Akavan Viljanen: Pois turha koulutus!

Kotimaa 18.4.2008 05:28

Akavan puheenjohtaja Matti Viljasen mielestä Suomessa on liikaa korkeakouluja ja niissä annetaan osin väärää koulutusta. Ainakin Lappeenrannan ja Joensuun yliopistot joutaisi lakkauttaa. Mitä mieltä sinä olet? Ota osaa keskusteluun.
matti viljanen

Teksti Matti Simula
Kuva Mikko Stig/LK

Iso peukalo liukuu äkäisesti pitkin paperiliuskan rivejä. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen esittelee listaa ammattikorkeakouluopetusta tarjoavista koulutusohjelmista. Ammattikorkeakouluissa oli viime vuonna 47 koulutusohjelmaa, joihin tuli vähemmän hakemuksia kuin niissä oli aloituspaikkoja.

Peräti 47. Se on yli neljännes kaikista ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmista.

”Meillä on tarjolla paljon tyhjää, turhaa ja ylimitoitettua koulutusta”, Viljanen puhisee.

Hänestä suomalaisen koulutuspolitiikan kehittämisessä on asetettu aluepoliittiset pyrkimykset sivistyksellisten tavoitteiden ja työelämän tarpeiden edelle.

Korkeasti koulutettujen palkansaajakeskusjärjestön puheenjohtaja sieppaa hyllyltään uuden arkin. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu linjaa paperissa arvopohjaansa: ”Toimintamme perustana on alueellinen hyvinvointi, jatkuva oppiminen ja osaaminen sekä toiminnan laadun jatkuva kehittäminen”.

”Ei alueellinen hyvinvointi voi olla koulutuksen ensisijainen tehtävä. Koulutuksen tulee antaa yhteiskuntaa palvelevaa, työllistymiseen johtavaa koulutusta”, mies kauhistelee lukemaansa.

Viljanen jatkaa paperinippusulkeisiaan. Hän kaivaa esiin jo aiemmin esittelemänsä paperin. Se osoittaa, että Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun jokaiseen aloituspaikkaan tuli viime vuonna keskimäärin vain 0,88 hakemusta.

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu oli vielä vähemmän vetovoimainen – 0,68 hakijaa yhtä aloituspaikkaa kohden.

”Kun oppilaitokseen jää avoimia paikkoja, se alkaa olemassaolonsa turvaamiseksi haalia ulkomaalaisia opiskelijoita. Antavatko suomalaisten veronmaksajien kustannuksella opiskelevat ulkomaalaiset alueille niiden kaipaamia kehitysimpulsseja? Hehän poistuvat yleensä maasta heti valmistuttuaan”, Viljanen siunailee.

Etäisyyttä äitiin

Akavan puheenjohtajan mielestä Suomessa on liikaa korkeakouluja ja vääriin ammatteihin tähtäävää opetusta. Hän ei kohdista arvosteluaan vain ammattikorkeakouluihin. Samat ongelmat vaivaavat myös yliopistoja.

Viljasen mielestä keskustapuolue on ollut innokkain ”haulikkoammuntana toteutetun” hajasijoittamisen kannattaja.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on sanonut pitävänsä tärkeänä, että nuoret saavat koulutuspaikan läheltä kotiseutuaan ”ympäri laajan maamme”.

Viljanen ei yhdy pääministerin näkemykseen.

Hänestä voi olla jopa hyvä, jos opiskelu pakottaa nuoren ottamaan välimatkaa synnyinpaikkaansa.

”Ihmisen itsenäistymiseen kaivataan yleensä jonkinlaista etäisyyttä äitiin.”

Mies muistuttaa, etteivät brititkään ole sirotelleet oxfordeja ja cambridgeja pitkin saarivaltakuntaa.

”Kansainvälisten laatukorkeakoulujen opiskelijat eivät yleensä asu vanhempiensa luona. Ulkomaiset huippuyliopistot ovat paikkoja, joissa on muitakin aktiviteetteja kuin luennoilla istumista. Kampuksilla syntyy oppimiselle edullisia luovia yhteisöjä.”

Ay-johtaja sivaltaa paikallispolitiikkoja laajemminkin, puoluekantaan katsomatta.

”He ovat keränneet sulkia hattuihinsa saadakseen omaan kuntaansa oppilaitoksen ajattelematta, tuleeko siitä nuorisolle hyvää tuottava ja veronmaksajalle kannattava opinahjo.”

Umpioituneet virkamiehet

Viljanen jatkaa luentoaan. Nyt kritiikin kohteeksi joutuvat ”muusta yhteiskunnasta umpioituneet” opetusministeriön virkamiehet.

”He eivät osaa ennakoida, minkä alojen taitajia Suomessa tarvitaan, kun nyt opintonsa aloittavat nuoret valmistuvat. Vieraantuneet virkamiehet eivät usko taulukoita, jotka ovat jo 15 vuotta osoittaneet, että meillä on tietyillä aloilla ylikoulutusta.”

”Esimerkiksi insinöörikoulutuspaikkojen aloitusluku on kaksinkertainen tarpeeseen nähden. Meillä koulutetaan liikaa myös tradenomeja. Joillakin humanistisilla aloilla ja muutamissa taideaineissa on sama tilanne”, Viljanen selvittää.

”Eivät nuoret hakeudu koulutusohjelmiin, joiden tietävät todennäköisesti vievän työttömyyteen.”

Hän opastaa opetusministeriön virkamiehiä vuoropuheluun työnantajien kanssa tulevaisuuden työvoimatarpeesta.

Viljanen korostaa, ettei tarkoita työnantajalla vain elinkeinoelämää. Myös julkinen sektori työllistää.

”Virkamiesten on päästävä hallintobyrokraattisesta ajattelusta, että ’joo, heitetään tuonne tuhat oppilaspaikkaa’. Tällaisia tilastoja ei olisi, jos virkamiehet kuuntelisivat niitä, jotka suomalaisia työllistävät”, Viljanen vilauttaa taas 47 inhokkikoulutusohjelman listaa.

Opetusta vai kiinteistönhoitoa?

Yksikkökokojen suurentaminen ja erikoistuminen. Siinä Akava-pomon neuvo suomalaisen korkeakoululaitoksen kehittäjille.

Hänestä sirpaloituneella järjestelmällä ei päästä kansainvälisesti kilpailukykyiseen, laadukkaaseen koulutukseen. Nykymeininki tärvää myös tuhottomasti rahaa.

”Resursseja kuluu hallintoon ja kiinteistönhoitoon. Meillä on yksiköitä, joiden menoista yli puolet kohdistuu muuhun kuin opetukseen.”

Viljasen mielestä korkeakouluverkon keskittäminen edistäisi kansainvälistä kanssakäymistäkin.

”Korkeakouluissa kaivataan opiskelijavaihtoa. Tarvitsemme myös ulkomaalaisia opettajia ja tutkijoita. Heitä on vaikea houkutella etäisiin sirpaleyksiköihin.”

Sivutoimipisteitä karsittava

Mies ei pehmennä arvosteluaan, vaikka Vanhasen hallitus on sitoutunut korkeakoulukentän rakenneuudistukseen.

Opetusministeriö on suunnitellut, että vuonna 2020 Suomessa olisi nykyisen 20 yliopiston sijasta 15. Vastaavasti nykyistä 26 ammattikorkeakoulun verkkoa on kaavailtu supistettavaksi 18 yksikköön.

”Se näyttää hyvältä paperilla. Tosiasia lienee, että nyt pyritään vain yhdistämään korkeakouluja hallinnollisesti niin, että ne jatkavat toimintaansa uuden organisaation sisällä entiseen malliin”, Viljanen tuhahtaa.

Hän muistuttaa, että monilla korkeakouluilla on lukuisia sivutoimipisteitä.

”Suomessa on tosiasiassa noin 80 korkean asteen koulutusta antavaa yksikköä. Sivupisteitä on karsittava rajusti. Noin 50 opettavaa yksikköä olisi ihanteellinen määrä.”

Pelkkä sivutoimipisteiden vähentäminen ei kuitenkaan riitä. Viljanen neuvoo päättäjiä tekemään myös poliittisesti uhkarohkeita mutta välttämättömiä päätöksiä.

Akavan puheenjohtajan mielestä kokonaisia korkeakouluja on lakkautettava: ”Onhan puolustusvoimien joukko-osastojakin rohjettu lopettaa kustannus- ja tehokkuussyistä.”

Hänestä sulkemispäätöksiä tehtäessä tulee ottaa huomioon oppilaitoksen ja sitä ympäröivän infrastruktuurin suhde. Lakkauttaa voisi sellaisia kouluja, joiden lähistöllä ei ole niiden opetusta ja tutkimusta tukevia laitoksia.

Viljanen katsoo, että Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan ja alueen elinkeinoelämän vuoropuhelu on mainio esimerkki oppilaitoksen ja sitä ympäröivän infran hyvästä yhteistyöstä: ”Tiedekunta tarkistaa jatkuvasti opetussisältöjään niiden viestien mukaan, joita se saa seudun elinkeinoelämältä.”

Toiseksi esimerkiksi Viljanen ottaa Sibelius-Akatemian. Hänestä se ei voi toimia muualla kuin Helsingissä: ”Sibelius-Akatemia tarvitsee tiivistä yhteistyötä Radion sinfoniaorkesterin ja pääkaupungin muiden musiikki-instituutioiden kanssa.”

Lappeenranta korkeakoulukartalta

Matti Viljanen nimeää muutamia korkeakouluja, joiden hän näkee tulleen elinkaarensa päähän.

Ensimmäiseksi mies mainitsee Lappeenrannan teknillisen yliopiston. Etelä-Karjalassa ja sen ympäristössä ei ole Viljasen mielestä korkean asteen teknillisen koulutuksen vaatimaa infraa.

”Lakkautetaan Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja siirretään sen resurssit muihin alan korkeakouluihin”, hän täräyttää.

Kuopion yliopisto saa korkeatasoisen lääketieteellisen tiedekuntansa ansiosta armon Viljasen silmissä: ”Sen tutkimustoiminta on kansainvälisesti arvostettua.”

Lapin yliopistolla taas on sijaintinsa myötä edellytyksiä erikoistua esimerkiksi ilmasto-, avaruus- ja revontulitutkimukseen, myös matkailuun.

Sen sijaan Joensuun yliopiston olemassaolon oikeutuksesta Viljanen ei ole vakuuttunut. Hän ei osaa määritellä, mikä sen erikoisala on ja mitä se antaa ympäristölleen.

”Onko sen ainoana tarkoituksena hankkia yliopistokaupunki Joensuulle valtion varoja? Tuottaako se opiskelijoille näiden tarvitsemaa hyötyä? Antaako se veronmaksajalle tyydyttävän panos-tuotos-suhteen?” Viljanen kysyy provokatiivisesti.

Ammattikorkeakoulukartalta hän riuhtaisisi ainakin vähiten suositut Kemi-Tornion, Keski-Pohjanmaan ja Kajaanin ammattikorkeakoulut.

”On uskallettava pohtia, saavutetaanko niissä opiskelijan, työnantajan ja muun yhteiskunnan kannalta riittävä koulutuksen taso.”

Viljasesta pääkaupunkiseudullakin on ”hirmuisesti” yliopistokoulutusta. Hän näkee myös ruotsinkielisessä ammattikorkeakouluverkossa siivottavaa: ”Uudellamaalla, Turussa ja Pohjanmaalla ei ole riittävästi ruotsinkielisiä opiskelijoita kustannuksiin nähden.”

Useimmissa ammattikorkeakouluissa on Viljasen mielestä myös tarpeettomia koulutusohjelmia, joista tulisi päästä eroon.

SK 16/2008 (ilm. 18.4.2008)

Keskustele Viikon puheenaiheesta: Pitäisikö korkeakouluja lakkauttaa?