Biopolttoaine on ilmastollinen virhevalinta – Puu rakennuksiin tai metsän hiilivarastoon

Mitä tehdä suomalaiselle metsälle? Asiantuntijat vastaavat.

bioenergia
Teksti
Tuomas Pulsa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Puusta saadaan apua ilmastonmuutoksen torjunnassa, jos siitä valmistetaan mahdollisimman pitkään kestäviä tuotteita. Ne toimivat hiilivarastoina, eli pitävät itseensä sitoutuneen hiilen poissa ilmakehästä.

Hyvä esimerkki on puurakentaminen. Puusta valmistettu rakennus voi kestää jopa satoja vuosia. Ennen kuin rakennukseen sitoutunut hiili palaa ilmakehään, ehtii kasvaa uusia puita, jotka sitovat taas uutta hiiltä ilmakehästä.

“Kaikkein viisainta olisi korvata puulla teräksen tai betonin kaltaisia materiaaleja, joiden valmistaminen tuottaa paljon päästöjä”, sanoo professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta.

Seppälä kertoo esimerkin kehitteillä olevasta nanosellusta, jota on suunniteltu käytettävän muun muassa elektroniikassa sekä auton korien kaltaisissa keveyttä ja kestävyyttä vaativissa ratkaisuissa.

Nanosellu on vielä kehitysasteella, mutta perussääntö on selvä: mitä enemmän puutuote korvaa kasvihuonepäästöjä ja mitä pitempään hiili pysyy pois ilmakehästä, sen parempi. Siksi myös lyhytkäyttöisten tuotteiden, kuten paperin ja kartongin käyttöikää kannattaa jatkaa uusiokäytöllä.

 

Ongelmallisinta on puun polttaminen, koska siinä hiilidioksidi vapautuu ilmakehään välittömästi. Ajan myötä kasvava metsä sitoo hiilen takaisin, mutta jopa sadan vuoden mittainen kierto on ilmastonmuutoksen torjumiseksi liian pitkä.

”Vaikka pitkällä aikavälillä kokonaisuus olisikin hiilineutraali, lyhyellä aikavälillä puun polton lisääminen voi jopa kasvattaa hiilidioksidipäästöjä nykyisestä”, Seppälä tiivistää.

Siksi polttaa pitäisi ennen kaikkea hakkuujätettä sekä muun teollisuuden sivuvirtoja, jotka joka tapauksessa vapauttaisivat hiilen ilmakehään nopeasti mädätessään.

Seppälän mukaan tämäkin puumassa kannattaa keskittää ensi sijassa sähkön- ja lämmöntuotannossa käytetyn kivihiilen korvaamiseen. Entistä parempi on, jos tulevaisuudessa poltossa vapautuva hiili saadaan kerättyä talteen.

Sen sijaan paljon mainostettujen biopolttoaineiden valmistaminen on ilmastonmuutoksen kannalta tehoton vaihtoehto. Suurempi hyötysuhde saavutetaan, mikäli puulla tuotetaan lämpöä ja sähköä ja liikenteessä suositaan sähköautoja.

Biopolttoaineiden järkevät käyttömahdollisuudet rajoittuvat raskaaseen liikenteeseen, jossa sähkömoottori ei ainakaan toistaiseksi ole pystynyt tarjoamaan vaihtoehtoa nestemäisille polttoaineille.

Seppälä tosin arvelee nesteytetyn maakaasun korvaavan yhä enenevissä määrin öljypohjaiset tuotteet raskaan liikenteen polttoaineena. Sillä on mahdollista saavuttaa jopa 40 prosentin vähennys kasvihuonepäästöihin.

 

Mikäli puulla ei pystytä korvaamaan suuripäästöistä tuotantoa tai sitomaan hiiltä pikäksi aikaa, ilmaston kannalta järkevin vaihtoehto saattaa olla puiden jättäminen metsään.

Metsät toimivat hiilivarastoina, joiden koko kasvaa metsien kasvun tai uusien metsien istuttamisen myötä. Vaikka metsien kyvyllä sitoa hiiltä on rajansa, metsien ja kosteikoiden kaltaisista luontaisista hiilinieluista odotetaan merkittävää apua ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Samaan on havahduttu myös EU-tasolla. Komissio julkaisi heinäkuussa lakiesityksen siitä, miten maankäyttösektorin – käytännössä metsien ja peltojen – päästöt otetaan jatkossa huomioon kasvihuonepäästöjen kokonaisuudessa.

Suunnitelmien mukaan jokaiselle jäsenmaalle on tulossa velvoite tietyn suuruisen hiilivaraston ylläpitämisestä. Suomelle tämä tarkoittaa riittävän metsämäärän säilyttämistä, joillekin muille valtioille metsien palauttamista.

Komission esityksen mukaan määrätyn tason alittamisesta seuraisi sakkoja. Ylitystä voisi puolestaan osittain käyttää kompensoimaan muita päästöjä. Kyseessä on kuitenkin vasta ehdotus, joka voi muuttua radikaalistikin.

 

Professori Jussi Uusivuori Luonnonvarakeskukselta pitää komission ehdotusta vajavaisena. Hänestä on kuitenkin hyvä, että EU:n säännöstön myötä metsien käytön sääntelyyn on tulossa kokonaisvaltaisempi ote.

Uusivuoren mukaan Suomessa on keskitytty lähinnä puun kasvuun ja kauppaan. Metsien ulkoisvaikutuksia, kuten ilmastohyötyjä, luonnon monimuotoisuutta tai virkistyskäyttöä, ei ole poliittisessa ohjauksessa otettu huomioon.

EU:n säännöstö koskee jäsenvaltioita. Seuraavaksi Uusivuori kaipaakin Suomelta mekanismia, joka ulottaisi ohjauksen yksittäisen metsänomistajan tasolle. Yksi vaihtoehto voisi olla, että valtio loisi päästökauppamekanismin kaltaisen hiilikorvauksen.

Metsänomistajat saisivat korvauksen siitä, että metsää ei hakata. Näin ollen hakkuupuusta maksettavaan hintaan tulisi mukaan myös hakkuiden ilmastovaikutus. Samoin maanomistajilla olisi kannuste metsittää alueita hiilinieluiksi.

Uusivuori korostaa, ettei tarkoitus ole tyrehdyttää hakkuita. Päinvastoin, hiilikorvaus voisi pidentää metsän kiertoaikaa. Mikäli metsää hakattaisiin jatkossa nykyistä vanhempana, tarjolla olisi puutavaraa laajemmin erilaisiin käyttötarkoituksiin.

 

Metsän kestävässä käytössä ei kuitenkaan ole kyse vain puun riittävyydestä ja ilmastosta, muistuttaa ympäristöjärjestö WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen. WWF on arvostellut Suomen metsätaloutta liian intensiiviseksi ja pitänyt sitä syyllisenä metsien eläin- ja kasvilajiston uhanalaistumiselle.

Metsäntutkimuslaitos (nykyisin osa Luonnonvarakeskusta) on laskenut Suomen metsien kasvavan vuodessa yli 104 miljoonaa kuutiometriä. Kestävästi puuta voitaisiin laskelmien mukaan hakata yli 90 miljoonaa kuutiota.

Hallitusohjelmassa suunnitellaan hakkuiden kasvattamista 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Nykyisin teollisia hakkuita tehdään vuosittain noin 60 miljoonaa kuutiometriä, joten Metlan laskelmien mukaan nosto voitaisiin tehdä kestävästi.

WWF on eri mieltä. Luukkosen mukaan laskelmat ottavat vain huomioon puun uusiutumisen. Aidosti kestävässä metsätaloudessa otettaisiin huomioon myös luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä metsien toiminta ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tämä vaatisi muun muassa nykyistä suurempia hakkuilta rauhoitettuja suojelualueita. Pitkälti nuorta puuta sisältävät talousmetsät eivät ole läheskään yhtä monimuotoisia kuin luonnontilainen metsä.

 

Suojeluun Suomea sitovat myös kansainväliset sopimukset.

”Suomen allekirjoittamissa sopimuksissa kehotetaan suojelemaan 17 prosenttia maapinta-alasta. Tällä hetkellä Etelä-Suomen metsistä on suojeltu kaksi prosenttia. Samaan aikaan hallitus leikkaa metsien METSO-suojeluohjelman rahoitusta 60 prosentilla”, Luukkonen sanoo.

Kokonaan puun käytöstä ei WWF:kään mielestä ole syytä luopua, päinvastoin. Luukkosen mukaan vaikka metsiä suojeltaisiin ja talousmetsien hoidossa siirryttäisiin käyttämään ympäristötekijät paremmin huomioivaa FSC-sertifiointia, hakkuita voitaisiin lisätä nykyisestä – tosin ei niin paljoa kuin hallitus esittää.

Ympäristökeskuksen Seppälä kuitenkin huomauttaa, että kestävistä hakkuumääristä on useita eri näkökulmia, joita eri osapuolet painottavat. Yksiselitteistä tieteellistä totuutta ei ole.

Sen sijaan puun käytöstä konsensus on vahva. Niin taloudellisten tuottojen, ilmastonsuojelun kuin luonnon monimuotoisuuden ylläpidonkin kannalta kannattaa panostaa pitkäkestoisiin, korkean jalostusarvon tuotteisiin. Biopolttoaineista on vain erityistapauksiin rajatuksi siirtymäkauden ratkaisuksi.

Hallituksen biotalous-kärkihankkeen suunnitelmiin sekä niiden perusteluihin voi tutustua täällä.