Aatelismiehiä, tohtoreita, talonpoika ja työläiskorttelin demari – Suomi on presidenttiensä näköinen tasavalta
Syksy 1981. Urho Kekkosen pitkä presidenttikausi on ohi, ja Suomi valmistautuu valitsemaan seuraajaa.
Keskustapuolue asettaa ehdokkaaksi Johannes Virolaisen. Hän lupaa ensi töikseen jatkaa Kekkosen linjaa. ”Piiruakaan muuttamatta”, Virolainen täsmentää.
Voiton vie lopulta Mauno Koivisto, Sdp. Hänen ja Kekkosen välit eivät ole olleet parhaat mahdolliset, ja siksi eri puolilla uumoillaan, että politiikkaan tulee muutos. Koivisto tyrmää epäilyt jyrkästi: hän ei aio ”tärvellä” edeltäjiensä perintöä eikä salli kenenkään muunkaan sitä tärvelevän.
Suomen kahdestatoista presidentistä kaikki ovat jättäneet vuorollaan jälkensä virkaan: aloittaneet jonkin perinteen, tulkinneet valtaoikeuksia uudella tavalla tai olleet muuten vain esimerkkeinä seuraajilleen.
