Entiset oppilaat kertovat: Kumpulan pieni koulu tarjosi turvallisen alun koulumaailmaan

Kotimaa 8.6.2013 11:00

”Kumpulan koulussa ei homehduttu tunneille, vaikka itse koulu olisi ollut homeessa”, Kaapo Lipasti sanoo.

Kuva Nuutti SinisaloKumpulan entiset oppilaat (oikealta vasemmalle) Kaapo Lipasti, Siri Penttinen, Kaarlo Kulmanen ja Anna Carlson ymmärtävät koulun merkityksen sen oppilaille. Kuvat Nuutti Sinisalo.

Helsingin Kumpulan viipalekoulun piti olla väliaikaisratkaisu, kun rakennus siirrettiin Jakomäestä nykyiselle paikalleen vuonna 1995. Se ei ollut.

Ensimmäisen ja toisen luokka-asteen käsittävästä koulusta tuli monelle lempikoulu, joka on seissyt paikoillaan näihin päiviin asti. Kun koulun toiminta 18 vuotta myöhemmin – viime huhtikuussa – päättyi, tilalle ei luvattu uutta.

Kumpulalaiset taistelivat koulun puolesta viimeiseen asti. Olihan koulun lakkauttamisesta väännetty kättä jo vuosia (Yle 18.9.2012, HU 19.9.2012).

Kaupunginosassa haluttiin pitää oma alkuopetuksen koulu ja lakkautussyytä – koulun terveyshaittaa – pidettiin tekosyynä päästä koulusta eroon (HS 26.3.2013). Vanhemmat järjestivät myös koululakon (TS 15.4.2013).

Lakkauttamisen jälkeen vanhemmat ovat suunnitelleet jopa uuden koulun rakentamista talkoovoimin vanhan tilalle (HS 18.4.2013)

Millainen unelmakoulu Kumpula oli, kun kumpulalaiset niin intohimoisesti halusivat sen säilyttää?

Neljä entistä oppilasta muistelee mennyttä koulua lämmöllä.

”Koulussa ei homehduttu tunneille”

Kumpulan koulun pihalla rupattelee joukko nuoria. Siri Penttinen, Kaarlo Kulmanen, Kaapo Lipasti ja Anna Carlson ovat Kumpulan viipalekoulun entisiä oppilaita 2000-luvun alusta. Heille pieni koulu oli arvokas.

”Kumpulan koulussa ei homehduttu tunneille, vaikka itse koulu olisi ollut homeessa”, Kaapo muistelee.

Kuva Nuutti SinisaloVesi kertyy Kumpulan koulun katolle. Kohonneiden kosteusarvojen takia ympäristökeskus suositti koulun sulkemista, ellei sitä remontoida.

Koulurakennuksessa on kosteusvaurioita lattiassa ja katossa sekä viitteitä mikrobikasvustosta. Ympäristökeskus kehotti helmikuussa, että rakennus on otettava pois käytöstä, jos sitä ei kunnosteta.

Tilakeskus on todennut, että rakennus on tullut tiensä päähän. Sitä ei enää korjata.

Kaikki osasivat pelata Viidakon Ykää

Kaarlo ja Kaapo muistavat, kuinka he Kumpula-aikanaan olivat aina luonnonhelmassa leikkimässä ja touhuamassa.

Tunneilta sai juosta suoraan lähimetsään vaikka kiipeilemään puihin.

”Kumpula oli parasta ympäristökasvatusta, mitä voi olla”, Kaarlo kehuu.

Oppilailla oli myös bravuurileikkejä, kuten Viidakon Ykä. Kaikki osasivat säännöt.

Viidakon Ykässä koko koulu jaettiin kahtia. Toiset olivat viidakon Ykiä, jotka jahtasivat muita metsässä. Kiinnijääneet pelastettiin potkaisemalla pallon määrättyyn paikkaan.

Kumpula tarjosi tukea

Kirjoittaminen oli vaikeaa Kaarlolle ensimmäisellä luokalla. Vaikka hän ei jaksanut keskittyä opetukseen, opettajalla oli aikaa auttaa ja kannustaa. Vuoden lopussa Kaarlo osasi kirjoittaa hyvin.

Kun Kaarlo siirtyi suurempaan kouluun, oppiminen vaikeutui.

”Isot koulut ovat liian laitosmaisia”, Kaarlo ja Kaapo sanovat.

Opettajien lisäksi Kumpulassa sai paljon tukea myös tukioppilailta. Kun teki tehtävät valmiiksi, sai tarran.

Opettaja vaikuttaa enemmän

Nelikon aikana Kumpulasta harvemmin lähdettiin Käpylään kouluun, jonka sivupiste Kumpula oli. Kaikki onnistui pienessä parakissa, jossa on vain muutama luokkahuone.

Pienessä koulussa oli myös helppo järjestää tapahtumia. Haastateltavat muistavat, että niitä ehti olla paljon parissakin vuodessa.

Siri muistuttaa, että pienessä koulussa opettaja vaikuttaa enemmän. Ei ole kuin yksi opettaja luokka-asteella, jonka puoleen kääntyä.

Kiusaamiseen oli helppo puuttua

Siri pelkäsi koulun alkua, koska häntä oli peloteltu erilaisilla tarinoilla. Kumpulassa pelonaihetta ei ollutkaan.

Oppilaat olivat samanikäisiä, ja tunsivat toisensa. Siksi sieltä puuttui haastateltavien mukaan isommat pompottelevat pojat.

Kumpulassa ketään ei otettu piinan kohteeksi. Muissa kouluissa myöhemmin kaikki ovat törmänneet kiusaamiseen.

Haastateltaville tärkeintä Kumpulan koulussa olikin hyvä yhteishenki.

”Kiusaamiseen oli helpompi puuttua, koska oppilaita oli vähän”, Kaapo täydentää.

Oppilaita Kumpulassa oli tänä vuonna 35. Käpylän koulussa oppilaita on yhteensä yli 700. Alkuopetuksen luokat ovat yhdessä rakennuksessa, jossa opiskelee alle 200 oppilasta.

”Koulua ohittavalla Koskelan tiellä on sattunut onnettomuuksia”

Kun opetuslautakunnan suomenkielinen jaosto päätti keväällä (16.4.2013), että tilapäisestä rakennuksesta luovutaan elokuun alussa, kumpulalaiset vaativat päästä vielä kerran puhumaan asiasta opetusviraston linjanjohtaja Outi Salon kanssa.

Yksi kumpulalaisten keskeisimmistä argumenteista oli, ettei Koskelantien ylitys ole turvallinen oppilaille. Tie oli tulossa lakkautuksen takia osaksi kumpulalaisten lasten koulumatkaa Käpylän pääkouluun.

Koulua ohittavalla Koskelantiellä on sattunut onnettomuuksia, jossa auto on törmännyt oppilaaseen. Tietä on sittemmin tehty turvallisemmaksi. Valot, jotka vilkkuvat, kun jalankulkija lähestyy ylityspaikkaa, ja 40 kilometrin nopeusrajoitus auttavat.

Lakkautuspäätös pysyi. Vanhemmat järjestivät itse vielä viimeisen koulupäivän Kumpulan kylätilassa huhtikuun puolivälissä.

Lakkautetun koulun oppilaat siirtyivät Käpylän kouluun 15. huhtikuuta.

Omin koulu on lähellä

Kumpulan entisiä oppilaita, Siriä, Annaa, Kaarloa ja Kaapoa, ei haittaa, että koululaisten pitää ylittää iso tie kouluun. Käpylän kouluun tulee oppilaita myös kauempaa, Koskelasta ja Käpylästä.

Koulu kuitenkin tuntuu enemmän omalta, kun se sijaitsee vain kivenheiton päässä. Pienen koulun yhteishenki ja tunnelmat vievät voiton isosta koulusta.

Monet muutkin vanhat Kumpulan oppilaat vastustivat koulun lakkauttamista, vaikka tiesivät sen mahdolliset ongelmat.

”Kun puhutaan siitä, että hyvä opetus on Suomen valtti, silti tästä päästä leikataan”, Kaarlo tiivistää nelikon kannan.

Tällä kertaa leikkaus on Kumpulan koulun lakkauttaminen. Kumpulan käyneet kuitenkin muistuttavat, että pienissä kouluissa, pienillä luokilla viihtyy isoja paremmin.

Haastateltavat toivovat, että vanhan koulun tilalle rakennettaisiin joskus vielä uusi koulu hirsistä.

Kirjoittaja kuuluu Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimitukseen, joka on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen hanke.