Uusi eurokriisi uhkaa

Populistien hallitusohjelma ja valtava velkataakka hirvittävät muita EU-maita.

Emmanuel Macron
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

EU-maiden pääkaupungeissa huokaistiin viime vuonna helpotuksesta, kun Ranskan ja Hollannin vaalit eivät johtaneetkaan populistien voittoon. Helpotus oli väliaikainen, sillä Italiasta uhkaa tulla unionille Britannian eroakin kovempi päänsärky.

Italian politiikan käänteet ovat olleet viime päivinä niin nopeita, ettei perässä tahdo pysyä. Maa ajautui hallituskriisiin, kun pääministeriksi kaavailtu Giuseppe Conte heitti pyyhkeen kehään viime sunnuntaina 27. toukokuuta. Populistisen Viiden tähden liikkeen ja kansallismielisen Legan (Pohjoisen liitto) valmiiksi neuvoteltu 58-sivuinen hallitusohjelma päätyi saman tien roskakoriin.

Conte luopui pääministerin tehtävästä sen jälkeen, kun presidentti Sergio Mattarella oli torjunut Paolo Savonan nimityksen valtiovarainministeriksi.

Savona tunnetaan kiihkeänä eurokriitikkona, joka on kiirehtinyt suunnitelmaa Italian eroamiseksi euroalueesta. Mattarella taas pelkää, että eurosta irtautuminen romuttaisi Italian talouden.

”Velvollisuuteni on huolehtia italialaisten henkilökohtaisista säästöistä”, presidentti perusteli.

Mattarella nimitti maanantaina uudeksi hallituksen muodostajaksi talouspolitiikan valtavirtaa edustavan ekonomistin Carlo Cottarellin. Hän on kuulunut Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) johtajistoon, ja hänet tunnetaan tiukan finanssipolitiikan kannattajana. Hänen tehtävänään on koota väliaikainen virkamieshallitus, joka johtaa Italian ennenaikaisiin vaaleihin.

Päätös käänsi Italian valtionlainojen korot jyrkkään nousuun samalla kun euro heikkeni. Sijoittajat alkoivat myydä paniikissa Italian lainoja pois. Markkinoilla pelätään, että uudet vaalit tuovat parlamenttiin erittäin eurokriittisen enemmistön.

Markkinoiden paineet pakottivat lopulta presidentti Mattarellan, Viiden tähden liikkeen ja Legan takaisin neuvottelupöytään uusien vaalien välttämiseksi. Uuden hallitussopimuksen mukaan Conte palaa pääministerisi ja Savona siirretään eurooppaministeriksi.

Viiden tähden liikkeen nokkamiehestä Luigi Di Maiosta tulee talous- ja työministeri ja Legan puheenjohtajasta Matteo Salvinista sisäministeri. Molemmat saavat lisäksi varapääministerin aseman. Hallitutusratkaisu oli määrä hyväksyä lopullisesti perjantaina 1. kesäkuuta.

Italian presidentin virka on luonteeltaan seremoniallinen. Perustuslain mukaan hänellä on kuitenkin oikeus hajottaa parlamentti ja hylätä hallitukseen tarjolla olevia ministereitä.

Silti Matterallan päätös oli poikkeuksellinen, sillä presidentti on puuttunut Italiassa ministerinimityksiin vain muutaman kerran aikaisemmin. Edellisen kerran tällaiseen päätökseen turvautui presidentti Oscar Luigi Scalfaro, joka kieltäytyi nimittämästä pääministeri Silvio Berlusconin asianajajaa Cesare Previtia oikeusministeriksi vuonna 1994.

Meneillään oleva poliittinen kriisi ei ole Italiassa mitenkään ainutlaatuinen. Hallitukset ovat olleet maan pirstaleisen puoluekentän ja poliittisten skandaaleiden vuoksi poikkeuksellisen lyhytikäisiä –Italiassa on ollut toisen maailmansodan jälkeen kaikkiaan 64 hallitusta.

”Tilanne on kuitenkin muuttunut siinä mielessä, että presidentit ovat ottaneet politiikassa aikaisempaa aktiivisemman roolin”, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi sanoo.

 

Italian parlamenttivaalit järjestettiin maaliskuun alussa. Hallitusneuvottelut jumiutuivat heti alkuunsa, sillä mikään puolue tai vaaliliitto ei saanut riittävästi ääniä enemmistöhallituksen muodostamiseksi.

Viiden tähden liike ja Lega ryhtyivät neuvottelemaan hallitusyhteistyöstä sen jälkeen, kun kaikki muut vaihtoehdot olivat osoittautuneet mahdottomiksi. Lega olisi halunnut ottaa mukaan myös entisen pääministerin Silvio Berlusconin johtaman keskustaoikeistolaisen Forza Italian. Viiden tähden liike syyttää kuitenkin Berlusconia korruptiosta eikä suostu yhteistyöhön hänen kanssaan.

Viiden tähden liikeen ja Legan hallitusyhteistyö tuntuu oudolta, sillä ne sijoittuvat poliittisen kentän äärilaidoille. Äärioikeistolainen ja kansallismielinen Lega ajaa rikkaan Pohjois-Italian etuja ja kerää sieltä myös kannatuksensa.

Etelä-Italiaa hallitseva Viiden tähden liike kannattaa monia vihreiden ja vasemmiston ajamia asioita, kuten kansanäänestyksiä sekä vihreää liikenne- ja talouspolitiikkaa. Se haaveilee suorasta internet-demokratiasta, jossa parlamentti korvattaisiin kansalaisten nettiäänestyksillä.

Puolueita yhdistää protesti EU:ta ja vanhaa poliittista eliittiä vastaan. Molemmat haluaisivat kumota EU:n Venäjää vastaan asettamat pakotteet ja ovat samoilla linjoilla myös maahanmuuttopolitiikassa. Ne sopivat nyt hylätyssä hallitusohjelmassaan puolen miljoonan laittoman siirtolaisen karkottamisesta.

Lega oli hallitusneuvotteluissa vahvoilla, sillä sen kannatus on noussut tuntuvasti maaliskuun vaalien jälkeen. Jos uusiin vaaleihin olisi ajauduttu, se olisi todennäköisesti muodostanut vaaliliiton Berlusconin ja uusfasistisen Italian veljien kanssa samalla tavoin kuin maaliskuun vaaleissa. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan oikeiston vaaliliitto olisi saattanut saada jopa 40 prosenttia äänistä, mikä olisi riittänyt enemmistöhallituksen muodostamiseen. Tulos olisi nostainut Salvinin todennäköisesti pääministeriksi, koska Lega olisi ollut vaaliliiton suurin puolue.

 

Viiden tähden liike ja Lega muodostavat hallituksen, vaikka ne sijoittuvat poliittisen kentän äärilaidoille.

Italia on ollut Euroopan murheenkryyni jo pitkään. Maan talous ei ole päässyt kunnolla jaloilleen eurokriisin jälkeen, pankkisektori on kuralla ja henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on alemmalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten.

Italian ongelmat heijastuvat myös muualle Eurooppaan, sillä se on euroalueen kolmanneksi suurin kansantalous. Italia on EU:n perustajajäsen ja kuuluu rikkaiden teollisuusmaiden G7-ryhmään. Sen 2 500 miljardin euron julkinen velka on seitsemän kertaa suurempi kuin Kreikan.

Protestipuolueiden hallitusohjelman talouspoliittinen osuus synnytti jo toukokuussa markkinoille paniikin. Sijoittajat pelästyivät, että Italian hallitsematon velkaantuminen johtaa uuteen eurokriisiin ja pahimmassa tapauksessa koko euroalueen hajoamiseen. Milanon pörssin osakekurssit kääntyivät laskuun ja valtionlainojen korot nousuun. Luottoluokittaja Moody’s uhkasi pudottaa Italian reittauksen lähelle roskalainaluokkaa.

Hallitusohjelma koostuu populistisista lupauksista, jotka olisivat aiheuttaneet valtion budjettiin yli sadan miljardin euron vajeen. Lega sai läpi rikkaita suosivan tasaveron ja Viiden tähden liike vasemmiston haaveen 780 euron perustulosta köyhimmille.

Hallitus lupaa säätää minimipalkan ja perua vuoden 2011 eläkeuudistuksen, jolla yritettiin hillitä julkisen talouden velkaantumista. Lisäksi se aikoo laskea liikkeelle seteleihin verrattavia velkakirjoja, joille ei maksettaisi korkoa. Rinnakkaisvaluutalla on tarkoitus kiertää EU:n sääntöä, jonka mukaan budjettivaje saa kohota korkeintaan kolmeen ja julkinen velka 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

 

Viiden tähden liike ja Lega väittävät, että verotuksen keventäminen ja julkiset investoinnit piristävät talouskasvua ja kasvattavat kotimaista kysyntää niin paljon, että velkaantuminen ja työttömyys saadaan aisoihin.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä pitää laskelmia vastuuttomina. Hän korostaa, että elvytys kiihdyttää talouskasvua vain tilapäisesti. Sen sijaan menojen lisäykset ovat pysyviä, joten velkataakka kasvaa ja korot kääntyvät nousuun.

”Hallituksen suunnitelmat nostivat karvat pystyyn”, Vihriälä sanoo. ”Taustalla oli ajatus, että Italia voi harjoittaa velkaantumiseen johtavaa finanssipolitiikkaa ja että velkojat pelastetaan, jos pankit joutuvat vaikeuksiin.”

Saksalaisen Ifo-instituutin johtaja Clemens Fuest varoittelee uudesta eurokriisistä. Hän kehotti Euroopan keskuspankkia tutkimaan, voiko se enää ylipäätään sijoittaa Italian valtion lainoihin.

Italialla on velkaa 2 300 miljardia  euroa. Kriisi on maksanut valtiolle tähän mennessä jo kymmeniä miljoonia euroja. Korkojen nousu yhdellä prosenttiyksiköllä söisi valtion budjetista 23 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa lähes puolta Suomen valtion vuotuisista menoista.

Suurin uhkatekijä olisi kuitenkin talletuspako. Jos pankkien vaikeudet kasvavat ja konkurssihuhut yltyvät, kotitaloudet ja yritykset alkavat vetää säästöjään pankeista.

 

Italian tilannetta verrataan Kreikan kriisiin, joka on heiluttanut koko euroalueen taloutta. Kreikalla oli radikaaleja suunnitelmia, kun vasemmistolainen Syriza nousi valtaan kolme vuotta sitten. EU pystyi kuitenkin painostamaan hallituksen noudattamaan tiukkaa talouskuria, ja tilanne on saatiin rauhoittumaan kriisilainojen avulla.

Siddin mielestä Kreikan suunnitelmat olivat realistisempia kuin Italian.

“Kreikalla oli sentään taloustieteilijöiden laatima ohjelma, jota tosin ei koskaan toteutettu”, hän sanoo.

”Italian hallitusohjelma ei ole läheskään yhtä johdonmukainen.”

Siddi uskoo, että EU ja euro kestävät kaikesta huolimatta Italian aiheuttamat paineet. Hän muistuttaa, että valtaosa italialaisista kannattaa edelleen rahaliiton jäsenyyttä, vaikka EU:n ja euron suosio onkin laskenut talousongelmien ja siirtolaiskriisin vuoksi.

”Italialaiset eivät halua palata liiraan. He muistavat, että se aiheutti aikoinaan korkean inflaation ja muita ongelmia.”

Siddi toivoo, että EU ottaisi opiksi Italian tilanteesta. Hänen mielestään populismi on voimistunut sen vuoksi, että Saksan johdolla harjoitettu kireä finanssipolitiikka on ajanut koko Etelä-Euroopan vaikeuksiin.

Etlan Vihriälä myöntää, että eurokriisin aikana tehtiin virheitä, jotka ovat hidastaneet toipumista. Saksan finanssipolitiikka on ollut liian kireää, ja Euroopan keskuspankki teki virheen korottaessaan korkoja vuosina 2011–2012. Silti Italian on turha syyttää ongelmistaan EU:ta ja euroa.

”Tuottavuus ei ole noussut Italiassa 15–20 vuoteen”, Vihriälä sanoo. ”Sitä ei voi panna millään ilveellä finanssikriisin piikkiin.”

 

Italian poliittista tilannetta seurataan huolestuneina Brysselissä ja muiden EU-maiden pääkaupungeissa. EU-johtajat pelkäävät, että merkittävä jäsenmaa ryhtyy tosissaan kyseenalaistamaan yhdessä sovittuja päätöksiä ja periaatteita.

EU-maiden pitäisi sopia kesäkuun huippukokouksessa euroalueen uudistamisesta Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ehdotusten pohjalta. Vihriälä kuitenkin ennustaa, että Italian sekava tilanne vähentää pohjoisen Euroopan haluja nykyistä suurempaan yhteisvastuuseen.

Siddi on samaa mieltä. Silti hän toivoo, että Italia liittoutuisi Macronin kanssa osoittaakseen muille EU-maille, että populismin torjuminen edellyttää elvyttävämpää talouspolitiikkaa.

Päivitetty 31.5.2018, kello 9:40. Juttuun lisätty grafiikka.

Päivitetty 1.6. 2018 klo 9:55 hallitusratkaisulla ja uusien vaalien perumisella.