Eivätkö ihmisoikeudet kiinnosta?

eduskunta
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskunnan oikeusasiamiehen viime vuonna asettaman ihmisoikeusvaltuuskunnan työ on alkanut kangerrellen.

Valtuuskunnan kaksi viimeisintä kokousta on ollut pannukakkuja. Viime vuoden viimeiseen, joulukuussa pidettyyn kokoukseen tuli niin vähän osanottajia, ettei sitä saatu päätösvaltaiseksi. Vuoden 2013 ensimmäinen kokous peruutettiin vähäisen ilmoittautuneiden määrän takia viime tingassa kokonaan. Toisen päätösvallattomaksi jääneen kokouksen asioihin kuului esimerkiksi vuosien 2013-16 toiminta- ja taloussuunnitelma.

Valtuuskunnassa on puheenjohtajan lisäksi 40 jäsentä eli lain sallima enimmäismäärä. Se on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet jäsenistä on paikalla. Varajäseniä ei ole. Kokouksia on ollut tarkoitus pitää neljä vuosittain, mutta nyt näyttää siltä, että tänä vuonna ainakin yksi jää kokonaan pitämättä.

Lain mukaan ihmisoikeusvaltuuskunnan pitäisi toimia “perus- ja ihmisoikeusalan toimijoiden kansallisena yhteistyöelimenä” ja “käsitellä laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä perus- ja ihmisoikeusasioita”. Siihen kuuluu useiden suurten kansalaisjärjestöjen luottamus- ja palkkajohtajia, yliopistoihmisiä sekä muun muassa vähemmistö-, tietosuoja-, lapsiasiain- ja tasa-arvovaltuutetut. Erään luonnehdinnan mukaan valtuuskunta ei ole vielä täysin löytänyt rooliaan tai muodostanut selvää käsitystä siitä, millaisia asioita sinne olisi hyvä tuoda.

Oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivassa ihmisoikeuskeskuksessa on tiettävästi otettu päätösvaltaisuuteen liittyneet ongelmat vakavasti. Esillä on ollut muun muassa ajatus, että suurempi osa valtuuskunnan työstä tapahtuisi erillisissä jaostoissa, jolloin kokoustahtia voitaisiin ehkä muuten harventaa.