Elämänkatsomustiedon opetus kunnissa rempallaan

SK:n toimitus
Kotimaa 31.3.2009 11:54

ET-opetus on monessa kunnassa järjestetty puutteellisesti. Kirkosta eroaminen ei näy vielä aineen oppilasluvuissa.

Helsingin Latokartanon peruskoulussa on meneillään 3-5-luokkalaisten elämänkatsomustiedon tunti. Kolmas- ja neljäsluokkalaisille opetusta on tunnin verran viikossa, ja vitoset jäävät vielä toiseksi tunniksi pienempien jatkettua muualle. Tällä kertaa tunnin aiheena on vähemmistöt.

Ensin koko ryhmä esittäytyy, ja jokainen kertoo, mitä he ajattelevat ystävyydestä. Monet myös kertovat oma-aloitteisesti, mistä maasta he tai heidän vanhempansa ovat kotoisin. 18 oppilaan ryhmässä on edustettuna kymmenen eri kansallisuutta.

Oppilaat etsivät oppikirjastaan suomalaisia kulttuurivähemmistöjä, ja listaavat niitä vuorotellen taululle: romanit, pakolaiset, saamelaiset, kiinalaiset…

Nämä oppilaat eivät kuulu kirkkoon, joten he ovat automaattisesti mukana elämänkatsomustiedon opetuksessa. He saisivat myös osallistua enemmistön uskonnonopetukseen, mutta kirkkoon kuuluvilla ei ole asiaa heidän tunnilleen.

Miksi näin, koulun rehtori ja Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry:n hallituksen jäsen Satu Honkala?

”Eduskunta on sen näin päättänyt. Ajattelen asian niin, että jos uskonnollisille lapsille on mahdollisuus lähestyä asioita uskonnon viitekehyksestä, niin uskonnottomilla lapsilla on oikeus lähestyä niitä omista lähtökohdistaan. Uskonnon opetuksessa perustana on oma uskonto tai katsomusjärjestelmä, mutta ET:ssä puuttuu uskonnon viitekehys.

Helsingissä eniten ET-oppilaita

Elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettua opetusta, ja sitä on tarjottu Suomen kouluissa vuodesta 1985 lähtien. Siitä huolimatta ET-opetus on monessa kunnassa järjestetty puutteellisesti.

Arvion mukaan vuonna 2007 ET:tä opiskeli peruskoulutasolla koko maassa 15 006 oppilasta. Helsingin opetusviraston katsomusainekyselyn mukaan Helsingin peruskouluissa ET-oppilaita oli lukuvuonna 2006-2007 noin 10 000. Prosentuaalisesti heidän osuutensa oppilaista oli 11, kun taas evankelisluterilaista uskontoa opiskelevia oli 78 prosenttia.

Loput opiskelivat muun muassa islamia tai ortodoksiuskontoa.

Miksi niin suuri osa ET-oppilaista on Helsingin seudulta?

”Helsingissä on suhteellisesti eniten oppilaita, joilla on oikeus opiskella elämänkatsomustietoa, ja he myös käyttävät oikeuttaan. Täällä opetus on lähtenyt käyntiin ajat sitten 1980-luvulla, mikä lisää aineen vetovoimaisuutta. Jossain kunnissa voi olla 50 kilometriä lähimpään kouluun, jossa voi opiskella ET:tä. Vaikka kunnilla on velvollisuus järjestää ET-opetusta, puolessa maata sitä ei ole ollenkaan”, Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Elo selittää.

Katsomusaineiden opetusta säätelevässä laissa sanotaan, että perusopetuksen järjestäjän tulee tarjota elämänkatsomustiedon opetusta, mikäli siihen oikeutettuja oppilaita on alueella vähintään kolme.

Käytännössä tilanne on kuitenkin tämä: vaikka kunnassa olisi lain vaatimat kolme ET-oppilasta, heille ei välttämättä järjestetä kunnollista opetusta tai he joutuvat matkustamaan toiseen kouluun sitä saadakseen. Niinpä monet elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutetut valitsevat enemmistön opiskeleman evankelisluterilaisen uskonnon.

ET kiinnostaa uskonnollisiakin

Satu Honkala uskoo, että jos ET-opetus avattaisiin myös uskonnollisille lapsille, heille annettaisiin enemmistönä mahdollisuus vallata molemmat paikat.

”Jos ET olisi kaikille avoin aine, niin todennäköisesti evankelisluterilaiseen uskontoon kuuluvat jakautuisivat puoliksi, ja vain puolet haluaisivat oman uskonnon opetusta ja puolet haluaisivat opiskella ET:tä. Silloin ET muovautuisi enemmistön mukaan toisenlaiseksi kuin nyt. Kristinuskon kysymykset nousisivat väistämättä isompaan rooliin.”

Hän lisää, että varsinkin pienempien oppilaiden kohdalla on tarkoitus, että opetus nivoutuu lapsen kokemusmaailmaan ja kotiympäristöön.
Vasta lukiossa ET:n syventäville kursseille saavat osallistua myös kirkkoon kuuluvat, ja lukiotasolla ET-oppilaiden osuus onkin hivenen korkeampi kuin peruskouluissa.

Kirkosta eroaminen ei näy oppilasluvuissa

Latokartanon peruskoulussa ET-oppilaiden osuus 280 oppilaasta on 24 prosenttia. Honkala arvioi tämän olevan isompi luku kuin Helsingin kouluissa keskimäärin.

Latokartanon lukua nostaa koulun tarjoama suomi-viro-opetus, joka tuo kouluun virolaisia oppilaita, jotka ovat valtaosin uskonnottomia.

Honkala ei näe, että ET-opetuksen suosio olisi erityisesti kasvussa ainakaan Helsingin seudulla, vaikka kirkosta eroaminen onkin yleisempää. ET-opiskelijoiden määrän kasvu on hänen mukaansa suoraan kytköksissä siihen, miten kunnollisesti opetus kunnissa järjestetään.

”Voisin kuvitella, että sellaisissa kunnissa, joissa opetus on ollut aiemmin rempallaan, määrät kasvavat, kun opetus vihdoin järjestetään kunnolla. Helsingin seudulla opetus on järjestetty jo niin pitkään hyvin, että täällä kasvu ei ole merkittävää.”

Teksti Miina Poikolainen

Keskustelu

Ensimmäiseksi suuri kiitos tärkeän asian esilletuomisesta. ET-opetus on edelleen monissa kunnissa hoidettu todella huonosti tai sitä ei ole järjestetty olenkaan. Sekä kunnat että koulut pyrkivät edelleen piilottelemaan vanhemmilta ET-opetuksen mahdollisuutta ja jopa ohjaavat lainvastaisesti kirkkoon kuulumattomia lapsia uskonnonopetukseen elleivät vanhemmat aktiivisesti puutu asiaan.

En oikein usko Satu Honkalan esittämään ajatukseen siitä, että mikäli ET olisi kaikille avoin oppiaine se muodostuisi enemmistön paineesta kristillisesti suuntautuneeksi. Tällä hetkellä kirkkoon kuuluu noin 80% väestöstä mutta todellisten uskovien määrä on huomattavasti tuota vähäisempi. Juuri nuo kirkkoon omasta tai pelkästään vanhempiensa tahdosta kuuluvat uskonnottomat koululaiset luultavasti tulisivat valitsemaan ET-opetuksen uskonnon sijaan. Tosiuskovaiset sitä tuskin tekisivät, joten mistä tuo paine syntyisi?

Mielestäni koko koululaisten jakaminen uskontojen mukaan eri ryhmiin elämänkatsomuskasvatuksen osalta on erittäin huono ratkaisu. Mikäli oikeasti haluamme tukea lasten kasvamista toisiaan ymmärtäviksi ja toistensa erilaisuuden hyväksyviksi aikuisiksi meidän tulisi päästä tässäkin oppiaineessa yhteiseen oppisisältöön ja pystyä keskutelemaan yleisistä aiheeseen liittyvistä kysymyksistä yhdessä. Ymmärrän hyvin sen pelon, että tässä vaihtoehdossa enemmistön (kristillisten) näkemys jyrää vähemmistöt. Käytännössä opetus jäisi varmaankin nykyisten uskonnonopettajien vastuulle ja he saattaisivat jatkaa opetusta vanhan tottumuksensa pohjalta. Opetusssuunnitelmat tulisi kuitenkin luoda siten, että niistä karsittaisiin pois kaikki tunnustuksellinen sisältö ja tuo puoli jätettäisiin perheiden vastuulle minne se oikeasti kuuluukin. Ongelmatonta opetuksen järjestäminen ei varmasti olisi, mutta varmasti mahdollista.

Minulle jäi peruskoulu- ja lukioajoista sellainen kuva, että elämänkatsomustiedon tunneilla oli kivempaa kuin uskonnon tunneilla. Toisaalta kukaan tutuistani ei vaihtanut ET:oon, koska olisi vaikuttanut liian erilaiselta.

ET:n salliminen kaikille olisi hyvä ratkaisu, aineet voisivat varmasti ammentaa toisiltaan ja poistaa nk. ennakkoluuloja. Ehkä samalla voitaisiin herätellä uusin tavoin lasten kiinnostusta uskonnollisia kysymyksiä kohtaan, eivätkä he vieraantuisi aiheesta niin paljon, että eroavat kirkosta heti täysi-ikäistyttyään.

Ongelmana Helsingissäkin on, että opetus on järjestetty luokattoman huonosti – sanan kaikissa merkityksissä. Opetusta esimerkiksi annetaan samassa ryhmässä kaikille ala-asteen ET-oppilaille 1.-6. luokkalaisille. Toisinsanoen 7-12 vuotiaat käyvät tuota samaa luokkaa vuodesta toiseen, eikä kunniahimoisista oppimistavoitteista saavuttamisesta juuri voi puhua. Lisäksi muita uskontoja tunnustavia lapsia ohjataan ET-opetukseen, kun oman uskonnon opetusta ei ole.

Opetustilanteen mahdottomuus on tehnyt oppiaineesta niin turhauttavan, että enemmistö karttaa sitä lapsilleen valitsemasta vakaumuksestaan huolimatta. Jos tämä tarkoitus, niin hyvin on onnistunut.