Energiansäästö: Perinteinen hirsitalo ei saa kohta rakennuslupaa

Pitäisi katsoa rakennusten elinkaaren hiilijalanjälkeä eikä energiatehokkuutta, sanoo asiantuntija.
Petri Pöntinen
Kotimaa 28.2.2015 18:00

Hirsitalo on perinteinen suomalainen luomutalo.

Ulkoseinät rakennetaan ilman muovista höyrysulkua, materiaalit ovat uusiutuvia ja ilmanvaihto toteutetaan painovoimaisesti venttiilien ja hormien kautta. Hengittävässä hirsitalossa sisäilman laatu on hyvä eivätkä rakenteet ole herkkiä kosteusvaurioille.

Kiristyvät rakentamismääräykset ajavat hirsitalon rakentajan ahtaalle.

Luomutalossa ei ole koneellista lämmön talteenottoa. Vuoden 2012 määräysten mukaan sen on voinut kompensoida esimerkiksi eristämällä talon vaippa sellueristeellä. Mutta EU-direktiivi pakottaa myös Suomen siirtymään lähes nollaenergiataloihin vuonna 2020.

Rakennusteollisuus ehdotti hiljattain FinZEB-hankkeessaan, miten Suomi täyttäisi rakennusten tiukkenevat energiatehokkuusvaatimukset. Teollisuuden ehdotuksen mukaan ikkunoiden lämmöneristettävyyttä on parannettava ja lämmön talteenottoa tehostettava.

Jos ehdotus muuttuu säädökseksi, vanha luonnonmukainen hirsitalo ei saa enää rakennuslupaa.

”Kompensointia ei voisi tehdä enää ikkunoilla”, arkkitehti Kimmo Lylykangas sanoo. ”Käytännössä lisälämmöneristämättömän hirsitalon rakentaminen painovoimaisella ilmanvaihdolla kävisi lähes mahdottomaksi.”

EU-direktiivi pyrkii siihen, että energiapihit talot olisivat kohtuuhintaisia ja vähäpäästöisiä ja hillitsisivät ilmastonmuutosta. Lylykankaan mukaan FinZEB-hankkeessa on sivuutettu direktiivin tavoite.

”Pienenisivätkö Suomen rakennuskannan päästöt, siitä ei ole sanottu mitään. Tärkein asia on päässyt unohtumaan.”

Lylykangas sanoo, että EU:ssa energiatehokkuus ”on ymmärretty tahallisesti väärin”.

”Energiatehokkuusdirektiivin taustalla on ajatus siitä, että vähäpäästöisyyttä on tavoiteltava tekniikkaan perustuvalla energiatehokkuudella, sillä se edistää myös teollisuuden kilpailua ja kirittää kansantalouksia.”

”Mutta energiatehokkuus on eri asia kuin päästövaikutus, ne eivät kulje aina käsi kädessä.”

 

Perinteinen hirsitalo on siitä hyvä esimerkki. Hirsiseinä ei pidä ilmaa eikä eristä lämpöä yhtä hyvin kuin nykytalon seinä.

Mutta sen päästöt, hiilijalanjälki, koko elinkaaren aikana voivat olla hyvin pienet.

Ympäristöministeriölle tehdyssä selvityksessä osoitettiin, että uusiutuvilla lämmitetyn, oman tontin puista rakennetun puutalon hiilijalanjälki on jopa negatiivinen 50 vuodessa. Eli rakennus varastoi puuelementteihin enemmän hiilidioksidia kuin sen rakentaminen ja käyttö aiheuttavat päästöjä.

Rakennusten elinkaaren hiilijalanjälkeä ei ole rakentamismääräyksissä. Eurooppalaisilla standardeilla yritetään aluksi harmonisoida hiilijalanjäljen laskentatapoja.

EU-standardeihin on kirjattu näjemys, jonka mukaan puun hiilivaraston tase on nolla: kasvaessaan puu sitoo hiiltä mutta se palautuu luontoon, kun rakennukset puretaan.

Arkkitehti Kimmo Lylykangas hyväksyy periaatteen mutta kritisoi näkemystä yksipuoliseksi.

”Standardi ei ota huomioon sitä, että hiili otetaan luonnon kierrosta rakennukseen jopa 100-200 vuodeksi. Se on tärkeä ja hieno ilmastoteko.”

Kulisseissa on käyty kova koulukuntien välinen kädenvääntö.

”Globaalin ISO-standardin luonnoksessa esitettiin, että puun hiilivarasto huomioidaan rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkitarkastelussa”, Lylykangas kertoo.

”Ehdotus ei kuitenkaan koskaan saanut standardin statusta.”

 

Puun kasvaa tukkipuuksi metsässä päästöittä, ”tuotanto” ei kiihdytä kasvihuoneilmiötä toisin kuin teräksen ja betonin valmistus.

”Puutuotteen lopulliset päästöt riippuvat siitä, miten paljon puuta prosessoidaan hakkuun jälkeen”, Lylykangas sanoo.

”Jos sitä kuivataan ja liimataan, sen hiilijalanjälki on suurempi kuin vähän käsittelemättömän.”

Betoni- ja terästeollisuus ovat parantaneet kierrätystään. Markkinoille on tuotu myös vihreää betonia, jossa suuria päästöjä aiheuttavaa sementtiä on korvattu muilla aineilla.

”Sillä olisi iso vipuvaikutus, jos kaikki betoni olisi vähäpäästöistä”, Lylykangas sanoo.

”Koska betonia käytetään käytännössä kaikissa rakennuksissa, koko rakennuskannan päästöt pienenisivät.”

Kun rakennusmateriaalien päästövaikutus otetaan 2020-luvun alussa rakentamismääräyksiin, se suosii todennäköisesti puuta. Mutta siitä kiistellään, mikä on materiaalin osuus rakennuksen koko elinkaaren päästöistä.

”Joitakin raportteja on julkaistu, mutta prosentteina esitetyt luvut yksinkertaistavat kuvaa liikaa”, Lylykangas sanoo.

Se on selvää, että uusissa energiapiheissä taloissa materiaalien valmistuksen päästöt korostuvat.

”Materiaalivalmistuksen päästöt voivat joissakin tapauksissa olla suuremmat kuin talon energiankäytön päästöt sadan vuoden aikana.”

 

Lue hirsitalojen rakentajan Jarmo Pyykön uskomaton tarina täältä.

Keskustelu

Yksittäisessä talossa, jota lämmitetään bioenergialla, päästöt voivat olla hyvin pienet. Bioenergiaa ei voida kuitenkaan ajatella lämmönlähteeksi kuin marginaalisessa osassa omakotitaloja. Valtaosin käytetään sähköä ja öljyä, joista aiheutuu merkittäviä ilmastopäästöjä.

Toisin kuin jutussa annetaan ymmärtää, energiaa tuhlaava talo ei ole käytännössä koskaan ympäristöystävällinen, rakennusmateriaaleista riippumatta. Energiapihi taas on, koska rakentamisen päästöt ovat pieni osuus käytön ajan kokonaispäästöstä. Hyvin energiapiheissäkin taloissa rakentamisen osuus on harvoin yli 20 % päästöistä käytön ajan energian muodostaessa 80 % .

Tässä taas oiva esimerkki ammattitaidon ja osaamisen katoamisesta ja yrityksestä korvata sitä nopeaan tahtiin vaihtuvilla uusilla menetelmillä jotka taas korvataan uusilla ennenkuin niiden käyttökelpoisuutta / kelvottomuutta on edes ehditty todentamaan. Hiilijalanjälki ei todellakaan ole se mikä valmistusprosessin aikana syntyy vaan se pitää laskea myös käyttöiän huomioon ottaen. Kuten artikkelissakin todetaan niin kyse on ennemminkin toimista joilla ruokitaan tätä jatkuvaa talouskasvua. Jos rakennusten käyttöikä on vaikka 20 vuotta versus 200 vuotta niin tokihan sillä on talouden pyörimisen kannalta huomattava ero. Sanotaankin että ”Ikuinen työ…ikuinen nälkä” Mutta missään tapauksessa jatkuva huono rakentaminen ei voi olla ympäristöystävällisempää. Omassa työssäni joudun kunnostamaan yli sata vuotta vanhoja teräsrakenteita joiden kunto on uskomattoman hyvä kun vertaa viimeisten kymmenien vuosien aikana tehtyihin. Ammattitaito, oikeat materiaalit ja niiden työstö ja pintakäsittely ovat olleet oikeita. Mikä on hiilijalanjälki tällaisessa tapauksessa? Onhan se toisaalta hienoa päästä meilläkin eurooppalaisiin standardeihin….kokolattiamattojen mädättämiin englantilaistaloihin ja muihin vastaaviin.