EU-virasto kehotti keräämään altistustiedot valtakunnalliseen rekisteriin, Suomessa niin ei tehdä – THL vetoaa asian vaikeuteen

Laaja tietokanta auttaisi suuntaamaan rajoitustoimia. Sairaanhoitopiirit ja kunnat keräävät jäljitystietoa kukin omalla tavallaan: jotkut käsin Excel-taulukkoon, toiset tarkoitusta varten rakennettuun sovellukseen.
Kotimaa 23.10.2020 07:30
Koronavirustestejä tehtiin Malmin lentokentällä Helsingissä 8. lokakuuta 2020. © Heikki Saukkomaa/Lehtikuva

Suomen Kuvalehti kertoi 4. lokakuuta, ettei koronavirukselle altistumisia ja niistä seuranneita tartuntaketjuja kerätä Suomessa valtakunnalliseen tietokantaan. 

Vahvistetuista tartunnoista, oireista, testimääristä ja sairaalahoidossa olevista on saatavilla hyvin tarkkoja lukuja, mutta tieto altistumisista on puutteellista. 

Suurin osa kunnista ja sairaanhoitopiireistä kirjaa kyllä altistumisista yksityiskohtaista tietoa, mutta niitä ei ole yhdistetty valtakunnalliseksi tietokannaksi, vaikka pandemian alusta on kulunut jo yli puoli vuotta. 

Kuntien ja sairaanhoitopiirien tiedot yhdistämällä voitaisiin arvioida tarkemmin, millaisia riskejä liittyy esimerkiksi ruokaravintoloihin, yökerhoihin tai aikuisten ryhmäharrastuksiin.

SK:n tarkemmassa selvityksessä kävi ilmi, ettei kunnilla ja sairaanhoitopiireillä ole jäljityksen hallintaan yhdenmukaisia käytäntöjä tai järjestelmiä, vaan toimijat ovat räätälöineet omia ratkaisujaan epidemian aikana.

Toimitus pyysi THL:ltä haastattelua, jossa olisi käsitelty valtakunnallisen tietokannan puuttumisen syitä. Tähän ei löytynyt kahden viikon kuluessa sopivaa aikaa. Kirjallisessa viestissään virasto vetosi tietokannan laatimisen vaikeuteen.

 

Tartuntatautilain mukaan jäljitystä tekevät kuntien tartuntatautilääkärit. Sairaanhoitopiirin tartuntatautilääkäri puolestaan ohjaa laajalle levinneen epidemian selvitystä. Yli 300 kunnan ja 21 sairaanhoitopiirin Suomessa altistumisista pidetään kirjaa hyvin eri tavoin. 

Aluksi tietoja todetuista tartunnoista, altistumisista ja tartuntaketjuista syötettiin käsin esimerkiksi Excel-taulukoihin, mutta puolen vuoden aikana sairaanhoitopiireissä ja kunnissa on otettu käyttöön sovelluksia. 

Kuntien ja jopa sairaanhoitopiirien rajat ylittävää jäljitystä tarvitaan, koska ihmiset liikkuvat jatkuvasti rajojen yli. Pahimmassa tapauksessa naapurikunnan puolella iltaharrastuksessa saadun tartunnan aiheuttamat altistukset ja tartuntaketju jäisivät jäljittämättä, jos kunnat eivät saisi tietoa toistensa jäljitystyöstä. 

Esimerkiksi Vaasassa epidemia kiihtyi nopeasti, kun lukuvuosi syksyllä alkoi. Kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri Heikki Kaukoranta arvioi SK:lle, että korona tuli Vaasaan useamman ulkopaikkakuntalaisen opiskelijan mukana. Epidemian kiihdyttyä sairaanhoitopiiri päätti hankkia alueensa kunnille jäljitystyöhön avuksi siihen tarkoitetun sovelluksen. 

 

Valtakunnallisten epidemiologisten seurantajärjestelmien ylläpitäminen on tartuntatautilaissa määritelty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tehtäväksi.

Tartuntatautilääkärit ilmoittavat koronadiagnoosit THL:n ylläpitämään tartuntatautirekisteriin, jonne lain mukaan merkitään myös tieto tartunnan lähteestä. Rekisteriin ei kuitenkaan talleteta tietoja mahdollisista altistuneista.

Euroopan unionin alainen Euroopan tartuntatautivirasto ECDC suositteli jo maaliskuussa 2020, että valtiot perustaisivat valtakunnallisen tietokannan, johon tulisi kirjata myös tiedot altistumisista. Miksi Suomessa ei ole tehty niin? 

Tartuntatautien torjunnan suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriön koronaohjauksesta vastaavan johtajan Pasi Pohjolan mukaan uuden valtakunnallisen rekisterin tekeminen ei käy nopeasti tai helposti. 

”Yleensä kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä kerättävä uusi tieto edellyttää ohjelmatoimittajien tekemiä muutoksia kuntien ja sairaanhoitopiirien järjestelmiin”, Pohjola vastaa sähköpostilla.

Toistaiseksi THL on kerännyt kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä tietoa epidemian kehittymisestä esimerkiksi puhelinkokouksissa. 

Syksyllä laitos otti myös käyttöön sairaanhoitopiireille lähetettävän verkkokyselyn, jossa kysytään muun muassa merkittävistä joukkoaltistumisista. Kaikki sairaanhoitopiirit eivät kuitenkaan ole vastanneet kyselyyn.

 

Yksityiskohtaista altistumistietoa olisi kuitenkin saatavissa useimmista sairaanhoitopiireistä. 21:stä sairaanhoitopiiristä ainakin kaksitoista käyttää jäljitykseen tietokonesovellusta. Neljä sairaanhoitopiiriä ilmoitti SK:lle keräävänsä tiedot Excel-taulukkolaskentatiedostoon. Viidestä sairaanhoitopiiristä ei täsmennetty, miten ja mihin tietoja kerätään. 

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on rakentanut tarkoitusta varten oman järjestelmän.

Suurin osa tietokoneohjelmistoa jäljityksessä käyttävistä sairaanhoitopiireistä on tilannut sovelluksen vaasalaiselta Neotide-ohjelmistoyritykseltä. Toimitusjohtaja Johan Kullas sanoo, että yrityksen rakentama seurantaohjelma olisi käytössä jo 13 sairaanhoitopiirissä.

Kullas kertoo, että kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat tilanneet koronalaajennuksen käyttöönsä eri aikoihin. Yleensä taustalla on ollut epidemian kiihtyminen alueella.

Neotide alkoi vuosituhannen alussa kehittää sairaaloille sairaalabakteerien seurantajärjestelmää ja on sittemmin kehittänyt potilastietojärjestelmiin useita lisäosia, jollainen koronalaajennuskin on. Tarve sairaalabakteerin seurannalle lähti niin ikään tartuntatautilaista.

Koronalaajennukseksi kutsuttuun selainpohjaiseen ohjelmaan kerätään tiedot vahvistetuista tartunnoista ja altistumisista. 

Alun perin Neotide kehitti laajennuksen Helsingin kaupungin pyynnöstä, kun kaupungin tartunnanjäljittäjät eivät enää ehtineet jäljittämään tartuntaketjuja riittävän nopeasti.   

Epidemian alussa kaikki jäljitystyön vaiheet piti tehdä käsin. Nyt järjestelmä muun muassa hakee automaattisesti yhteystiedot väestörekisteristä, testituloksen laboratoriosta ja lähettää negatiivisesta tuloksesta tekstiviestin testatulle. Tämä kaikki säästää tartunnan jäljittäjien työaikaa.

Kullaksen mukaan järjestelmän automaatiota kehitetään jatkuvasti.

 

Neotiden järjestelmää jo käyttävälle sairaanhoitopiirille koronalaajennuksen hinta on ollut noin 20 000–25 000 euroa ja ylläpitokulut ovat noin 500 euroa kuussa. Koronalaajennuksen ostaneissa sairaanhoitopiireissä hankintaa on perusteltu sillä, että lisääntyneiden tartuntaketjujen jäljittäminen on helpompaa sovelluksessa kuin Excelin avulla.

HUS:issa Neotiden ohjelmaa käyttää vain Helsinki, mutta Kullaksen mukaan myös Vantaa on ilmoittanut olevansa kiinnostunut sen hankkimisesta. 

Sairaanhoitopiiri päätyi rakentamaan alueelleen itse oman koronaohjelmiston. HUS:in tietohallinnon sähköisten asiointipalveluiden vastuualuejohtaja Sirpa Arvosen mukaan oman, kuntarajat ylittävän ohjelman rakentaminen oli välttämätöntä Uudellemaalla, jossa koronaepidemia on alusta asti ollut maan pahin.

Sairaanhoitopiiri alkoi heti maaliskuussa rakentaa ohjelmaa, joka sisältää kaikki koronatestauksen ja jäljityksen vaiheet sekä toimii työvälineenä jäljityksessä. ”Aiemmin tartunnanjäljittäjät joutuivat soittelemaan ja lähettämään sähköposteja, jos tartunnan saanut käy esimerkiksi Kirkkonummelta töissä Helsingissä”, Arvonen kertoo. 

Arvonen kertoo, että ohjelmaan lisätään jatkuvasti uusia ominaisuuksia, kuten tarkempaa seurantaa altistumisista. Altistumiset on nyt jaettu kategorioihin ja niistä tiedetään hyvin yksityiskohtaisesti. Ohjelma lähettää automaattisesti THL:lle raportteja laitoksen pyytämistä tiedoista.

”Muutamme jopa viikoittain raportointia ja ohjelmistoa sen mukaan, mitä he haluavat”, Arvonen sanoo. 

 

Kullaksen mukaan myös Neotiden on tarkoitus seuraavaksi yhdistää eri sairaanhoitopiirien seurantatiedot THL:lle. Se toisi THL:n käyttöön laajemman tietokannan – sellaisen, jota Euroopan tartuntatautivirastokin on maille suositellut. 

Yllättäen THL:stä kerrotaan SK:lle, että tällaista tietojen yhdistämistä ei ole suunnitteilla. 

Terveysturvallisuusosaston erikoissuunnittelija Teemu Möttösen mukaan THL analysoi tartunnanjäljitystietoja yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Muiden kuntien tai sairaanhoitopiirien tietojen siirtoa THL:ään ei hänen mukaansa ole suunniteltu. 

THL:ltä ei saatu jutunteon aikana selkeää vastausta siihen, miksi laajaa yhteistä tietokantaa ei ole tehty.

Viraston infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikön päällikkö ylilääkäri Taneli Puumalainen lähetti sähköpostin, jossa totesi, että tietojärjestelmien valtakunnallinen yhteensopivuus on tärkeää, mutta vaikeaa.

”THL ei voi suositella minkään yksittäisen sote-tietojärjestelmiä valmistavan yrityksen toimintaa tai rajoittaa kuntien ja sairaanhoitopiirien mahdollisuuksia hankkia heille omaan toimintaan tai olemassa oleviin järjestelmiin sopivia ohjelmistoja.”