Antaako media vinoutuneen kuvan maahanmuuttajista ja viranomaisista?

Netta Vuorinen
Kotimaa 17.3.2010 14:24

Rajavartiolaitos poliisi Kapteeni Sami Paila Rajavartiolaitokselta (oik.) ja apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku Helsingin poliisilaitokselta kertoivat helmikuussa laittomasta maahanmuutosta ja ihmiskaupasta. Kuva Kimmo Mäntylä / Lehtikuva.

Media antaa maahanmuuttajista ja maahanmuuttoviranomaisista vinoutuneen kuvan, jos tuoretta tutkimusta on uskominen.

Internetin keskustelupalstoja selaillessa huomaa, mikä aihe jaksaa puhuttaa. Maahanmuuttokeskustelu on viimeisen vuoden mittaan saanut reippaasti palstatilaa myös yleisönosastoilla ja uutisissa. Mutta ovatko maahanmuuttajat uhka ja viranomaiset sankareita?

Poliisiammattikorkeakoulun sekä Raja- ja merivartiokoulun julkaisema tutkimus pyrkii valottamaan, millainen vaikutelma maahanmuutoviranomaisista ja heidän toiminnastaan lehtien sivuilla syntyy.

”Maahanmuuttoviranomaiset saavat tiedotusvälineiltä kouluarvosanan seitsemän. Viestinnän nopeus ja tasapuolisuus ovat parantuneet, mutta ongelmana on yhä pallottelu viranomaiselta toiselle”, kuvailee tutkimuksen johtaja, dosentti Arno Tanner.

Tannerin mukaan lehtijuttujen antama kuva viranomaisista ja maahanmuutosta yleensä on kuitenkin vinoutunut.

”Uutisointi keskittyy hyvin pitkälti turvapaikanhakijoihin ja maasta poistamiseen”, Tanner sanoo.

Tutkijat huomasivat, että laiton maahantulo ja ihmissalakuljetus saavat mediassa hurjasti huomiota, vaikka tällaisia tapauksia on Rajavartiolaitoksen työstä vain häviävän pieni osa.

Roolileikkejä?

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että media roolittaa viranomaisia ja maahanmuuttajia eri tavoin. Jos lehti uutisoi vaikkapa rajalla tapahtuneesta käännyttämisestä, jonka syynä on epäily rikollisista aikeista, viranomainen esitetään sankarin roolissa, ulkomaalainen uhkana.

Kun lehdistö taas tuo lukijoiden aamiaispöytään yksittäisen maahanmuuttajan tarinan, roolit muuttuvat. Silloin ulkomaalainen nähdään kovia kokeneena uhrina, viranomainen uhkana.

Onko uutisointi maahanmuuttoaiheista siis liian yksipuolista?

”Jotta yhteiskunnan kahtiajakautuminen maahanmuuttovastaisiin ja
-myönteisiin kansalaisiin vähenisi, median tulisi pyrkiä
kokonaisvaltaisempaan ja monipuolisempaan uutisointiin draaman
korostamisen sijaan”, Tanner sanoo.

Kaiken takana toimittaja

Median intressit ovat usein erilaiset kuin viranomaisten ja vallanpitäjien, ja se näkyy myös toimittajien teksteissä.

”Toimittajat etsivät meheviä juttuja ja hakevat vastakkainasettelua”, Arno Tanner toteaa. Tällöin voi käydä niin, että viranomaisten toiminnan tai maahanmuuttotilanteen kuvaaminen jää vain pintaraapaisuksi.

Tutkimuksen mukaan pinnallinen ja dramaattinen uutisointi johtuu osaltaan ajanpuutteesta. Kun taustoitus jää vähälle, perustiedot aiheesta saattavat jäädä heikoille kantimille. Yleistyksiä ja virheitäkin syntyy.

Yleistäminen aiheuttaa muun muassa sen, että maahanmuuttajat leimautuvat pelkäksi harmaaksi massaksi. Todellisuudessa nimitys pitää sisällään suuren joukon erilaisia ihmisiä: turvapaikanhakijoita, luvattomasti maahan saapuneita, korkeakoulutettuja osaajia ja avioliiton myötä Suomeen muuttaneita.

Niin viranomaisten kuin maahanmuuttajienkin mediakuvaan vaikuttaa se, mitä tiedotusvälineet päättävät julkaista. Monipuolisempi uutisointi voisi kenties tuoda lisää sisältöä myös kansalaiskeskusteluun, joka uhkaa päätyä lähinnä juupas-eipäs -tyyppisille raiteille.

Helsingin Sanomien tekemän mielipidemittauksen mukaan yli 60 prosenttia prosenttia suomalaisista ei enää ottaisi maahanmuuttajia vastaan. Lehti uutisoi pari päivää sitten, kuinka jotkut maahanmuuttotutkijat eivät enää halua osallistua julkiseen keskusteluun rajun nettikirjoittelun ja kunnianloukkausten vuoksi.

Tannerin mielestä on huolestuttavaa, jos tutkijoiden suut suljetaan. Hän pohtii myös, vaikuttaako koveneva kritiikki jo toimittajienkin tapaan kirjoittaa maahanmuuttoasioista.

Aiheesta lisää:
Maahanmuuttovirasto: ”Pakolaiset valitaan jo harkiten” (Suomenkuvalehti.fi 6.3.2010)

Keskustelu

Eiköhän maahanmuuttajat (=pakolaiset ja turvapaikanhakijat) itse luo imagon itsestään. Esimerkiksi romaneilla on ollut 500 vuotta aikaa kotoutua Suomeen. Tuskin tässä erikseen tarvitsee lähteä analysoimaan, mitä suurin osa suomalaisista heistä ajattelee. On toki surullista, että 90% tietyksi ryhmäksi luokiteltavasta väestönosasta pilaa loppujenkin maineen, mutta tapahtumien käsittäminen pelkästään yksittäistapauksiksi tilastotieteestä piittaamatta ei myöskään johda mihinkään järkevään.

Kitos Internetin, suurin osa suomalaisista ei luo käsitystään maailman tilasta pelkästään tv-uutisten perusteella. Sitten, kun huomaa, että valtamedia ja parlamentaarinen uutiskanava on kussut silmään vuosia, on odotettavissakin suoranaista raivoa. Se, että rehellistä uutisointia rajoitetaan kasvavan muukalaisvihan pelossa, käy loppujen lopuksi itse itseään vastaan kun epärehellisyys ja puolueellisuus tulee ilmi. Vaikuttaa siltä että tähän oireeseen ollaan kehittämässä lääkkeeksi internet-sensuuria.

Sinä päivänä kun luin ruotsalaisesta lehdestä, että Göteborgissa on ollut itsemurhapommittaja raitiovaunussa (joka ei onneksi onnistunut), eikä tapauksesta uutisoinut yksikään suomalainen lehti tai uutistoimisto, menetin yksinkertaisesti uskoni suomalaiseen mediaan. Jos monikulttuurisuuden ihannointi menee niin pitkälle, että ikäviä tosiasioita pitää salata uskon säilyttämiseksi ja sananvapautta rajoittaa, mennään liian pitkälle. Esimerkkinä Ruotsissa tapahtuneet koulujen tuhopoltot, juutalaisvainot, pelastushenkilökunnan kivittämiset, paritukset ja huumekauppa. Tekijöiden etnistä taustaa ei yksinkertaisesti suostuta kertomaan, vaikka asian oikean laidan ymmärtää jo 10-vuotiaskin. Tuo siedettävyyden raja ylitetään myös silloin kun suomalaisia vaaditaan sopeutumaan meiltä turvapaikkaa anovien ihmisten sääntöihin ja vaaditaan sopeutumista kaksoisstandardeihin, eriarvoisuuteen, ja maan sisälle syntyviin itsenäisyyttä vaativiin kaupunkeihin.

Suvaitsevaisuus terminä on monitahoinen, mutta maahanmuutton kontekstissa se on mielestäni silmien ummistamista, pään työntämistä pensaaseen, välinpitämättömyyttä, ongelmien väistelemistä niiden kohtaamisen sijaan ja samanlaista moraalista rappeutumista ja nihilististä arvotyhjiötä kuin kulttuurirelativismi. Sillä suvaitsevaisuus tässä tapauksessa tarkoittaa sellaisen sietämistä, mikä loukkaa omaa oikeustajua tai moraalikäsitystä.

Noam Chomsky sanoo useissa teksteissään ja luennoissaan, että valtiovallan keskeinen tehtävä on suojella vähemmistöä enemmistöltä. Mutta kuinka ihminen luokitellaan kuuluvaksi vähemmistöön tai enemmistöön? Sama henkilö kun voi olla vasenkätinen, maahanmuuttaja, homo tai kääpiö. Jokainen meistä kuulunee johonkin vähemmistöön, kuinka sitten määritellä mikä niistä ryhmistä vaatii erityistä suojelua?

Olen sitä mieltä, ettei ihmiskunta ole vielä 2000 vuoteen valmis maailmaan, joka ei tunnusta kansallisvaltioiden rajoja. Nuo rajat estävät vakavien konfliktien syntymistä ja samalla turvaavat erilaisten kulttuurien ja sivilisaatioiden kehityksen. Se, jos mikä on aitoa monikulttuurisuutta, ei se, että kansat sekoitetaan keskenään, jonka tuloksena on levoton harmaa massa ja jatkuva taistelu elintilasta ja vallasta.

Luulenpa, että maahanmuuttajia ei niinkään karsasteta, vaan elintasopakolaisuutta, jossa tullaan oleilemaan yhteiskunnan varoilla.

Valmiista leivästä ei tiedä, minkä värisin käsin se on tehty. Tunnen monia yrittäjiä, jotka osallistuneet kokoutushankkeisiin. Kun on opittu kirjoittamaan ja sorvaamaan, matka heti Keski-Eurooppaan. Kommentteja en viitsi tähän kirjoittaa.

Kotoutuuko tulija kansalaiseksi vai ei. Helppo ja nopea testi: oletko valmis raahaamaan kranaatinheitintä nevalla räntäsateessa. Kyllä vai ei.

Tata MAMU- ja MOKU-politiikkaa ajetaan pienen ryhman ehdoilla. Mantrana on kristillinen humanismi, valkoisen miehen taakka ja pelko mita muut meista ajattelevat. Kirjoittelua MAMU-myonteisyydesta hallitsevat nuoret opiskelijat, taustaltaan Fihreita ja useimmiten naisia. Eivat ole koskaan maksaneet, ehka eivat koskaan tule maksamaan yhtaan euroa veroina. Mutta kaklattaa sopii.
HS jarjesti nettiaanestyksen muutama paiva sitten. 74 pct aanestaneista lopettaisi taman mielettomyyden. 26 prossaa jatkaisi edelleen kotouttamista. Otos oli aika laaja.

Naiden 26 prosentin aanta kuunnellaan. Muut ovat rasistisia ja fasistisia juntteja.

”Kylla Suomeen mummuja sopii” (Ahtisari)
”Suomi kuuluu kaikille. Kansallisuudesta riippumatta”. (Vanhanen)

Pm tarkoitti tietysti etta myos suomalaisten rahat ja muu hyvinvointi kuuluvat KAIKILLE!!! Omalla toiminnallaan han on taman osoittanut. 110 miljoonaa Afrikan johtajien ilmastointitarpeisiin joka vuosi ad infinitum. Ja pm lupasi Suomen olevan ERITTAIN JOUSTAVA tassa asiassa.

PS. Mitahan muut meista ajattelevat? Muutama paiva sitten englantilaislehti hehkutti sen potkupalloijan saamaa hyvaa hoitoa. Kylla Ruosissa osataan!
99 pct eurooppalaisista ei edes tieda missa joku ihme Suomi on.
Siina sita muiden ajattelua.

MUTTA KRISTITTYINA, PERISYNNISTA KARSIVINA, OLEMME KOKO MAAILMALLE VELKAA!

Maahanmuutto ei ole suurin Suomen ongelmista, mutta jos se humanitaarisilta osin jatkuu viime vuosien kaltaisena, se kyllä vauhdittaa hyvinvointimaan alasajoa. Enemmistö kansalaisista ei hyväksy nykyistä politiikkaa, mutta se ei ole mitenkään vaikuttanut päättäjiin. Vasta aivan viime aikoina kriittisiä ääniä on kuultu joistakin puolueista, koska vaalit taas lähestyvät.
Ei tarvitse olla synkistelijä nähdäkseen, etteivät Suomi ja muut Euroopan maat nouse tästä lamasta entiseen malliin, jatkuvalla kasvu-uralla. Edessä on paljon perusteellisia rakenteellisia muutoksia, joihin joudumme sopeuttamaan koko yhteiskunnan toimintoja, eikä muutos koske enää vain teollisuutta ja elinkeinoelämää. Suomessa kaikki maksaa hirmuisesti, väki ikääntyy vauhdilla, mutta työttömyys on jo nyt huippulukemissa. Oikeaa verotulorahaa ei kerry mistään jaettavaksi takavuosien malliin. Siis ei mistään!
Meillä on edessä suuri kulujen alasajo Islannin malliin. Siinä hommassa, jos missä, tarvittaan todellista moniosaamista koko yhteiskunnassa. Eduskuntaan ei pitäisi valita enää yhtään tupeloa käkättämään jatkuvia vaatimuksia milloin mistäkin. Yhteiskunnallisten uudistusten taustaksi tarvitaan kovia lakiuudistuksia ja niitä tekemään pitäisi löytyä osaavia ja rohkeita poliitikkoja. Pian ei enää selvitä vanhaan malliin, ei edes eduskunnassa, kaikkien suojatyöpaikkojen pyhäkössä.
Olenko väärässä? Toivottavasti olen!

tehkää nyt lopultakin se käsitetarkennus: maahanmuuttajat sydämellisesti tervetuloa, maahan tunkeutuneet sossun ”avainasiakkaat” tervemenoa.
Se Krh:n raahaustesti oli loistava idea. Miten olis kerran viikossa sunnuntaisin sossun vakiasiakkaille?