on aina kärsinyt murskatappion eduskuntavaaleissa, viimeksi 2011 puolueelta katosi 16 kansanedustajaa.

Punamultahallituksessa Sdp:n kanssa keskusta on menestynyt paremmin. Vaikka Sipilä olisi mieltynyt kokoomukseen, hän joutuu ottamaan huomioon puolueensa kentän ja uuden eduskuntaryhmän mielipiteet. Tällä hetkellä Sdp on keskustalaisille selvästi kokoomusta mieluisampi hallituskumppani.

 

”Ei aavistustakaan”, vastaa toimitusjohtaja Taru Tujunen kysymykseen, minkä puolueen Sipilä valitsee.

Tujunen on kokoomuksen entinen puoluesihteeri, joka 2014 jätti puoluetyön ja siirtyi viestintäyhtiö Ellun Kanojen johtoon. Sdp:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungner puolestaan aloitti huhtikuussa viestintäyhtiö Kreabin toimitusjohtajana.

”Jos olisin Sipilä, en pystyisi vastaamaan”, Jungner pohtii Sipilän vaihtoehtoja.

Jungnerin mukaan Sipilä löytää sekä punamullalle että porvariyhteistyölle perustelut.

”Miten eri yhteiskuntaryhmät tulevat edustetuiksi? Jos pidetään palkansaajaliike mukana, se puhuu Sdp:n puolesta. Jos pidetään elinkeinoelämä mukana, se puhuu kokoomuksen puolesta.”

Tujusta harmittaa vaalikamppailussa se, että moni hallitusvaihtoehto on suljettu pois. Maatalousministeri Petteri Orpo (kok) ilmoitti jo viime vuonna, ettei kokoomus halua jatkaa hallituksessa Sdp:n kanssa.

”On hölmöä, että puolueet blokkaavat toisensa ennalta ulos.”

Myös Sdp:ssa on kyllästytty nykyiseen hallitusyhteistyöhön. Tujunen ja Jungner kuitenkin haluavat, että kokoomus ja Sdp ovat seuraavassa hallituksessa.

Jungnerin mielestä kokoomuksen, Sdp:n ja keskustan hallitus olisi paras vaihtoehto, koska niillä on eniten kokemusta hallitustyöstä. Tujunen ei usko kolmen puolueen yhteistyöhön.

”Kun rakennat hallituksen, rakennat myös opposition. Jos kokoat kolmen keskisuuren puolueen hallituksen, ongelma on se, että oppositioon jää jokaisessa vaihtoehdossa puolue, jota yksi hallituspuolue pelkää hysteerisesti.”

Tujusen lempihallituksessa olisi neljä suurinta puoluetta.

”Sipilä tekisi fiksusti, jos hän valitsisi sekä kokoomuksen että Sdp:n eikä jättäisi perussuomalaisiakaan ulkopuolelle. Siinä olisi tasaparit asiakysymyksissä. Silloin ei syntyisi asetelmaa, jossa kaksi liittoutuu kolmatta vastaan.”

Tujusen mukaan neljän puolueen hallituksessa jakolinjat vaihtelisivat. Joissakin asioissa kokoomus olisi lähempänä perussuomalaisia kuin keskustaa tai sosiaalidemokraatteja. Hänen mielestään perussuomalaiset on otettava hallitukseen, vaikka puolue häviäisikin vaalit.

”Totta kai ne häviävät, mutta perussuomalaiset pysyy merkittävänä puolueena. Hallituksen pitää asettua ihmisten kanssa samalle puolelle. Kolmen yhteistyössä on se riski, että vanha kahvaus jatkuu.”

Jungner innostuu Tujusen avauksesta, vaikka hän toistaa oman kantansa kolmen perinteisen puolueen yhteistyöstä.

”Tarun esitys on ehdottomasti luovin idea. Perustelut ovat hyvät. Ainoa huono puoli on se, että Sipilä olisi halunnut esittää sen omana ideanaan.”

 

Neljän suurimman puolueen yhteishallitus olisi poikkeuksellinen normaalioloissa. Viimeksi neljän suuren puolueen edustajia oli Keijo Liinamaan (sd) virkamieshallituksessa 1975.

Liinamaan Etyk-hallituksesta tuskin on malliksi Sipilälle. Jungner ottaa avukseen kirjallisuuden ja elokuvan, kun hän miettii Sipilän asemaa.

”Se on todella vaikea valinta. Jos hän joutuu valitsemaan punamullan ja porvarihallituksen välillä, se on Sofien valinta.”

Sofien valinta on William Styronin kuuluisa romaani, jossa saksalaiset pakottavat puolalaisen Zofia Zawistowskin valitsemaan, kumpi hänen kahdesta lapsestaan pelastuu ja kumpi tapetaan. Samannimisen elokuvan naispääosasta Meryl Streep sai Oscarin.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) ja Alexander Stubbin (kok) hallituksen vaikeuksia on selitetty sillä, että hallituksessa oli kuusi puoluetta, joiden väliltä puuttui ideologinen liima. Puoluesihteerin tehtävistä vapautuneet Tujunen ja Jungner pitävät selitystä onttona.

”Hallitusyhteistyö edellyttää luottamusta. Puhe ideologisesta liimasta on erikoista. Tuntuu hölmöltä ajattelu, että menemme hallitukseen vain niiden kanssa, jotka ovat samaa mieltä”, Tujunen sanoo.

Jungnerin mukaan aatteellinen erilaisuus ei ole todellinen syy. Sipilän tarjoama strateginen hallitusohjelma ei sekään yksin ratkaise ongelmia.

”Luottamus. Se edellyttää luottamusta. Onko hallitusohjelmalla merkitystä, jos luottamusta ei ole”, Tujunen pohtii.

Kokoomuksen ja Sdp:n lisäksi Sipilä joutuu valitsemaan joko kokoomuksen puheenjohtajan Stubbin tai Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen. Jungner ei ota kantaa miesten henkilökohtaisiin suhteisiin.

”Sipilän kannattaa valita se porukka, jonka kanssa luottamus on helpointa rakentaa. Kumman kanssa? Tunnen sekä Rinteen että Stubbin, en osaa sanoa.”

 

Jungnerin mielestä kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien luottamuspulan siemen kylvettiin jo 2011 hallitusneuvotteluissa, kun kokoomus välillä yritti koota porvarihallitusta. Tujunen nyökkäilee Jungnerin arviolle, kun tämä muistuttaa 2012 kunnallisvaaleista, joissa päähallituspuolueet ottivat tiukasti yhteen.

”Se johti siihen, että otettiin aatteellinen ote kunnallisvaaleihin. Sdp teki kynnyskysymyksen vanhuspalvelulaista, ja kokoomus vastasi yksityistämisvaatimuksilla”, Jungner sanoo.

Hallitukset kuitenkin pysyivät vallassa, vaikka keskeiset ministerit riitelivät lähes päivittäin. Sote-uudistuksen lisäksi politiikan pääaiheita olivat hallituksen ero ja ennenaikaiset eduskuntavaalit.

Suomessa päähallituspuolueiden yhteistyö on kestänyt vuodesta 1983 koko vaalikauden. Jungnerin mielestä hallituksen olisi voinut hajottaa viime vuonna, kun Katainen väistyi kokoomuksen johdosta ja Jutta Urpilainen hävisi Sdp:n puheenjohtajavaalin Rinteelle.

”Nyt meillä on takanamme Mari Kiviniemen (kesk) pätkähallitus, joka epäonnistui ja Stubbin pätkähallitus, joka epäonnistui. Nyt on aika kypsä sille, ettei kannata tehdä kompromisseja, jos yhteistyö ei toimi”, Jungner sanoo.

Tujunen tukee varovasti Jungneria ja ymmärtää vaatimuksia hallituksen erosta.

”Meillä on perinne, että hallitus istuu koko vaalikauden. En tiedä, pitääkö roikkua kouristuksenomaisesti vallassa.”

 

Juha Sipilän ratkaisu saattaa sysätä kokoomuksen tai Sdp:n oppositioon. Tujunen ei halua arvioida, miten Stubb viihtyisi oppositiojohtajana.

”Kokoomus etsisi paikkansa oppositiossa ja aloittaisi uudistusprosessin. Kaikkien puolueiden tulisi miettiä, millaisia ne olisivat moderneina versioina. Kokoomus tekisi 2.0 harjoituksen.”

Jungnerin mielestä Sdp:llä ei olisi vaikeuksia muuttua oppositiopuolueeksi.

”Sdp voisi jatkaa helposti linjaansa oppositiossa. Jos Sdp joutuu oppositioon, Sdp voisi olla kanava niille, jotka ovat huolestuneita. Oppositiopuolue kokoomus olisi koti niille, jotka ovat turhautuneita, kun mitään ei tapahdu”, Jungner sanoo ja Tujunen vaikuttaa olevan samaa mieltä.

Sunnuntaina Juha Sipilä pystyy vielä lykkäämään vaikean valintansa. Päätös on kuitenkin tehtävä viimeistään silloin, kun hallitustunnustelija Sipilä muuttuu hallituksen muodostajaksi. Se on ratkaiseva valinta, joka valaa perustan vaalikauden poliittiselle asetelmalle.

”En usko, että Suomi muuttuu mihinkään, kuka tahansa valitaankin pääministeriksi”, Tujunen sanoo.

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehdessä 16/2015.