Eurooppalainen, katso peiliin: Terrorismia ruokkii myös maailman rakenteellinen epätasapaino

PUHEENVUORO: Miksi materiaalin käytöstä ei tehdä verotuksen ykköskohdetta, kirjoittaa Michael Lettenmeier.

hiilijalanjälki
Teksti
Michael Lettenmeier
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Brysselin pommi-iskut kauhistuttivat. Voi kuitenkin olla liian yksinkertaista puhua pahoista terroristeista ja viattomista uhreista. Läntisten teollisuusmaiden tapa käyttää luonnonvaroja on luonut maailmalle rakenteellisen epätasapainon, joka ruokkii myös terrorismia.

Olemme pitkään keskittyneet oman vaurautemme lisäämiseen. Halvoista lennoista, bensiinistä ja tuontituotteista on tullut itsestäänselvyyksiä. Suomalainen kuluttaa keskimäärin 14 tynnyrillistä öljyä vuodessa, puolet siitä liikenteessä. Menevätkö öljyrahamme kansojen kouluttamiseen ja valtioiden demokratisointiin vai harvojen käsiin ja aseiden tai jopa terrorismin rahoittamiseen? Onko meitä kiinnostanut, mitä tapahtuu siellä, mistä öljymme tulee?

Kehitysyhteistyö on keino parantaa tilannetta köyhissä maissa. Käytämme siihen kuitenkin alle puoli prosenttia kansantulostamme. Talouskasvun tavoitteemme ovat joka vuosi korkeampia kuin maksamamme kehitysapu. Oman vaurautemme kasvusta jää muulle maailmalle murusia pöydän alle.

Suomalaisen kuluttajan keskimääräinen materiaalijalanjälki painaa 40 tonnia vuodessa ja hiilijalanjälki yhdeksän tonnia. Materiaalijalanjälki saisi painaa kahdeksan tonnia ja hiilijalanjälki tonnin, jotta luonnonvaroja riittäisi kaikille ihmisille eikä ympäristö ylikuormittuisi.

Kulutuksemme on saattanut maailman epätasapainoiseen tilaan. Kun minun materiaalikuormani painaa 40 tonnia, vien neljältä muulta ihmiseltä elämän edellytykset.