Hän: Anna-Lena Laurén

Hän rakastaa Moskovaa, ikävöi Kaukasiaan ja liikuttuu kyyneliin, kun saa työstään SK:n journalistipalkinnon. Mutta pian hänen on pakko jättää Venäjä taakse.

"Minä en voinut ymmärtää...”

Nainen antaa äänensä särkyä.

”...miten paljon...”

Hän ottaa paperinenäliinan pitkän, kauniin syystakkinsa taskusta.

”... voi rakastaa.”

Zamoskvoretskaja-linjan metrojuna pauhaa viereen, kun hän vielä pyyhkii silmiään.

Anna-Lena Laurén ei nyt puhu suurkaupungista, jota hän on rakastanut jo seitsemän vuotta, ensin Yleisradion ja sitten Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtajana.