Ajautuuko kirkko konkurssiin – ratkaisuna uusi kirkko?

Pekka Anttila
Kotimaa 30.4.2010 13:30

Loviisan kirkko

Rahavaikeudet saattavat ajaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon taloudelliseen umpikujaan. Sopeutuminen voimakkaasti muuttuneisiin olosuhteisiin ei ole onnistunut. Kriisitietoisuus ei ole kovin vahvaa mikä osittain johtuu siitä, että kirkossa peitellään huonoja uutisia.

Asioiden todellisesta tilasta eivät ole tietoisia edes kaikki kirkon omat työntekijät. Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla uuden kirkon perustaminen. Kirkko saattaa myös hajota useampaan osaan.

Suomen Yhdyspankin entinen pääjohtaja Ahti Hirvonen on ollut vahvasti mukana evankelis-luterilaisen kirkon toiminnassa ja kuuluu eräisiin kirkon tulevaisuutta pohtiviin epävirallisiin työryhmiin. Hänen mukaansa kirkko saattaa ajautua tällä vuosikymmenellä vakavaan kriisiin.

Kirkkoa nimittäin piiritetään monelta suunnalta. Jäsenmäärä on laskukierteessä – viime vuonna kirkosta erosi yli 41 000 ihmistä. Myös kirkon yrityksiltä saama yhteisöveropotti supistui laman takia. Muiden ongelmien takana kummittelee eläkevastuu, joka on kirkon oman eläkerahaston varassa. Jos toiminta supistuu merkittävästi, kyky vastata eläkesitoumuksista on vaarassa.

Jos erilaisista velvoitteista ei selvitä, onko mahdollista, että kirkko ajautuu konkurssiin?

Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jollaisen konkurssista ei ole säännöksiä tai ennakkotapauksia. Mutta jonkinlainen selvitystila syntyy, jos sitoumuksia, kuten eläkkeitä ei pystytä hoitamaan.

Tilannetta mutkistaa se, että seurakunnat ovat itsenäisiä ja niiden taloudellinen asema on erilainen.

On perustettava uusi kirkko

Ahti Hirvosella on mielessään äärimmäinen vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi. Se perustuu hänen kokemuksiinsa yritysmaailmasta.

”On perustettava uusi kirkko, jos nykyistä kirkkoa ei pystytä uudistamaan. Se ottaisi toiminnan hoitaakseen ja tarjoaisi jäsenyyttä nykyisen kirkon jäsenille. Rakenne tehtäisiin sellaiseksi, että se motivoisi ihmisiä kuulumaan kirkkoon ja tekemään vapaaehtoistyötä. Työntekijöitä palkattaisiin vain sen verran kuin uusissa olosuhteissa olisi tarpeellista”, Hirvonen arvioi.

”Nykyisestä kirkosta muodostuisi omaisuudenhoitoyhteisö, jolle jäisi kirkon omaisuus ja muun muassa vanhat eläkevastuut. Uudet vastuut alkaisivat kertyä uuteen kirkkoon. Se voisi myös vuokrata kirkkorakennuksia ja muita tiloja, mistä kertyisi tuloja vanhaan kirkkoon. Aika paljon omaisuutta pystyttäisiin myös realisoimaan.”

”Uuteen kirkkoon ei kuitenkaan saataisi läheskään kaikkia nykyisiä jäseniä. Saattaisi myös syntyä useampia luterilaisia kirkkoja, joilla olisi erilaisia painotuksia”, hän sanoo.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta ensin pitäisi kuitenkin yrittää panostaa nykyisen kirkon kehittämiseen. Päätöksentekoa pitää uudistaa. Jo nyt kirkon piirissä on kutakuinkin selvää mitä pitäisi tehdä esimerkiksi kirkkoa koskevan lainsäädännön ja johtamisjärjestelmän uudistamiseksi.

Riski syntyy siitä, että asioiden käsittely kirkolliskokouksessa on hidasta eikä uudistuksia usein hyväksytä. Alle 30 kirkolliskokousedustajaa pystyy kaatamaan taloutta ja hallintoa koskevat ehdotukset. Tällainen vähemmistö löytyy usein pienten seurakuntien voimalla. Ne pystyvät kaatamaan hankkeita, jotka olisivat välttämättömiä suurille seurakunnille.

Hirvosen mukaan syksyn kirkollisvaaleissa onkin paljon pelissä. Valituiksi olisi tärkeää saada ihmisiä, jotka ymmärtävät kirkon nykyisen ahdingon ja sen, että kirkolliskokousedustajat ovat vastuussa kirkon kokonaisuudesta.

”Jos kirkon etuja ajetaan vain paikallisesti, kokonaisuus voi hajota.”

Lue myös SK:n selvitys kirkon nykytilasta otsikolla ”Kuka pelastaisi kirkon?” Suomen Kuvalehden numerosta 16/2010, joka ilmestyi 23.4.

Kuva Marja Seppänen-Helin / Lehtikuva

Keskustelu

Mitä minä luen? Onko kirkkokin pelkkä yritys? Mielestäni kyllä on.

Hirvosen teksti kannattaa lukea ajatuksella.
Toisella kerralla sanan kirkko tilalle vaihdetaan sana Suomen valtio.
Kolmannella kerralla sanan kirkko tilalle vaihdetaan Turun kaupunki.
Neljännellä kerralla sanan kirkko tilalle vaihdetaan YLE.

Eihän tästä ole kauan, kun uutisoitiin kirkon sijoittaneen 640 milj. euroa ulkomaille. Missä rahat?

Kirkon perustehtävä, sanan julistaminen, voidaan hoitaa supistuvallakin rahoituspohjalla. Hengellisen työn osuus onkin jäänyt muun toiminnan varjoon. Palaaminen juurille voi olla siunauksellistakin.

Kirkon taloudenhoidossa on paljon parantamisen varaa. Rahaa menee tällähetkellä toisarvoisiin asioihin. Kollektiivinen taloudenhoito merkitsee, ettei kukaan ota todellista vastuuta taloudesta. Lisäksi sanoma on aikatavalla unohtunut. Keskitytään pohdiskelemaan asioita, jotka ovat oikeasti kaukana tavallisesta ihmisestä. Hajoaminen on varmaan mahdollista, koska jatkuvasti on ryhmiä, jotka ovat valmiit potkaisemaan jonkun ryhmän ulos.

Varsin pitkään evl. kirkko on jo alistunut mielistelemään ulkopuolelta huutelevia, jotka eivät toimivat sen hajottamiseksi, arvostelevat tai rienaavat. Kirkon hengellinen sanoma on tästä syystä vesittynyt. Mitä tehdään kirkolla, jos se ei ole hengellinen ja henkinen ohjaaja? Tuskin kovin moni maksaa kirkollisveroa pelkästään siksi, että ylläpidetään kulttuuriperintöä ja maksellaan väelle.
Ylläolevasta uutisestakin voi vetää johtopäätöksen, että bisnekset ovat tämän instituution keskeisin kohde. Onko ihme, että kirkosta erotaan?

Kirkosta on tullut poliittisten puolueiden temmellyskenttä. Ratkaisua voidaan nykyiseen alennustilaan etsiä kirkon ja politiikan sekä kirkon ja valtion vielä nykyistä selkeämmällä erolla. Kirkon täytyy löytää uudelleen oma perinteinen tehtävänsä ja kulkea rohkeasti omalla tiellään.

Kirkon perinteinen tehtävä alkaa olemaan jotakin entisaikaista eikä tähän nyky-yhteiskuntaan
kuuluvaa, joten missä muodossa kirkon mahdollinen toiminta tulisi jatkumaan, kun kirkon
edustama ns. uskonto ei mitenkään erityisemmin ketään kiinnosta.

”yli 41000” on kyllä matemaattisesti oikein, mutta tarkempi ilmaisu olisi ”yli 43000”, sillä kirkosta erosi lähestulkoon 44 tuhatta ihmistä viime vuonna. Pari tuhatta sinne tai tänne voi tuntua pieneltä, mutta tämä on vain osa kirkon tapaa piilotella oikeita lukuja. Vuodenvaihteessa kirkko julkaisi tuon ennakkotiedon 41000, mutta parin kuukauden päästä korjasi virheellisen arvion, että oikeastihan eroajia olikin reilu 43000. Se, että tähän juttuun itseensä on eksynyt kirkon kaunistelema todellisuudesta poikkeava luku, se kertoo paljolti kirkon salailevasta tiedotusstrategiasta.

Jos suola käy mauttomaksi, ei se kelpaa enää muuhun kuin pois heitettäväksi.