Ehdokas Timo Soini, miksi kilpailu Mäntyniemen herruudesta ei ole saanut teitä liekehtimään?

Kotimaa 17.1.2012 12:01
Kuva Kaisa Rautaheimo.

SK Taas notkutaan vaalipaneelissa, ja perussuomalaisten presidenttiehdokas on vaisu.

Helsingin yliopiston juhlasalin monisatapäisessä yleisössä istuu kirjailijoita, elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön edustajia, suomenruotsalaisia poliitikkoja – eli sitä pahamaineista kansasta vieraantunutta eliittiä, jota Timo Soini ja hänen puoluetoverinsa usein pilkkaavat.

Soinin kampanjapäällikkö Jukka Jusula supattaa ennen tilaisuuden alkua hieman stressaantuneen oloisena, että k-a-i-k-k-i haluavat nyt Soinista osansa, Animaliakin on lähettänyt kysymyksiä eläinten hyvinvoinnista.

On totta, että Suomen valovoimaisimpiin poliitikkoihin kuuluva Timo Soini kiinnostaa kaikkia. Paneelissa hän ei kuitenkaan pane parastaan. Sauli Niinistö (kok), Paavo Väyrynen (kesk) ja Paavo Lipponen (sd) koettelevat yleisön kärsivällisyyttä ylipitkiksi venyvillä, historiakatsausta muistuttavilla vastauksillaan. Soini ei edes yritä taistella puheajasta.

Siksi paneeli käydään pääsääntöisesti kolmen vanhan herran nokkapokkana. Toki muutama piikki sinkoaa Soininkin suuntaan.

Paavo Väyrynen: ”Populistinen protestiliike hyödyntää talouskriisiä myös Suomessa.”

Soini hymyilee itsekseen ja hörppää lasista vettä.

Paavo Lipponen: ”Ei voi olla niin, että leimataan valehtelijoiksi eteläeurooppalaiset. Kummallista kaunaa täällä lietsotaan!”

Soini viittaa ja pyytää vastakommenttia, mutta vuoro siirtyy toiselle puhujalle. Soini nojaa tuolissaan taaksepäin, kasvoille palaa poissaoleva ilme.

Vain pari kertaa kaksituntisen keskustelun aikana Soini tuntuu kunnolla lämpenevän. Ensimmäisen kerran silloin, kun hän selittää perussuomalaisten menestystä.

”Murrosaikoina nousee aina uusia poliittisia voimia, kuten Yhdysvaltojen teekutsuliike. Ei tässä ole mitään pelättävää. Ei ole vaarallista, jos ihmiset äänestävät toisin kuin ennen. Jos joku on äänestänyt aiemmin kokoomusta ja äänestääkin nyt keskustaa, ei se tee hänestä huonompaa ihmistä – ei kyllä parempaakaan.”

Toisen kerran Soini virkoaa, kun keskustelu sivuaa Ottawan sopimusta ja jalkaväkimiinoja.

”Huono päätös: taas nöyristellään niitäkin, jotka eivät nöyristelyä vaadi. Presidentti Tarja Halonen sai viimeisen sulan hattuunsa, eduskunta sen hänelle kiltisti kiikutti. Siitähän tässä oli kyse.”

Mutta mistä Soinin presidenttiehdokkuudessa on kyse?

Paavo Väyrynen oli kiertänyt jo kuukausitolkulla Suomea, ja Niinistön ja Lipposenkin kampanjat oli polkaistu käyntiin, kun Soini vielä matkusti Yhdysvalloissa eduskunnan ulkoasianvaliokunnan kanssa. Samaan aikaan kun muut ehdokkaat väittelivät Helsingin kirjamessuilla Tolstoin ja Dostojevskin paremmuudesta, Soini lomaili perheensä kanssa New Yorkissa.

Soini sai eduskuntavaalijytkyn jälkeen itselleen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuuden, ja hän on tarttunut pestiin tarmokkaasti. Tilanne onkin kutkuttava: neljä vuotta sitten hän kinusi itselleen edes varajäsenyyttä valiokunnassa, nyt ryhmä on hänen näpeissään.

Kilpailu Mäntyniemen herruudesta ei sen sijaan ole saanut Soinia liekehtimään, ei siltä ainakaan vaikuta.

Lähestyvistä vaaleista ensi syksyn kuntavaalitkin taitavat olla lähempänä hänen sydäntään.

Kuntajytkyä odotellessa

Kymen perussuomalaiset ovat saapuneet vierailulle eduskuntaan. Kolmenkymmenen hengen ryhmä on jo tutustunut ruokalaan ja ryhmähuoneeseen ja käynyt läpi puolueen varjobudjettia. Nyt maakunnan miehet ja naiset odottavat täysistuntosalin lehtereillä.

”Odotetaan presidenttiä”, yksi heistä täsmentää.

Soinin saapuminen on kuitenkin epävarmaa. UKK-seuran vaalipaneeli Suomalaisella klubilla on venähtänyt, ja kello lähestyy kovaa vauhtia neljää, jolloin alkaa eduskunnan jokaviikkoinen suullinen kyselytunti.

Kymmentä vaille neljä Soini pyyhältää paikalle, kintereillään kampanjapäällikkö Jusula, jolla on sama huoli kuin viimeksikin: miten jakaa Soinia kaikille halukkaille.

”Pitäisi lähetellä 200 gramman paloja pitkin Suomea, hänestähän niitä riittäisi.”

Soini toivottaa kymiläiset lämpimästi tervetulleeksi, kyselee heidän päivästään ja kiittelee eduskuntavaalituloksesta. Kymen vaalipiiristä nousi Arkadianmäelle peräti kolme uutta kansanedustajaa: Jari Lindström, Juho Eeroja ja Reijo Tossavainen.

”Se oli mahtava saavutus. Kymen piiri on voimakas ja meille erittäin tärkeä.”

Sitten Soini ottaa esiin vuoden päässä odottavat kuntavaalit. Silloin tulee vieläkin isompi jytky!

”Sovitaan, ettei Kymeen jää silloin kylmiä kuntia”, Soini sanoo. ”Mutta ensin olisi hoidettava nämä yhdet vaalit alta pois.”

Vieraat saavat myös kuunteluohjeita kyselytunnille.

”Ajatelkaa, miten mahtava tilanne. Ministerit eivät tiedä etukäteen, mitä heiltä kysytään. Jos he aloittavat vastauksen sanoilla ’olipa hyvä kysymys’, silloin tietää, että osui ja upposi. Sillä ostetaan kymmenen sekuntia lisäaikaa vastaamiseen.”

Soini tuntee ministereiden tavat. Tekniikkaa käyttää valtion omistajaohjauksesta vastaava Heidi Hautala (vihr), kun kyselytunnista on kulunut vartti. Siihen turvautuvat myös demariministerit Jutta Urpilainen ja Maria Guzenina-Richardson.

Riski tulla valituksi

Soinin tukijatkin vaikuttavat kahtiajakautuneilta sen suhteen, miten he haluaisivat vaaleissa käyvän.

Osa ei pysty, tai halua, nähdä Soinia presidenttinä, puolue tarvitsee heidän mielestään perustajaansa yhä kipeästi. Toiset taas ovat sitä mieltä, että puolue kyllä pärjää, tai ainakin sen tulisi jo pärjätä, ilman Soiniakin.

Eräs Soinin lähipiiriläinen ottaa vertailukohdaksi kuuluisan saksalaisen elokuvaohjaajan: ”Tyypit ovat saaneet nauttia vuosikausia Rainer Werner Fassbinder -tasoisesta ohjauksesta. Jos he eivät ole oppineet ja tule vieläkään toimeen omillaan, sietävätkin kuihtua pois.”

Soini valittiin perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi puoluevaltuuston kokouksessa lokakuun puolivälissä. Vaalipäällikkö Jussi Niinistö tiivisti tilanteen: edellisissä presidentinvaaleissa Soini oli höyhensarjalainen, nyt raskaansarjan ehdokas. Kuusi vuotta sitten vaalibudjetti oli 40 000 euroa, nyt 340 000 euroa. Se jää toki edelleen kauas Sauli Niinistön 1,3 miljoonan euron kampanjasta.

Moni valtuuston jäsen totesi tuolloin, että perussuomalaiset ottavat riskin: Soini saattaa voittaa.

Soini itse totesi saman puheessaan.

”Riski tulla valituksi on olemassa, ja se kasvaa!”

Näin saattaisi käydä, jos äänestäjät päättäisivät tehdä presidentinvaaleista uuden epävirallisen kansanäänestyksen Suomen EU-jäsenyydestä. Siinäkin tapauksessa riski voittaa Niinistö näyttää kuitenkin pieneltä.

Ehkä juuri siksi puoluevaltuustossa lietsottiin pääasiassa taistelutahtoa. Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kymiläinen Jari Lindström totesi omalla vuorollaan, etteivät perussuomalaiset ”voi jatkuvasti mennä Timo Soinin selän taakse, heidän on astuttava itse esiin”. Jos Timo Soini valitaan presidentiksi, uusi puoluejohtaja löytyy kyllä, Lindström vakuutti.

Ysipalloa kravatti kaulassa

Tällaistakin voi kampanjointi olla.

Soini ja Jusula laskeutuvat rappuja kellarikerrokseen, jossa vihreä- ja siniverkaiset biljardipöydät odottavat pelaajia. Helsingin Etu-Töölön Ritz-Biljardi on juuri avannut ovensa. Soinia kuvataan Elixir-tv-ohjelmaan.

Muitakin presidenttiehdokkaita on pyydetty osallistumaan oman urheilu- tai harrastuslajinsa kuvauksiin, mutta heidän aikansa ei riitä.

Samana päivänä presidenttitaisto on saanut vielä yhden uuden nimen vasemmistoliiton puheenjohtajasta Paavo Arhinmäestä.

”Se on puolitoista prosenttia pois Pekka Haaviston kannatuksesta”, Soini arvioi.

Jusulan murheet ovat säilyneet entisellään: Soinista kiinnostuneiden joukko on taas laajentunut, nyt se kattaa jo kaikki muut suomalaiset sidosryhmät paitsi savikukon tekijät.

Kamerat käynnistyvät. Biljardiliiton Etelä-Suomen valmennusvastaava Heikki Aunio vihkii Soinia pelin saloihin. Täysin uudesta aluevaltauksesta ei ole kyse: Soini kertoo pelanneensa biljardia Kanarialla. Hän tunnustautuu kovaksi pelimieheksi, jota kaikki pallolajit viehättävät. Mutta ei uhkapelimieheksi.

”Hyvältä näyttää, aika paljon voimaa aloituslyönnissä. Näkee, ettet ole ensimmäistä kertaa asialla. Kakkonen jäi vähän maskiin”, Aunio arvioi Soinin avausta.

”Liian vaikeaa ei saa yrittää, mä olen yksinkertainen mies”, Soini vastaa.

”Sulla on taktinen ajattelu hyvin hallussa, tekniikkaa pitää vähän kehittää”, Aunio tiivistää.

Soini riisuu puvuntakin ja viskaa pelin edetessä solmion olkapäälle. Aunio naurahtaa: salilla nähdään harvemmin pelaajaa solmio kaulassa. Rusetti ja puvun liivit ovat sen sijaan biljardimiehelle kelpo asuste.

”Tämä kraka on kansanedustajan haalari, se viestittää tiettyjä asioita”, Soini selittää. ”Rusetti kaulassakin voi olla, mutta se viestittää sitten jotain muuta.”

Eliitti ja kansa tukkanuottasilla

Timo Soinin vaalilause kuuluu: Suomen Soini presidentiksi. Alaotsikko: Yhteistyössä sinun kanssasi. Vaaleankeltaisessa kampanjajulisteessa poseeraavat ehdokas ja Suomen leijonavaakuna.

Mutta jos Soini voittaisi vaalit, tulisiko hänestä todella koko Suomen presidentti? Vai jakautuisiko kansa kahtia ennennäkemättömällä tavalla?

Kahtiajakautumista pohdittiin paljon silloin kun Etelä-Suomen ja duunareiden Tarja Halonen ja maaseudun ja talonpoikien Esko Aho kisasivat keskenään 12 vuotta sitten.

Nyt presidentin valtaoikeuksia on karsittu lisää, ja arvojohtajuus korostuu. Kahtiajakautuminen voi olla entistä realistisempi uhka.

Sama ongelma olisi tietysti edessä, jos presidentiksi valittaisiin vaikkapa Pekka Haavisto tai Paavo Väyrynen.

Kansa ja eliitti. Siinä välissä kulkee suomalaisen yhteiskunnan tämänhetkinen asemasotalinja. Mutta kun kaupunkien vihervasemmistolainen kulttuurieliitti värähtää kauhusta perussuomalaisista kuullessaan, kyse ei pääsääntöisesti ole Timo Soinin karsastamisesta. Soinin joviaalia persoonaa kyllä suvaitaan – ongelmia aiheuttavat hänen puoluetoverinsa.

Monet perussuomalaisten kilpailijat, jopa aivan poliittisen kentän toiselta laidalta, suorastaan arvostavat Soinia. Tai eivät ainakaan kammoa häntä.

”Timo Soini ei ole pelottava populisti”, eräs vihreä naispoliitikko arvioi. ”Sellaisiakin Euroopasta löytyy.”

Miespuolinen kansanedustajakollega uskoo, että Soinilla on edessään välienselvittely puolueensa maahanmuuttokriittisen siiven kanssa.

”Hän otti tietyn porukan joukkoihinsa, koska uskoi olevansa niin kova jätkä, että kykenisi kesyttämään ja maltillistamaan heidät. Soinin mielestä oli parempi vaihtoehto, että rankimmat kriitikot tulivat osaksi perussuomalaisia kuin että he olisivat perustaneet oman puolueen ja houkutelleet sinne mukanaan ihmisiä.”

Soini itse ei pidä siitä, että häntä kehutaan mutta muita perussuomalaisia arvostellaan. Kaikkien muiden perussuomalaisten niputtaminen yhteen tekee hänen mielestään vääryyttä eduskuntaryhmässä toimiville maltillisille leamäkipäille ja anssijoutsenlahdille.

Hän on kiistänyt jyrkästi kaikenlaiset spekulaatiot siitä, että puolue olisi hajoamassa Veikko Vennamon perintöä jatkaviin ”soinilaisiin” ja maahanmuuttokritiikkiin keskittyviin ”halla-aholaisiin”.

Vastustajat arvioivat, että Soini jakaa joukkojaan enemmän kuin on valmis tunnustamaan.

Puolitoista vuotta sitten hän sanoi itsekin Suomen Kuvalehden haastattelussa olevansa ”rasistien eniten haukkuma puheenjohtaja Suomessa”. Jytkyn jälkeen arvostelu internetin keskustelupalstoilla on laantunut, mutta kyseessä saattaa hyvinkin olla pelkkä tulitauko.

Let my people go!

1990-luvun puolivälissä perustettu perussuomalaiset kitkutteli vuosikaudet lilliputtipuolueena. Menestyksen ensi askeleet otettiin edellisissä presidentinvaaleissa, joissa Soini sai 3,4 prosentin kannatuksen ja paljon myönteistä julkisuutta. Kuntavaalit vuonna 2009 ennakoivat jo viime kevään jytkyä.

Eräs pitkäaikainen kansanedustajakollega epäilee, ettei Soini ole viimeisen parin vuoden aikana ehtinyt kertaakaan kunnolla pysähtyä ja miettiä kurssia – sen enempää omaansa kuin puolueen.

”Ennen viime kevään vaaleja hän oli sosiaalisesti tavattoman lahjakas, hän teki aina esimerkiksi eduskunnassa selväksi, milloin kyseessä oli populistinen julkisuusshow. Nyt sama saarnaava showmies saattaa iskeä päälle yllättävissäkin tilanteissa, vaikkapa kahden kesken. Kaipaisin enemmän vanhaa Timoa takaisin.”

Ystävä puolestaan arvioi, että Soini on erittäin stressaantunut ja käy siksi koko ajan hieman ylikierroksilla.

Elixirin kuvauksissa Ritz-Biljardissa ohjelman tuottaja Timo Ylitalo valmistautuu haastattelemaan Soinia suomalaisen miehen hyvinvoinnista. Soini kuvailee elämäänsä ja elämäntapojaan: työpäivät ovat keskimäärin kaksitoistatuntisia, lepopäiviä mahtuu viikkoon vain yksi. Politiikan kehäkettu on oppinut rentoutumaan lyhyinä levähdyshetkinä, harjoitus on tehnyt mestarin.

”Minulla on omia urheilullisia ja uskonnollisia riittejä, joilla tyhjennän päätä. Esimerkiksi ravilähtö, joka kestää pari kolme minuuttia. Ei siinä hetkessä mieti yhtään mitään muuta.”

Soini kertoo, että hänen oma hevosensa juoksee Forssassa kuvauspäivää seuraavana sunnuntaina.

”Meinaan ilman muuta mennä katsomaan. Kaali lepää sen aikaa.”

Ylitalo kysyy yleisemmin suomalaisten hyvinvoinnista, mikä siinä mättää. Soini kääntää kysymyksen talouselämään, ja ehkä hieman Euroopan kriisiinkin, jota hänen on pakko sivuta jokaisessa keskustelussa.

Brittiläinen Guardian-sanomalehti kävi eduskunnassa haastattelemassa Soinia marraskuun alkupuolella. Juttu päättyy vertaukseen Mooseksesta, joka vaati faaraolta kansansa vapauttamista ja johdatti israelilaiset luvattuun maahan. Juttu päättyy Soinin sitaattiin, Raamatusta tunnettuun lausahdukseen: ”Let my people go!”, vapauttakaa kansani.

On selvää, että Soini viittasi EU:hun, mutta kyse on muustakin. Faarao on hänelle vertauskuva ”pyramidiajattelusta” eli eliitin ajattelusta. Sen vastavoimana Mooseksella on kansa ja usko. Kansa on johdateltava luvattuun maahan. Elämä ei ole sielläkään ruusuilla tanssimista, ja kansa on jakautunut ja toraisa, mutta se on kuitenkin vapaa. Vapaana on parempi olla kuin faaraon orjana.

”Ryöstöviljelyn etiikka tuottaa jatkuvasti bisneksen ja talouden kriisejä”, Soini selostaa filosofiaansa Elixirin kuvauksissa. ”Tarvitaan lisää sitoutuneisuutta. Ennen miehen ja naisen sanaan saattoi luottaa, se oli kunniakysymys. Nyt tilalla on juristien armeija. Ihminen on fiksumpi kuin koskaan, mutta häntä täytyy vahtia enemmän kuin koskaan.”

Lopuksi hän kertoo kameralle tulevaisuudenvisionsa.

”Nyt liikkuvat isot mannerlaatat, poliittiset, taloudelliset, maantieteelliset. Ensi kevät on Euroopan kevät!”

Mutta missä roolissa Soini haluaa siihen osallistua?

”Sanon mitä ajattelen – myös presidenttinä”

Mediasta päivää. Olemmeko me perussuomalaisten vihollisia?

”Ette ole. Kohtelu on tasapuolista – mutta tuomiot vaihtelevat.”

Mitä tarkoitat?

”Samanarvoiset tapaukset koskien perussuomalaisia ja muita puolueita uutisoidaan eri volyymilla. Perussuomalaisten virheitä paisutellaan.”

Miksi media haluaisi uutisoida perussuomalaisista tarkoitushakuisesti?

”Tiedotusvälineet haluavat vahvistaa myyntiä ja omaa agendaansa. Eihän Helsingin Sanomat esimerkiksi ole puolueeton media, se on puolueellinen EU:ta kohtaan.”

Miksi et suostu keskustelemaan siitä, onko perussuomalaisten kannattajissa muita puolueita enemmän rasisteja?

”Se keskustelu on mielestäni sijaistoimintoa. Eliitin ja median suuri projekti EU on kriisissä, ja nyt sille yritetään nostaa rinnakkaisia todellisuuksia. Jokainen sortotoimenpide on merkittävä ja väärin, mutta olen sortamisen ja rasismin selväsanaisesti jo tuominnut. En lähde siihen, että toistan joka viikko papukaijamaisesti samaa asiaa, kun toimittajat kysyvät.”

”Nyt päivitellään, että Suomi olisi mennyt huonompaan suuntaan, kun demokratia toimi vaaleissa. Kyseessä oli vaalitulos, johon koko kansa sai vaikuttaa, ei sille voida nostaa verrannolliseksi jotain helkkarin gallup-tulosta, jossa on tuhannen ihmisen otanta.”

”Hoidetaan ensin suomalaisten asiat kuntoon ja autetaan vasta sitten muita.” Tällä väitteellä vastustetaan muun muassa kehitysapua ja humanitaarista maahanmuuttoa. Mitä mieltä olet?

”En minä apua vastusta, kyse on avun vaikuttavuudesta. Tällä hetkellä koko kehitysapu on yhden sortin sosiaalidemokratiaa: meillä on joku BKT-luku, joka kerätään kaikilta, ja poliitikot jakavat rahat haluamiinsa kohteisiin. Minulta kerätään rahat ja muut määräävät, mihin apu suunnataan. En tästä saarnaa, mutta annan aika merkittävästi hyväntekeväisyyteen ja nukun yöni hyvin. Olen ollut rahoittamassa monia kehitysapuprojekteja instituutioiden kautta, joihin itse uskon. Mutta en minä tuolla torvisoittoa harrasta, että nyt kehitysapu 0,7 prosenttiin.”

”Totta kai myös rakenteisiin pitää vaikuttaa ja verojenkin kautta pitää jonkin verran kerätä. Mutta kumpi on oikeaa antamista, se että annat itse vapaaehtoisesti ja sydämestäsi vai se, että sinulta viedään tietty prosentti veroina ja joku muu päättää, mihin rahat menevät?”

Entä ajatus, että ensin suomalaisten asiat kuntoon ja sitten vasta muiden – allekirjoitatko?

”En. Kaikkia pitää auttaa tarpeen mukaan. Samalla kun autetaan muita, autetaan myös itseä, maailma on yhteinen.”

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta suvaitsevaisuus?

”Se tarkoittaa, että kaikille pitää antaa mahdollisuus olla samalla viivalla. Nythän meillä on suvaitsevaisto, joka on sitä mieltä, että on olemassa oikeita ja vääriä poliittisia mielipiteitä. Kaikkia laillisia puolueita pitää minun mielestäni suvaita. En minä voi sanoa, että vasemmistoliitto tai kokoomus ovat absoluuttisesti parempia tai huonompia puolueita kuin perussuomalaiset, kuka sen muka päättää? Suvaitsevaisuudessa on kyse siitä, kuinka paljon hyväksyy ja sietää ihmisiä, jotka syystä tai toisesta, oikein tai väärin, ovat kanssasi eri mieltä. Itse väitän olevani äärimmäisen suvaitsevainen.”

Eikö mielestäsi ole olemassa mielipiteitä tai ideologioita, jotka ovat syrjiviä ja vahingollisia?

”Kyllä, esimerkiksi fasismi ja kommunismi. Jos ajatellaan perussuomalaisia, niin tietysti kannan vastuuta siitä, jos minun mukanani nousee pintaan jotain sellaista, joka ei ole sataprosenttisesti sitä mitä minä haluan. Kun isoa kalaa vedetään veneeseen, pohjamudista nousee silppua mukaan. Elämme epätäydellisessä maailmassa.”

Onko Suomi jakautunut kahtia, eliittiin ja kansaan?

”Näinhän on aina, mutta nyt vielä tavallista enemmän. Eliitti tuntee itseään häirityn, kun heidän suuri menestystarinansa EU ontuu. Nyt väitetään, että taitavat populistit ”harhauttavat” kansaa. Paavo Lipponen hokee joka paikassa, että nyt pitää mennä Saksan mukana.Viimeksi kun oltiin Saksan mukana…”

Onko tuo millään tavalla reilu tai relevantti vertaus?

”En tiedä onko reilu, mutta viimeksi kun oltiin Saksan mukana niin… noh, onneksi se oli eri Saksa.”

Jos sinusta tulisi presidentti, olisitko koko kansan, myös vihreiden elitistien, presidentti?

”Kyllä, ja ai että se tekisi hyvää molemmille! He joutuisivat sanomaan, että olen heidän presidenttinsä ihan yhtä paljon kun minä joutuisin sanomaan, että he ovat minun kansaani. Nyt on korkea aika totutella, sillä perussuomalaisten menestys ei ole mikään ohimenevä ilmiö – se on tullut jäädäkseen.”

Haukut aina EU:ta, voisitko haukkua vaihteeksi hieman YK:ta?

”Sen rakenne on hankala, turvallisuusneuvosto blokkaa kehityksen.”

Rauhanturvaajaliiton jäsenlehdessä vuonna 2008 arvioit YK:ta tehottomaksi ja korruptoituneeksi. Miksi me haluaisimme tehottoman ja korruptoituneen järjestön ytimeen eli turvallisuusneuvostoon?

”Muuttaisimme jäsenyyden kautta omaa maatamme. Suomi joutuisi tiukkoihin kannanottoihin, emme voisi olla enää yhtä aikaa kaikkien kavereita.”

Ja tämä olisi mielestäsi Suomelle hyväksi?

”Ehdottomasti. Joutuisimme ottamaan kantaa, meillä olisi todellista vaikutusvaltaa ja merkitystä.”

Luonnehdit Kiinaa Maisterisjätkä-kirjassasi näin: ”Pohjois-Korean jälkeen vastenmielisin tuntemani yhteiskuntamalli, yhdistelmä kommunistista yhteiskuntavaltaa ja kapitalistista rahavaltaa.” Miten toimisit, jos vierailisit presidenttinä Kiinassa? Kuinka paljon pitäisit melua ihmisoikeuksista?

”Kyllä minä pitäisin.”

Enemmän kuin nykyinen presidentti?

”Kyllä. Esimerkiksi tyttöjen abortoinnit nostaisin esiin. Eihän Kiina kiukuttelulla muutu, mutta heille on tehtävä selväksi, että ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä. Minä tunnen erittäin suurta vastenmielisyyttä sekä raakaa kapitalismia että kommunismia kohtaan. Ei minusta helpolla tulisi kommunistia tai kokoomuslaista, ennemmin sosiaalidemokraatti tai kepulainen. Ja joku kehtaa luonnehtia minua äärioikeistolaiseksi!”

Entä kun mukana seuraava suomalainen kauppavaltuuskunta toivoisi hyssyttelyä, etteivät bisnekset menisi sivu suun?

”Onkohan minun ollut edullista kertoa Suomessa aborttikantani julkisesti? Ei sillä olisi mitään väliä, sanon mitä ajattelen, kannan vastuuni ja vastaan seurauksista. En tietenkään toitottaisi asiaa joka haastattelussa tai joka illallisella, sanoisin kerran ja painokkaasti.”

Mitä perussuomalaisille tapahtuu, jos sinut valitaan presidentiksi?

”Kyllä he presidenttipuolueena pärjäisivät, mutta joku suvantovaihe varmasti tulisi. Jatko riippuisi siitä, ketkä nousisivat keulaan. Kyllähän minä johdan, mutta en minä yksin johda enää. Kyllä sinäkin eduskunnassa varmasti näet meidän ryhmästä ne, jotka ovat idullaan. Ei heitä kovin monta ole, sellaiset 3-5 ihmistä. Eivätkä he ole pelkkiä miehiä.”

Katso myös ja lue lisää
Video: Timo Soinin kampanja – ”sama löikö turpaan vai saiko turpaan” (Suomenkuvalehti.fi 2.12.2011)
Arvio Timo Soinista johtajana: Itsevaltainen kielinero, jolle delegoiminen tuottaa tuskaa (Suomenkuvalehti.fi 2.12.2011)

Lue muut presidenttiehdokassarjan osat täältä.

Juttu on julkaistu alun perin Suomen Kuvalehden numerossa 48/2011.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.