Eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöönotto kestää vuosia

Kotimaa 2.7.2008 14:02

Suomessa on huippuosaamista eläinkokeita korvaavien menetelmien kehittämisessä. Ihmiskudosten käytön tai tietokonemallinnuksen kehittämistä ei kuitenkaan tutkijoiden ja eläinsuojelijoiden mukaan rahoiteta riittävästi.rottia

Tampereen yliopiston solubiologian tutkimusyksikössä on kehitetty jo kymmenen vuoden ajan eläinkokeita korvaavia menetelmiä.

”Harvassa paikassa Euroopassa tehdään näin systemaattista työtä. Vertaudumme hyvin maailman tasossa”, myöntää tutkimusryhmän johtaja Timo Ylikomi.

Muun muassa Euroopan unioni ja eläinsuojelujärjestöt ovat vaatineet uusien menetelmien kehittämistä varten Suomeen omaa tutkimuskeskusta.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ilmoitti toukokuussa, ettei valtion budjetista löydy rahaa uuden tutkimuskeskuksen perustamiseen. Keskuksen vuosikuluiksi on arvioitu 300 000 euroa, kun tällä hetkellä valtion myöntää noin 30 000 euroa vuodessa vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen.

Eläinsuojeluyhdistys Animalia hämmästelee Anttilan tuomiota, sillä eläinkokeiden vähentäminen on kirjattu kahden viimeisimmän hallituksen tavoitteisiin.

”Tämä on ristiriidassa hallitustavoitteiden kanssa. Jos kaikki lääketieteen ja kemianteollisuuden eläinkokeisiin laitettu raha pistettäisiin kokonaan vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen, muutamassa vuodessa saataisiin paljon tuloksia”, Animalian tiedottaja Eeva Suhonen arvioi.

Menetelmien käyttöönottoa hidastaa rahoituksen puuttumisen lisäksi menetelmien pitkä hyväksyttämisprosessi.

”Ennen kuin testi on hyväksytty voi mennä seitsemän tai kahdeksan vuotta. Tätä EU-komissiokin haluaisi nopeuttaa”, Ylikomi sanoo.

Hyväksyttyjen menetelmien joukossa on jo ihonärsytykseen liittyviä menetelmiä, jotka korvaavat eläimillä tehtyjä kokeita. Ylikomin mukaan tutkimuskäytössä on lisäksi esimerkiksi erilaisia elinten myrkyllisyystestejä ja syöpää aiheuttavien kemikaalien testejä.

Leikkausjätettä tutkimuskäyttöön

Suhonen pitää ihmiskudoksilla tehtyjä testejä luotettavampina kuin eläimillä tehtyjä testejä.

”Eläinkokeet kertovat, mitä reaktioita kalassa tai hiiressä syntyy, mutta ei mitä ihmisessä tapahtuu. Tulevaisuus on juuri ihmiskudoksissa tehtävissä soluviljelmissä”, arvelee Suhonen.

Kudosten luovuttamiseen liittyy ennakkoluuloja. Kudosta voi luovuttaa leikkauksen yhteydessä, mutta monet pelkäävät, että samalla poistetaan tervettä kudosta turhaan.

”Kyseessä on orgaaninen ylijäämäkudos, joka menisi muuten roskiin”, Suhonen vakuuttaa.

Eläinkokeet ovat kalliita. Hyväksytyillä vaihtoehtomenetelmillä voidaan säästää niin aikaa kuin rahaakin.

”Usein sanotaan, että tutkimusyhteisö ei halua luopua eläinkokeista, mutta asiaa voidaan argumentoida toisin päin: miksi ei siirryttäisi, jos se antaisi nopeammin ja luotettavammin uutta tietoa. Jos jokin tieto saadaan nopeammin ja halvemmalla, sitä ei hankita hitaammalla ja kalliimmalla menetelmällä”, eläinlääkintöylitarkastaja Kai Pelkonen Maa- ja metsätalousministeriöstä tiivistää.

Määrä pysynyt ennallaan

Koe-eläinten määrä on viime vuosina pysynyt ennallaan. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan kokeissa käytetään vuosittain noin 160 000 eläintä.

Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksen arvion mukaan perinteisten eläinkokeiden määrä sen sijaan on laskenut.

”Jos katsotaan vanhanaikaisia kokeita, kuten myrkyllisyystutkimuksia, eläinten määrä niissä on vähentynyt rutkasti”, selvittää yliopiston koe-eläinkeskuksen johtaja Tarja Kohila.

Koe-eläinten lukumäärään on vaikuttanut uuden teknologian kehittyminen. Viime vuosien hittimenetelmän, geenimuuntelun myötä monet koe-eläimistä ovat muunneltujen eläinten jälkeläisiä. Virallista tilastoa geenimuuntelutekniikoiden mukanaan tuomasta eläinmäärien muutoksesta ei ole tehty.

”Koe-eläintoimintalain uudistamisen yhteydessä määriteltiin tarkemmin, mitkä kokeet ovat eläinkokeita. Samana vuonna perustettiin lisäksi valtakunnallinen eläinkoelautakunta, joka vetää yhtenäistä linjaa läpi maan”, eläinlääkintöylitarkastaja Kai Pelkonen kertoo.

Eläinsuojelujärjestö Animalia ei pidä riittävänä sitä, että koe-eläinten määrä pysyy tasaisena.

”Jos tavoitteena on vähentää kokeiden määrää, ei samassa määrässä pysyminen ole tavoitteiden mukaista”, tiivistää järjestön tiedottaja Eeva Suhonen.

Teksti Maija Pakkala (STT)
Kuva Jussi Nukari / LK

Tietoa eläinkokeista
* Suomessa tehdään kokeita vuosittain noin 160 000 eläimelle.
* Suomessa käytetyistä koe-eläimistä 80-85 prosenttia on hiiriä ja rottia.
* Lisäksi kokeissa käytetään muun muassa marsuja, hamstereita ja kaneja. Apinoille ei testejä tehty vuonna 2007.
* Kaloilla ja selkärangattomilla tehtäviä kokeita ei lasketa tilastoihin.
* Eläinkokeiden tekemistä valvoo 16-jäseninen eläinkoelautakunta.
* Eniten kokeita tehdään biologiseen perustutkimukseen eli esimerkiksi geenien kartoitukseen ja sairauksien tutkimiseen. Vain pieni osa eläimistä on mukana turvallisuustesteissä, kuten myrkyllisyyden mittauksissa.
* Yliopistot ja korkeakoulut ovat suurimpia koe-eläinten käyttäjiä, mutta vain prosentti kokeista tehdään opetustoiminnassa.
* Lääkekokeita tehdään myös lääke- ja kemianteollisuuden laboratorioissa. Kosmetiikkaa ei Suomessa juurikaan testata.

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö, Juliana von Wendtin säätiö