EU:n viimeinen toivo, esitteli Juncker komissionsa – Sitten tulivat pakolaiset, populismi ja brexit: onnistuiko lopulta mikään?

Jyrki Kataisen johtamasta investointiohjelmasta tuli yksi komission harvoista ilonaiheista. Nyt suurin uhka tulee unionin sisältä, Katainen sanoo.

demokratia
Teksti
Milka Valtanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jean-Claude Junckerin komissio oli Euroopan viimeinen mahdollisuus.

Se oli komission tuoreen puheenjohtajan, Jean-Claude Junckerin, vakaa uskomus.

Joko Euroopan unioni pystyisi osoittamaan kansalaisille tarpeellisuutensa nyt, tai sitten ei ikinä, hän sanoi lokakuussa 2014 Euroopan parlamentille.

EU kärsi demokratiavajeesta.

Ongelmaa yritettiin korjata kevään 2014 eurovaaleissa uudella kärkiehdokasmenettelyllä: Europarlamentin ryhmät valitsivat ennen vaalikampanjan alkua omat ehdokkaansa komission johtoon, ja vaalitulos vaikutti puheenjohtajan valintaan.

Ajateltiin, että eurovaalit saataisiin vaikuttamaan äänestäjien silmissä aiempaa kiinnostavammilta.

Ei saatu.

Äänestysaktiivisuus jäi 42,6 prosenttiin.

Uusi, demokraattinen komission puheenjohtajan valinta ei sytyttänyt kunnolla edes parlamentaarikoita.

Oli muitakin pulmia. Valta oli talouskriisin aikana luisunut pois komissiolta. Yhtäkkiä asioista päätti jokin jäsenmaiden valtiovarainministereistä koostuva epävirallinen euroryhmä.

Juncker päätti, ettei hänen komissionsa olisi harmaa ja byrokraattinen, vaan avoimesti poliittinen. Komissaareiksi valittiin kotimaissaan aktiivisia poliitikkoja. Suomen komissaariksi tuli entinen pääministeri, Jyrki Katainen.

Komission tehtäviä ja EU-lainsäädännön määrää karsittaisiin. Unioni syventäisi sisämarkkinoita ja eurooppalaista integraatiota. Se olisi iso isoissa ja pieni pienissä asioissa.

 

Tiedotusvälineissä Euroopan pelastajaa kuvailtiin liittovaltiofanaatikoksi ja vanhaksi juopoksi. Britannian pääministeri David Cameron julisti Junckerin virheeksi, jota Eurooppa vielä katuisi.

Britannia oli äänestänyt Junckerin valintaa vastaan, mutta vain Unkari liittyi sen protestiin.

Sitten Luxemburg joutui keskelle veroparatiisiskandaalia.

Maa oli myöntänyt kansainvälisille suuryrityksille sopimuksia, jotka mahdollistivat verovälttelyn. Tikunnokkaan nostettiin Luxemburgin entinen pääministeri, Jean-Claude Juncker.

75 meppiä EU-vastaisesta EFDD-ryhmästä jätti Junckerista epäluottamuslauseenkin, mutta parlamentti äänesti luottamuksen puolesta 461–101.

 

Kritiikki ei horjuttanut komissiota. Se asetti kaudelleen kymmenen tavoitetta.

Ohjelman ytimessä oli sisämarkkinoiden syventäminen ja uusi investointirahasto. Sitä vetämään nimitettiin komission varapuheenjohtaja, Jyrki Katainen.

Investointiohjelman tavoite oli rohkaista talouskriisin säikäyttämät yritykset investoimaan. 21 miljardin euron julkisella alkupääomalla oli määrä saada liikkeelle 315 miljardia euroa yksityistä rahaa.

Juncker pyysi jäsenmaita sijoittamaan rahastoon, mutta varsinkin Pohjois-Eurooppa suhtautui rahastoon epäilevästi. Suomen pääministeri Alexander Stubb ilmoitti, ettei Suomi ainakaan alkuvaiheessa osallistuisi pottiin.

Vuoteen 2019 mennessä investointiohjelma on ylittänyt tavoitteensa.

Se on suuri saavutus – ainoita, joihin komissio kaudellaan ylsi. Suuren osan komission ajasta veivät asiat, joita se ei ollut suunnitellut ennakkoon.

Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen Helsingissä 1. huhtikuuta 2019.
Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen Helsingissä 1. huhtikuuta 2019. © VESA MOILANEN / LEHTIKUVA

”Ennustan vaikeaa iltaa, yötä, aamua”, Juha Sipilä sanoi toimittajille Brysselissä kesäkuun 2018 lopulla.

Kokous oli hänen pääministerikautensa merkittävimpiä.  EU-maiden johtajat olivat kerääntyneet kaksipäiväiseen huippukokoukseen sopimaan puolustusyhteistyöstä, kauppapolitiikasta ja lopuksi siitä, mitä Euroopan tulisi tehdä vuonna 2015 alkaneen pakolaiskriisin kanssa.

Muuttoliike oli tuonut Eurooppaan noin miljoona turvapaikanhakijaa. Yleisin reitti oli Välimeren yli Etelä-Eurooppaan, erityisesti Kreikkaan ja Italiaan. Maiden tilanteen helpottamiseksi Euroopan komissio esitti, että turvapaikanhakijoita jaettaisiin jäsenmaiden kesken.

Syyskuussa 2015 jäsenmaat sopivat 120 000 turvapaikanhakijan vastaanottamisesta. Itä-Euroopan valtiot vastustivat. Suomi äänesti tyhjää.

Lopulta EU päätyi sopimaan Turkin kanssa että Kreikan saarille laittomasti saapuvat tulijat voitiin palauttaa Turkkiin. Sen jälkeen EU:n rajat ylitti enää murto-osa edellisvuoden turvapaikanhakijoiden määrästä.

Kesän 2018 Brysselin huippukokoukseen mennessä Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä oli laskenut vuotta 2015 edeltävälle tasolle.

Komissio katsoi onnistuneensa muuttoliikkeen hillinnässä. Moni jäsenmaa oli eri mieltä.

Jo ennen kuin huippukokouksessa oli päästy käsittelemään koko maahanmuuttoasiaa, Italian pääministeri Giuseppe Conte alkoi uhkailla veto-oikeudella. Conte ilmoitti, ettei hyväksyisi mitään huippukokouksen päätöslauselmatekstejä, ellei Italia saa tahtomaansa maahanmuuttoratkaisua.

Italia halusi, että muut EU-maat auttaisivat sitä maahan pyrkivien siirtolaisten kanssa.

Sipilä kehotti toimittajia ottamaan Red Bullia.

Lopulta johtajat pääsivät jonkinlaiseen yksimielisyyteen taakanjaosta: se perustuisi jäsenmaiden vapaaehtoisuuteen.

”En kutsuisi nykyisiä perussuomalaisia enää populistipuolueeksi.”

Kun Jyrki Katainen aloitti Euroopan komissiossa, eurooppalaiset populistit olivat EU-erolla hekumoivia nostalgikkoja, “Timo Soinin perussuomalaisten tapaisia talouspopulisteja ja yleisiä EU-vastustajia”.

Kevään 2014 eurovaalien suuriin voittajiin kuului Britannian EU-eroa luvannut Ukip-puolue. Sitten Britannia vuonna 2016 äänesti lähdön puolesta. Se lopetti muiden eurooppalaisten populistien eropuheet.

Tilalle tuli kansallismielisyys.

“En kutsuisi Suomen nykyisiä perussuomalaisia enää populistipuolueeksi”, Katainen sanoo.

“Eniten voimissaan olevat populistit ovat nykyään nationalisteja.”

Perussuomalaisille on käynyt, kuten Saksan oikeistopopulistiselle AfD-puolueelle.

Sekin oli aluksi eurokriittinen ryhmä, johon kuului joitakin radikaaleja oikeistopopulisteja.

Sitten puolueen maltillinen perustaja syrjäytettiin johtajan paikalta. Tilalle nousi jyrkän maahanmuuttovastainen Frauke Petry.

Sen jälkeen AfD on hivuttanut Saksan poliittista kulttuuria uuteen suuntaan: jopa Angela Merkelin kristillisdemokraatit ovat tiukentaneet maahanmuuttokantojaan.

Se voi vaikuttaa koko Eurooppaan: tähän asti Saksa on ollut EU-integraation veturi ja liberaalin politiikan esitaistelija.

Pakolaiskriisi on antanut vauhtia oikeistopopulismin toiselle aallolle. Nationalistit ovat kasvattaneet kannatustaan kaikkialla.

Italiassa oikeistolainen La Lega nousi vuonna 2018 hallitukseen maahanmuuttovastaisuudella. Samana vuonna Slovenian vaalit voitti rajojen sulkemista luvannut SDS-puolue. Tanska ja Itävalta alkoivat suunnitella turvapaikanhakijoille leiriä EU-alueen ulkopuolella.

Oikeistopopulismi löi läpi jopa Ruotsissa, joka oli turvapaikanhakijoiden suurimpia vastaanottajamaita.

Mielipidemittauksissa nationalistinen ruotsidemokraatit nousee kevään 2019 eurovaaleissa maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

 

Vauhti kiihtyy etenkin itäisessä Keski-Euroopassa. Siellä tapahtuvaa kehitystä ei pidä sotkea populismiin, Katainen sanoo.

“Usein liberaalin demokratian perusarvoja kyseenalaistavat poliitikot ovat tavalla tai toisella populisteja, mutta tämä ei ole vain populistista retoriikkaa.”

“Taustalla on paljon pyrkimyksiä autoritaarisempaan hallintoon.”

Viktor Orbánin Fidesz-puolue on rajoittanut Unkarissa rajusti avoimen demokratian toimintaa estämällä vapaan median ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Puola on poistanut oikeuslaitoksen riippumattomuuden alistamalla sen poliittiselle valvonnalle. Maata hallitseva laki ja oikeus -puolue PiS on rankaissut tuomareita, jotka ovat arvostelleet uudistuksia.

Maiden toiminta on paljastanut Euroopan unionin ongelmat.

Puola ja Unkari loukkaavat EU:n perussopimukseen kirjattua oikeusvaltioperiaatetta, joka on yksi unionin jäsenyyden ehdoista. Mutta käytännössä avointa demokratiaa voidaan edellyttää vain mailta, jotka hakevat unionin jäsenyyttä.

Jo jäseniksi päästettyjen demokratiakehitykseen EU ei ole pystynyt puuttumaan.

Teoriassa sääntöjä rikkovalta valtiolta voitaisiin poistaa äänioikeus EU:n neuvostossa. Menettely vaatii kuitenkin kaikkien maiden yksimielisyyttä, eikä sellaista saavuteta, kun rikkureita on kaksi.

Eikä muita jäsenmaita oikeastaan edes kiinnosta, mitä Puola ja Unkari touhuavat.

“Jäsenmaat ovat piileskelleet komission selän takana”, Katainen sanoo.

Hän on yrittänyt herätellä jäsenmaiden johtajia puuttumaan asiaan, sillä oikeusvaltioperiaatteen loukkaaminen ei lopu sillä, että “komissio käy kaikenlaisia keskusteluja.”

Komissio esittää EU:n seuraavaan budjettiin mekanismia, jolla oikeusvaltioperiaatetta loukkaavalta valtiolta voitaisiin sulkea rahahanat. Se saattaa olla ainoa keino saada itäinen Keski-Eurooppa ruotuun.

Kuitenkin vain kymmenen jäsenmaata kannattaa ehdotusta avoimesti.

“Ajattele. Puhutaan todella perustavanlaatuisista, vakavista asioista, joissa ei voi tehdä kompromisseja.”

“Tämä on Euroopan suurin vaaratekijä tällä hetkellä.”

”Kauppasopimuksiin alettiin suhtautua niin, että vaihtoehtona ovat joko trumpilainen tai EU:n sääntöperusteinen kauppapolitiikka.”

Aivan kaikki ei sentään ole mennyt pieleen.

Kataisen johtama investointirahasto on ylittänyt tavoitteensa ja rohkaissut yrityksiä investoimaan Eurooppaan.

Rahaston odotetaan saavan liikkeelle jopa 500 miljardia euroa yksityistä rahaa vuoden 2020 loppuun mennessä. Eurooppaan voi syntyä peräti 1,3 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Viidessä vuodessa komissio on solminut tai alkanut soveltaa kauppasopimuksia yhteensä 15 uuden kumppanin kanssa.

TTIP-kauppasopimuksen neuvottelut Yhdysvaltain kanssa keskeytyivät sen jälkeen, kun Donald Trump aloitti presidenttikautensa. TTIP:n läpivieminen oli yksi komission alkuperäisistä tavoitteista, mutta sen kaatuminen ei ollut pelkästään huono asia.

“Kun TTIP poistui agendalta, se vapautti hirveästi energiaa. Kauppasopimuksiin alettiin suhtautua niin, että vaihtoehtona ovat joko trumpilainen kauppapolitiikka tai EU:n sääntöperusteinen kauppapolitiikka”, Katainen sanoo.

Neuvotteluita Kanadan, Japanin tai Meksikon kanssa tuskin olisi saatu valmiiksi niin nopeasti kuin saatiin, jollei Yhdysvallat olisi uhannut vaikeuttaa maailmankauppaa.

Myös EU:n sisämarkkinat ovat tiivistyneet.

Esimerkiksi kiertotalouden, energiamarkkinoiden ja pääomamarkkinoiden aloilla on viety läpi niin paljon uutta lainsäädäntöä, että kahden vuoden kahden vuoden päästä EU on väistämättä selvästi integroituneempi kuin nyt.

Talousyhteistyön tiivistäminen on ollut harvoja asioita, joissa jäsenmailla on yksimielisyys.

“Jopa Unkarin, Puolan ja Romanian maiden hallitukset ja mepit ovat osallistuneet aktiivisesti sisämarkkinan kehittämiseen.”

“Ne arvostelevat, mutta kuitenkin osallistuvat tähän työhön.”

 

Talous pärjää ilman demokratiaa – muutenhan Kiina olisi konkurssissa.

Eurooppalaiset populistit ovat toivoneet, että komissio lakkaisi puuttumasta jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin ja keskittyisi sen sijaan taloudelliseen yhteistyöhön.

Kataisen mukaan se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Ei ole olemassa tiiviisti integroitunutta Eurooppaa ilman yhteisiä arvoja tai oikeusvaltioperiaatetta, hän sanoo.

EU-lait ovat yhteisiä sääntöjä, jotka mahdollistavat talousyhteistyön.

Niiden kyseenalaistaminen voi aiheuttaa ongelmia voi esimerkiksi lakien tulkinnassa:

“Tulkitseeko poliittisen paineen alla toimiva puolalainen tuomari EU-lakia samalla tavalla kuin suomalainen tuomari? En tiedä, mutta kyseenalaista se on.”

Lopulta oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset voivat kyseenalaistaa koko sisämarkkinat.

“Kuka uskaltaa investoida maahan 100 miljoonaa euroa, jos ei pysty luottamaan, että saa oikeutta jos ongelmia tulee?”

 

Oikaisu: Juttua muutettu 21.5. klo 9.34. Jyrki Kataisen johtaman investointirahaston odotetaan saavan liikkeelle 500 miljardia, ei 500 miljoonaa euroa yksityistä rahaa.