Älä naura tai vihellä pääsiäisviikolla!

pääsiäinen
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
pääsiäiskoristeita

Pääsiäisen viettoon on kuulunut paljon erilaisia perinteitä ja taikoja, jotka liittyivät tulevan vuoden onnistumiseen. Piinaviikolla ei saanut esimerkiksi nauraa tai viheltää.

Kristillinen pääsiäinen korvasi aiemman kevään tuloon ja talven voittamiseen liittyneen esikristillisen juhlan, josta on jäänyt vähän tietoja. Osa vanhoista tavoista sekoittui kristilliseen pääsiäisen viettoon.

Pääsiäistä edeltäneellä piinaviikolla eli hiljaisella viikolla samastuttiin Jeesuksen kärsimyksiin ennen ristiinnaulitsemista. Piinaviikko alkoi palmusunnuntaista, jolloin Jeesus ratsasti Jerusalemiin tervetulleena sankarina. Muutamassa päivässä kaikki oli muuttunut: Kristus petetty ja tuomittu kuolemaan.

Näin kauhealla viikolla ei saanut vahingossakaan nauraa, ja varsinkin viheltäminen oli kauhistus. Tällainen kevytmielinen henkilö oli tuomittu pirun palvelijaksi. Piinaviikon vietto huipentui loppuviikolle, kiirastorstaista alkaen.

Kits kiira metsään!

Kiirastorstaina piti karkottaa kiiraa, joka oli pahansuopa, pihapiirissä asustava ja karjaa väijyvä olento. Tuolloin merkittiin oviin savella tai tervalla ristit ja kerättiin esimerkiksi kelkkaan kaikenlaisia tarvekaluja, kuten viikatteita, lehmänkelloja tai hiilikoukkuja.

Kelkkaa vetäen kuljettiin navetan tai talon ympäri ja huudeltiin: “Kits, kiira metsään, tule keyrinä kotiin!” tai “Kitis kiira mehtään, kutis kumma kartanolta!” Kiiran karkotuksen tavat vaihtelivat ympäri Suomea, pääasia oli saada aikaan pelottavaa meteliä. Yleensä kiira vaikuttaa olleen hieman salaperäinen olio, mutta esimerkiksi Kiihtelysvaarassa kiirankarkotuksen tarkoitus oli pitää käärmeet pois pihasta seuraavan kesän ajan. Muutamassa muussa paikassa kiirastorstaina karkotettiin pihapiiristä pois “raiskaeläimiä” eli sammakoita, sisiliskoja ja käärmeitä.

Navetta olikin ainoa, mitä piinaviikolla sai kiertää: esimerkiksi kehrätä ei saanut, koska se saattoi tuoda kiiran takaisin. Sama koski viljan jauhamista, sitä kun tehtiin pyörivällä liikkeellä.

Erityisen synkkä päivä piinaviikolla oli pitkäperjantai, sillä silloin Jeesus ristiinnaulittiin. Monissa paikoin kyseisenä päivänä ei esimerkiksi saanut kyläillä missään, ainoastaan kirkossa sai käydä. Myös syömisessä piti noudattaa kohtuutta, ja liha oli sopimaton ruokalaji tuona ankarana päivänä. Saunominenkin tuli suorittaa ajallaan: Viljakkalassa kerrottiin, että erään perheen pesuvesi oli muuttunut vereksi, kun saunaan oli ehditty vasta yömyöhällä.

Onnen varmistusta

Piinaviikon tapoihin liittyi erityisesti tulevan vuoden onnistumisen varmistelua. Esimerkiksi Uukuniemellä oli kiirastorstaiaamuna tapana kopeloida härkien tai orien sukuelimiä. Tällä varmistettiin hyvä munaonni tulevalle kesälle. Munaonnella tarkoitettiin, että silloin löydettiin paljon lintujen pesiä, joista munat kerättiin syömistä varten.

Eläinten haarusvälit liittyivät myös naimalykkyyn: jos halusi nähdä tulevan sulhasensa, piti “helekutella kolomen sonnin kelekkuja” alasti pääsiäisyönä. Moni muukin taika liittyi sulhasonneen, esimerkiksi tulevan miehen taipumus alkoholismiin oli selvitettävissä pääsiäisyönä.

Tämä onnistui, kun pitkäperjantaiyönä riisui itsensä alasti, sijoitti huoneeseensa kolme pöytää, ja niille kolme pikaria. Yhdelle pöydälle tuli viinapikari, toiselle kaljapikari ja kolmannelle vesipikari. Pian tämän jälkeen huoneeseen ilmestyisi haamu ja joisi niistä yhden. Jos haamu joisi viinan, mies olisi juoppo, jos kaljan, niin kohtuukäyttäjä, ja jos veden, niin raitis.

Keskivarmaa sääennustetta

Piinaviikon olosuhteet ennustivat myös tulevan kesän säätä. Jos oli tyyntä ja aurinkoista, niin samanlainen olisi tuleva kesäkin. Jos viikko taas oli tuulinen, lupasi se myrskyjä kesälle. Pitkäperjantain kovasta pakkasesta voitiin päätellä, että koko kevät olisi kylmää, ja päinvastoin: lauhat kelit ennustivat leppoisia kevätsäitä. Auringonpaiste puolestaan ennakoi suuria tulipaloja tulevalle vuodelle. Tämä ennustus sattui käymään toteen Paimiossa vuonna 1914.

Myös pääsiäisaamu oli paljastava. Jos aurinko nousi silloin kirkkaana ilmoille, niin odotettavissa oli poutainen ja hyvä viljakesä, mutta jos se oli “hemmeä”, niin kesästä tulisi sateinen ja huono. Auringonpaiste liittyi myös metsämarjojen kasvuun: paiste antoi paljon marjoja, mutta usvainen pääsiäisaamu varoitti, että marjankukat veisi halla.

Pääsiäisaamun kirkossakävijöiden kannatti muutenkin pitää silmällä ympäristöään, sillä noidilla oli tapana pitää kiulua päässä jumalanpalveluksessa, etteivät kuulisi mitään. Toinen tapa tunnistaa noidat oli panna vahingossa sukka nurinpäin jalkaan.

Noidilla pitikin kiirettä pääsiäisenä, ja esimerkiksi Rantsilassa kerrottiin, että kerran oli rulliämmä lentänyt yli Oulun läänin pääsiäisyönä pirun tykö juhlimaan. Hän oli mennessään huutanut: “Voi mun päiviäni, pian päivä jo nousee, Salo ja Kempele käymättä ja Limingan kevolle kenkäni jäi.”

Teksti Tarja Ignatius (STT)
Kuva Sari Gustafsson/LK