Arvoitus Kymenlaaksossa: Silpputyö, työttömyys vai varhaiseläke?

Ajolähtö-hanke tutkii epävarmassa työssä sinnitteleviä nuoria aikuisia.
Kotimaa 20.1.2016 07:30
Sunilan sellutehdas Kotkassa. Arkistokuva. © Matti Björkman / Lehtikuva

Miten kymenlaaksolaiset nuoret aikuiset tulevat toimeen, kun perinteiset teollisuustyöpaikat katoavat ja tilalle on tarjolla korkeintaan epävarmuutta ja osa-aikaisia pätkätöitä?

Tätä tutkitaan Koneen Säätiön rahoittamassa Ajolähtö-hankkeessa vuosina 2015–2017.

Hankkeen tutkijat seuraavat Kouvolan ja Kotkan alueilta kotoisin olevia 18–35-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka työllistävät itse itsensä tai hankkivat elantonsa erilaisista silpputöistä. Tavoitteena on antaa ääni niille, joita työelämän murros koskettaa henkilökohtaisesti.

Tutkimuksessa myös verrataan Kymenlaaksoon jääneiden ja sieltä pääkaupunkiseudulle muuttaneiden kokemuksia. Näin pyritään selvittämään, miksi kotiseudulle jäädään ja miten asuinpaikan vaihto vaikuttaa, jos uudellakin paikkakunnalla on tarjolla lähinnä samanlaisia epäsäännöllisiä työsuhteita.

 

Miksi tutkimuksen kohteena on juuri Kymenlaakso?

”On havaittu, että Kymenlaaksossa asuvien nuorten aikuisten työttömyystilanne on heikompi verrattuna muuhun Suomeen. Nuoria on enemmän myös eläkkeellä”, kertoo hanketta johtava dosentti Anu-Hanna Anttila.

Tämä johtuu Anttilan mukaan rajusta rakennemuutoksesta. Toisin kuin monissa muissa perinteisissä teollisuuskaupungeissa, Kotkan ja Kouvolan alueilla elinkeinorakenne on ollut korostetun yksipuolinen.

”Työpaikat ovat tulleet joko suoraan tai välillisesti paperiteollisuudesta. Kun tehtaita on suljettu, vaikeuksiin ovat joutuneet myös esimerkiksi alihankintaa tehneet yritykset sekä satamat.”

 

Täysin poikkeuksellinen Kymenlaakson tilanne ei kuitenkaan ole, sillä työn tekemisen tavat ovat murroksessa kaikkialla muuallakin.

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut palveluvaltaisemmaksi, mutta automatiikka ja digitalisaatio hävittävät työtehtäviä myös palvelusektorilta.

Niinpä yhä useampi suomalainen työllistää itsensä yrittäjänä tai kokoaa elantonsa erilaisista keikka- ja osa-aikatöistä. Työstä on tullut epävarmempaa ja joillakin aloilla täysipäiväinen palkkatyö alkaa olla harvinaisuus.

Kaikkein rajuimmin tämä osuu Anttilan mukaan juuri nuoriin aikuisiin.

”1990-luvun jälkeen työmarkkinoille tulleiden sukupolvien työllistymisehdot ovat selkeästi erilaiset kuin aiemmilla sukupolvilla. Tutkimushankkeemme tarkoituksena on osoittaa, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.”

 

Anttila toivoo Ajolähtö-hankkeen muuttavan tapaa, jolla työelämän ilmiöitä käsitellään julkisuudessa. Ääneen pääsevät nykyisellään hänestä liian harvoin ne, joita työelämän muutokset koskettavat.

”Voidaan esimerkiksi esittää vaatimus työn perässä muuttamisesta, mutta olla kuulematta niitä, jotka joutuvat muuttamaan.”

Anttila harmittelee myös yleistä asetelmaa, jossa huomion kohteena ovat joko kaikkein huono-osaisimmat tai parhaiten menestyvät.

Tämän välttämiseksi Ajolähtö-hankkeen kohdehenkilöistä rajataan pois työttömät sekä täyspäiväisessä vakituisessa työsuhteessa työskentelevät.

”Tarkoitus on keskittyä tähän väliin jäävään joukkoon. Niihin, joiden työ on epäsäännöllistä ja epävarmaa, mutta jotka kaikesta huolimatta kuitenkin sinnittelevät ja pärjäävät.”

 

Ajolähtö-hankkeen etenemistä voi seurata Suomen Kuvalehdessä.

Verkkosivuillamme on aloittanut Ajolähtö-blogi, jossa tutkijat kertovat tutkimuksen edistymisestä. Lisäksi julkaisemme aihepiiriin liittyviä juttuja.