Entiset opiskelijat syyttävät professori Panu Rajalaa: Seksuaalista häirintää, ei puuttunut ongelmiin

Ahdistelusta syytetty Kallion lukion opettaja opetti teatteria myös Tampereella.
Kotimaa 22.2.2018 17:47

Teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaine toimi Tampereen yliopiston päärakennuksella. © TIMO JAAKONAHO / LEHTIKUVA

Tammikuussa 2018 helsinkiläisen Kallion lukion lehtori sanottiin irti virkasuhteesta seksuaalisen häirinnän takia. 

Tapaus tuli ilmi marraskuussa 2017, kun 18 opiskelijaa ja kaksi opettajaa kertoivat STT:lle, että miespuolinen teatterin opettaja on ahdistellut opiskelijoita vuosien ajan.

Tapahtumat herättivät keskustelun myös Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta opiskelleiden keskuudessa. Kallion lukiolaisten häirinnästä syytetty mies oli toimunut vuosituhannen vaihteesssa opettajana myös Tampereella.

Oppiaineen professorina toimi tuolloin Panu Rajala. Oppiaineessa ei ollut heidän lisäkseen muuta vakituista opetushenkilökuntaa.

Rajala on kirjailija ja tutkija. Teatterin parissa hän on toiminut muun muassa ohjaajana ja dramaturgina.

Vuosituhannen vaihteessa Rajalan kasvot näkyivät paljon julkisuudessa senkin takia, että hän oli tuolloin naimisissa iskelmälaulaja Katri Helenan kanssa.

Kallio-uutisoinnin jälkeen Tampereen yliopiston entiset draamaopiskelijat keskustelivat Facebook-ryhmässä, jossa oli yli 20 aktiivista jäsentä. Opiskelijat pohtivat muun muassa, olisivatko voineet vaikuttaa Kallion lukion tapahtumiin.

Ryhmässä laadittiin tuenilmaus, joka lähetettiin Kallion lukioon. Sen allekirjoitti kaksitoista Tampereella vuosituhannen vaihteessa opiskellutta henkilöä. Tuenilmauksen lisäksi viisi entistä draamaopiskelijaa laati loppuvuonna 2017 muistion Rajalan professorikaudesta Tampereella.

Muistion mukaan oppiaineessa vallitsi ilmapiiri, jossa seksuaalinen häirintä ”kuului asiaan”. Entisten opiskelijoiden mukaan häirintään syyllistyivät Kallion opettajan ja Rajalan itsensä lisäksi opiskelijatuotannossa vieraillut ammattinäyttelijä. 

”Seksuaalista ja sukupuolista häirintää katsottiin läpi sormien ja pidettiin joko vähäpätöisenä tai ei minkäänlaisena ongelmana. Tämä aiheutti useille opiskelijoille ahdistusta ja vaikeuksia opintojen suorittamisessa, esimerkiksi kursseja jätettiin kesken. Jotkut päätyivät vaihtamaan pääainetta ja osa jätti opinnot kokonaan kesken”, muistiossa todetaan.

Opiskelijat katsovat, että professori Rajala olisi voinut puuttua opettajan toimintaan ja mahdollisesti näin estää Kallion lukion myöhemmät tapahtumat. Rajala ei näin tehnyt, vaan opiskelijoiden mukaan päin vastoin ahdisteli itsekin naisopiskelijoita muun muassa illanvietoissa.

 

Yksi Tampereella opiskelleista on Aksu Piippo.

”Kallion tapahtumista kuultuani osasin arvata saman tien, kenestä on kyse. Pidin joistain asioista hänen opetuksessaan ja olen jopa ottanut sieltä omiin juttuihini elementtejä. Siitä huolimatta se ei ollut minulle yllätys”, hän kertoo.

Piipon kanssa samaan aikaan Tampereella opiskellut Tiina” valmistui Kallion lukiosta ylioppilaaksi 1990-luvun lopulla. Hän osallistui opettajan vetämille näyttämöilmaisun kursseille myös Kalliossa.

Tiina ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään menneiden tapahtumien ahdistavuuden takia.

Jo lukiossa ollessani siellä kiersi juttuja hänen toiminnastaan. Puhuttiin suhteista oppilaiden kanssa tai vähintään jonkinlaisesta suosimisesta ja valikoimisesta”, hän kertoo.

Joulukuussa 2017 Suomen Kuvalehdessä kerrottiin tilanteesta, jossa opettaja oli istunut kevätpiknikillä viltillä kahdestaan suosikkioppilaansa kanssa.  

“Olen itse todistanut samanlaisen tilanteen jo keväällä 1995. Opettajalla oli tuolloinkin suosikkioppilas, jonka kanssa hän vietti paljon aikaa. Me muut oppilaat tietenkin kiinnitimme siihen huomiota. Vaikuttaa siltä, että hänen toimintansa oli kaavamaista”, Tiina kertoo.

Opiskelijoiden laatiman muistion mukaan opettaja piti Tampereella useita asiattomia menetelmiä sisältäneitä kursseja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Niihin kuuluivat ainakin Tutustuminen teatteriin taidemuotona, Naamiotyöskentely, Psykoanalyyttinen teatterintutkimus, Regressiivinen improvisaatio ja Antonin Artaud -workshop.

Opiskelijat kokivat opettajan työskentelyn ”epäammattimaiseksi, ahdistavaksi, sekavaksi ja sopimattomaksi seksuaalissävytteisten elementtien takia”.

He korostavat myös muistiossaan, että seksuaalisuus ei ollut heille teemana tabu. Ongelmia aiheuttivat tilanteiden kontrolloimattomuus sekä opettajan osallistuminen fyysiseen työskentelyyn ja sitä kautta pyrkimys lähikontaktiin.

Ongelmallisena pidettiin myös sitä, että opettaja ei perustellut, miksi seksuaalisia sisältöjä käsittäneitä harjoituksia tehtiin. Kallion lukion tapauksen yhteydessä mainitut raiskausharjoitukset olivat osa opetusta myös Tampereella.

Opiskelijoiden mukaan opettaja vaikutti pitävän niiden katselemisesta. He eivät tiedä, mitä tutkimuksellista tai pedagogista tarkoitusta harjoitteet palvelivat.

Tampereella opiskellut Erika Itäranta todisti tilannetta, jossa hänen arka ja ujo ystävänsä oli mukana rakastelukohtauksen simuloinnissa.

Hän ei uskaltanut sanoa, että ei halua osallistua. Yksi miesopiskelija oli kauhea niljake ja otti kaiken irti siitä, että hänet pistettiin tällaiseen tilanteeseen. Kun asiasta puhuttiin myöhemmin, muut opiskelijat olivat sitä mieltä, että se oli väärin ja että opettajan olisi pitänyt puuttua siihen”, Itäranta kertoo. 

Joissain harjoitteissa opettaja oli itse aktiivisesti mukana.

Tällainen oli esimerkiksi peiliharjoite, jossa osallistujat laittavat kämmenet vastakkain. Toinen osapuoli on ”seuraaja”, jonka pitää tehdä, kuten ”johtaja” määrää.

Opiskelijoiden mukaan opettaja näytti pitävän myös naamiotyöskentelystä, jossa sai ajaa opiskelijoita takaa ja rutistaa heitä seiniä vasten.

Itäranta aloitti teatterin ja draaman tutkimuksen linjalla syksyllä 1999. Koska draamalinjan opetustarjonta oli niukkaa, hän osallistui ”varmaankin kaikille” opettajan pitämille kursseille.

”Alkuun olimme jopa innoissamme harjoitteiden fyysisyydestä, mutta sitten rupesi tulemaan samoja piirteitä, mistä Kallion kuvauksissa kerrottiin. Eivät ne harjoitteet sinänsä järkyttäneet vaan se, miten niitä vietiin eteenpäin. Me olimme jo tehneet hommia sellaisten ohjaajien kanssa, jotka eivät käyneet käsiksi.”

 

Muistion mukaan opettajan tapoihin kuului myös Tampereella suosikkien valitseminen sekä yksityisopetuksen ja muun erityishuomion tarjoaminen heille. Myös yksityisopetus sisälsi arveluttavia metodeja, kuten raiskauksen demonstroimista yksityisemmässä ja suljetummassa tilanteessa.

”Olin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olin vahva ja voimakastahtoinen ihminen. En joutunut usein opettajan käsittelyyn, mutta hän laittoi minut usein pariksi inhottavan miesopiskelijan kanssa. Esimerkiksi peiliharjoitteessa ahdisti hirveästi, koska tiesin miesopiskelijan käyttävän tilannetta hyväkseen”, Itäranta kertoo.

Itärannan mukaan Antonin Artaud ja teatterihistorian muut kiihkeät tekijät olivat Tampereen opetuksessa kovassa kurssissa. Ranskalainen Artaud (1896-1948) oli teatteritaiteen uudistaja, jonka vaikutus Suomessa on näkynyt muun muassa Jouko Turkan ja Jumalan teatterin toiminnassa.

Opiskelijat antoivat opettajalleen kriittistä palautetta keväällä 2000 järjestetyn Antonin Artaud -workshopin yhteydessä. Kurssilla opettaja oli heittänyt makkaran opiskelijoiden keskelle harjoitustilaan. Opiskelijoiden piti käsitellä sitä kuin miehen sukuelintä. Yksi opiskelijoista oksensi.

Artaud-kurssin opiskelijat antoivat palautteensa opetustilassa heti makkaraepisodin jälkeen, kertoo Tiina. Hänen mukaansa opettaja näytti ottavan sen vastaan ja arvioi menneensä liian pitkälle. Opettaja lupasi, että ei vastaisuudessa toimi sopimattomasti.

Mies lopetti opettamisen Tampereella kevätlukukauden 2001 jälkeen. Kallion lukiossa hän jatkoi vuoden 2017 loppupuolelle asti.

”Vaikuttaa siltä, että hän ei välitä mistään. Hän lupasi meille, että ei enää tee sopimattomia harjoitteita, mutta sama touhu jatkui toisaalla”, Tiina sanoo.

Entinen opettaja ei vastannut Suomen Kuvalehden lukuisiin yhteydenottopyyntöihin.

”Rajala puikahti esiin lavasteista ja sanoi: Ota vaan tässä housusi pois. Se olisi aivan ihanaa.”

Opiskelijoiden mukaan seksuaalista häirintää tapahtui opintojen yhteydessä muutenkin. 

Syksyllä 2000 Tampereella toteutettiin opetusteatteriproduktio Ilveilijöiden talo, jossa oli mukana vieraileva ohjaaja ja muutamia ammattinäyttelijöitä.

Tiinan mukaan yksi ammattinäyttelijöistä ahdisteli häntä seksuaalisesti koko tuotannon ajan ja vielä sen jälkeenkin. Kesken ensi-iltaesityksen näyttelijä otti yllättäen molemmilla käsillä kiinni Tiinan rinnoista ja alkoi kouria häntä yleisön edessä. Seuraavissa näytöksissä Tiina osasi varautua kourimiseen.

”Pidin valmiiksi kiinni tämän miesnäyttelijän käsistä, että kouriminen ei onnistuisi”, Tiina kertoo.

Häirinnästä kerrottiin produktion ohjaajalle, joka vahvistaa Suomen Kuvalehdelle keskustelleensa asiasta ammattinäyttelijän kanssa. Tiinan mukaan näyttelijä jatkoi kuitenkin häiritsevää käytöstään. 

Suomen Kuvalehti tavoitti myös ahdistelusta syytetyn ammattinäyttelijän. Hän kiistää ahdistelleensa naisopiskelijaa ja kertoo, ettei muista ohjaajan kanssa asiasta käytyä keskustelua.  

Oppiaineen professori Panu Rajala näytteli Ilveilijöiden talossa William Shakespearen roolin. Tiinan ja Erika Itärannan mukaan Rajala ei puuttunut ahdisteluun.

”Rajala istui katsomossa kaiket päivät. Hän olisi voinut puhaltaa pelin poikki milloin vaan. Laittaa näyttelijän vaihtoon. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään opiskelijan suojelemiseksi”, Itäranta sanoo.

Tiina kertoo, että Rajala käyttäytyi itsekin sopimattomasti Ilveilijöiden talon harjoitusten aikana.

”Olin vaihtamassa vaatteita kohtausten välissä, kun Rajala puikahti esiin lavasteista ja sanoi: Ota vaan tässä housusi pois. Se olisi aivan ihanaa.”

Rajala itse kertoo, ettei muista kyseistä tilannetta.

”Tämmöinen ronski hevoshuumori silloin joskus lohkesi, mutta ei siinä mitään tarkoituksellista tendenssiä tai pyrkimystä mihinkään toimintaan ollut.”

 

Opiskelijat ottivat ahdistelukokemukset esille oppiainekokouksessa keväällä 2001. Paikalla oli ainejärjestön hallituksen jäseniä, muita opiskelijoita sekä oppiaineen vakituinen opetushenkilöstö eli opettaja ja Rajala.

Muistion mukaan opettaja ja Rajala pitivät asiaa naurettavana ja syyttivät naisopiskelijoita ylireagoinnnista.

”Rajala ei osoittanut millään lailla, että asioihin puututtaisiin. Muistan semmoisia heittoja, että minua ei ainejärjestön pienten piirien palaute paljon kiinnosta”, kertoo tuolloin ainejärjestössä aktiivisesti toiminut Aksu Piippo.

Rajala vertasi opetusta Jouko Turkan ajan Teatterikoulun henkisesti ja fyysisesti raskaisiin metodeihin. Hän totesi opetuksen olevan ”hyvällä mallilla”, jos se sisälsi turkkalaisia elementtejä.

Opiskelijoiden käsityksen mukaan niillä oikeutettiin epäasiallinen käytös opetustilanteissa. 

Muistion mukaan Rajalan omiin tapoihin kuuluivat muun muassa naisopiskeilijoihin kohdistuvat seksuaaliset vihjaukset ja ehdottelut, heidän ulkonäkönsä kommentointi ja humalaiset lähentelyt oppiaineen yhteisissä tilaisuuksissa. Rajalan asennetta pidettiin yleisesti sovinistisena.

”Heti uusien opiskelijoiden juhlissa meidän esityksenä oli Panulle tehty versio Leevi And The Leavingsin Unelmia ja toimistohommia -biisistä. Hänen maineensa oli tiedossa: työpaikan sonni, porsas sekä apina”, Itäranta muistelee. 

Kun tamperelaiset draamaopiskelijat tekivät Aristofaneen Lysistrate-näytelmästä Panolakko-nimisen sovituksen, Rajala vaati nimen muuttamista.  Se oli hänen mukaansa sopimaton kuvaamaan naisen osallisuutta seksiaktissa: naiset eivät pane, joten nimen olisi pitänyt olla Antamislakko.

Rajala suhtautui kaikkeen sitä näytelmää koskevaan nihkeästi. Nimestä saivarteleminen ei ollut ainoa asia, vaan kaikkea mahdollista vähäteltiin. Eikö professorin olisi pitänyt enemmänkin tukea opiskelijoita?” kysyy Itäranta.

Rajala itse sanoo pitävänsä väitettä häiritsevästä käytöksestään ”aika yllättävänä”. Hän myöntää kehuneensa kerran erään opiskelijan uutta puseroa ja saaneensa siitä huomautuksen.

”Sitten vältin kommentoimasta uusia puseroita.” 

”Kyllähän joskus jatkoilla, karonkoissa tai illanvietoissa saattoi olla vapaampaa meininkiä siihen aikaan.”

Opiskelijoiden mielestä Rajala ei pyrkinyt professorina huolehtimaan opiskelijoiden asianmukaisesta kohtelusta.

Opiskelijoiden ainejärjestön hallituksen jäsenet ottivat yhteyttä ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisten asioiden sihteeriin. Hänen ehdotuksestaan asiasta keskusteltiin Rajalan toimistossa.

Keväällä 2001 järjestetyssä tapaamisessa opiskelijat kävivät läpi asiattomasta käytöksestä tullutta palautetta. Sosiaalipoliittisten asioiden sihteeri selvitti sopivia ja sopimattomia käytäntöjä.

Rajala kiisti häirinnän.

”Haluan vain kehua kauniita opiskelijoita eikä siihen tulisi suhtautua negatiivisesti”, muistiossa kerrotaan Rajalan sanoneen.

Muistion mukaan Rajala vaikutti tilanteessa kiusaantuneelta ja osoitti suuttumusta.

Rajala toteaa Suomen Kuvalehdelle, ettei hän halunnut ryhtyä kurinpidollisiin toimenpiteisiin. 

“Saattoi olla, että sellaista pientä painostusta oli ja nämä asiat olivat silloin ilmassa, mutta ei minulla ollut kutsumusta eikä halua tällaisiin kurinpidollisiin toimenpiteisiin varsinkaan, kun en itse useinkaan ollut todentamassa mitään erityisiä rikkeitä tai rikkomuksia itse opetustyössä.

”Kyllähän sitten joskus jatkoilla, karonkoissa tai illanvietoissa saattoi olla vapaampaa meininkiä siihen aikaan.”

Tapaamisen jälkeen selkeät häirintätapaukset loppuivat.

Tiinan mukaan Rajala alkoi kuitenkin kohdella häirintää kokeneita ja keskustelussa mukana olleita opiskelijoita vihamielisesti. Tiina kertoo olleensa pois tolaltaan pitkään tapahtumien jälkeen ja pelänneensä opintojensa puolesta.

Rajala kiistää jyrkästi toimineensa vihamielisesti opiskelijoita kohtaan.

 

Kun keväällä 2002 Tampereella järjestettiin Taideaineiden tulevaisuus -niminen seminaari, professori Rajala oli virkavapaalla. Hän oli kuitenkin läsnä seminaarissa.

Ainejärjestön puheenjohtajana toiminut Aksu Piippo esitti puheenvuoron, johon opiskelijat olivat koonneet mieltään painaneita asioita.

Puheenvuorossa käsiteltiin muun muassa opiskelijapalautteen huomioimatta jättämistä, kielteistä suhtautumista ainejärjestön toimintaan opiskeluolosuhteiden parantamiseksi ja muita oppiaineen ongelmia.

Piipon pitämän puheenvuoron jälkeen Panu Rajala nousi ja sanoi, että ”tämän puheenvuoron jälkeen en työssäni jatka”.

Sen jälkeen Rajala käveli ulos salista. Hän ei palannut hoitamaan virkaansa.

Olihan se melkoinen pommi. Hyvin epärealistinen tilanne. Vähän aikaa tuntui, että asiat alkavat kehittyä parempaan suuntaan”, sanoo Piippo.

Piipon mukaan kukaan paikalla olleista opiskelijoista tai yliopiston henkilökunnasta ei puuttunut puheenvuoron asiasisältöön.

Pian seminaarin jälkeen Piipon puhelin soi.

Ilta-Sanomien toimittaja soitti minulle ja sanoi kuulleensa, että opiskelijat ovat häätäneet professorinsa ulos. En kommentoinut mitään, koska ajattelin, että yliopisto saa siitä syyn lopettaa koko pienen oppiaineen.”

 

Teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaineen tapahtumat eivät nousseet julkisuuteen. Oppiaineen tilanne oli vuosituhannen alussa vaakalaudalla muun muassa rahoitusongelmien takia.

Opiskelijat halusivat välttää ylimääräisen huomion oppiainettaan kohtaan, jotta oma tulevaisuus ei vaarantuisi. Sittemmin teatterin ja draaman tutkimuksen pääainekoulutus on lakkautettu.

Piippo toimii yhä aktiivisesti teatterin parissa. Hän muun muassa kirjoittaa kritiikkejä ja kuuluu Tampereen ylioppilasteatterin taiteellisen johtoryhmään. Ennen Tampereelle tuloaan hän teki teatteria Kuopiossa.

”Hain Tampereelle opiskelemaan ja vaihdoin paikkakuntaa perheeni kanssa. Lähdin pois Kuopiosta, koska halusin lisää tietoa haaveilemastani alasta. Muistan ajatelleeni, että tulin kusetetuksi.”

Suomen Kuvalehden haastattelemien entisten opiskelijoiden mielestä professori Rajalan velvollisuus olisi ollut virassaan puuttua opiskelijoiden esille tuomiin ongelmiin. Heidän käsityksensä mukaan Kallion lukion myöhemmät tapahtumat olisi ehkä voitu estää, jos asiaan olisi Tampereella suhtauduttu vakavasti.

Miksi ahdistelu sai jatkua?

”Teatteri on vanhanaikainen toimintaympäristö. Se perustuu siihen, että hierarkia on muuttumaton. Siinä on kauan menty ”mestari ja kisälli” -periaatteella. On ajateltu, että tuo kyllä tietää, joka meitä ohjaa. Ajatellaan, että negatiiviset asiat ovat taiteen hinta”, pohtii Aksu Piippo.

”Kaikkiaan tuntuu siltä, hän testasi harjoitteita meillä ja kun ei joutunut isompiin vaikeuksiin, hän sai siitä pontta toiminnalleen Kalliossa”, sanoo puolestaan Erika Itäranta.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.