Aalto on hukuttamassa lentokoneinsinöörien – ja monien muidenkin perusinsinöörien koulutusta

Kotimaa 1.2.2013 14:30

Uusi korkeakoulu haluaa tehdä tiedettä eikä kouluttaa insinöörejä käytännön töihin.

Uuden uljaan Aalto-yliopiston roolinvaihdos on alkanut näkyä karulla tavalla käytännössä. Korkeakouluinsinöörejä suomalaisen elinkeinoelämän tarpeisiin kouluttanut teknillinen korkeakoulu on muuttumassa tiedepainotteiseksi yliopistoksi, jossa pajainsinöörien kouluttaminen on sivuseikka.

Viimeksi tämän muutoksen seuraukset on kokenut nahoissaan lentokoneinsinöörien koulutus. Sama kohtalo uhkaa muitakin oppisuuntia, joissa pääpaino ei ole ollut tieteessä ja tutkimuksessa vaan insinöörien ammattiopinnoissa.

Lentokonepuolella ensimmäiset konkreettiset toimenpiteet olivat tammikuun lopulla päättyneet insinööritieteiden korkeakoulun sovelletun mekaniikan laitoksen yt-neuvottelut. Niissä päätettiin luopua laitoksen kolmesta tuulitunnelista ja vähentää viisi tutkijaa ja seitsemän teknisen ja palveluhenkilöstön työntekijää.

Samaan aikaan on pohdinnassa uusi opetusohjelma, joka ei paljon lupaa lentokonetekniikasta kiinnostuneille. Kaikki Aallon opiskelijat suorittavat jatkossa ensin kaksivuotisen kandidaattitutkinnon, jossa ei ole lainkaan ammattiaineopintoja. Sitä seuraa kolmevuotinen maisteriohjelma, jonka sisältö on yhä pohdinnassa.

Sovelletun mekaniikan laitoksen johtajan, professori Jukka Tuhkurin mukaan suunnitelmissa on viisi lentokonealan kurssia, joiden avulla opiskelijalla olisi mahdollisuus saavuttaa alalla tarvittava pätevyys. ”Lentotekniikan opetus on muuttumassa, mutta se ei ole katoamassa”, Tuhkuri sanoo.

Alaa läheltä seuraavat ihmettelevät, millaiset mahdollisuudet opiskelijoilla on saada asianmukaista opetusta näillä kursseilla etenkin nyt, kun tuulitunneliakaan ei enää ole. Laskeminen on uuden opetuksen kulmakivi, mutta laskelmatkin pitäisi voida tarkistaa kokeellisesti. Lentokonealalla se tapahtuu tuulitunnelissa.

”Aallossa ei jatkossa voi opiskella lentokoneinsinööriksi. Viiden kurssin tarjonta on liian pieni ja ne muistuttavat enemmänkin lennokkikurssin teoriaosaa”, sanoo yksi laitoksen entinen oppilas.

Tuhkuri myöntää, että lentotekniikan opetus on vaarassa hiipua pois. Jos niin käy, yli 70 vuoden perinne katkeaa. Sama vaara koskee kuitenkin monia muitakin entisen TKK:n opintosuuntia. ”Ulos vain työstökoneet ja autolabrat”, menoa kuvaa korkeakoulun toimintaa läheltä seurannut asiantuntija.

Aallossa ei tehdä ammattitutkintoja vaan tiedettä. Tuhkurin laitoksenkin rahoitus riippuu yhä enemmän tieteellisistä julkaisuista ja väitöskirjoista, ei pelkästään ammattitaitoisten perusinsinöörien tuotannosta. Lentotekniikassa julkaisuja ja väitöskirjoja on tehty perin vähän.

”Pelkkä ammattiopetus ei sovellu Aallon peruslinjaan. Meidän ambitiomme ovat myös tieteellisiä. Mikä tahansa ala voi täällä kuihtua, jollei se lunasta paikkaansa tieteellisesti ja akateemisesti. Insinööritieteiden korkeakoulun tehtävänä on tuottaa tutkimukseen perustuvaa tietoa ja kouluttaa asiantuntijoita. Uudistamme teknologiateollisuutta tieteen ja tutkimuksen avulla ja pidämme tärkeänä, että meiltä valmistuvilla diplomi-insinööreillä on myös tieteellinen näkökulma omaan alaansa”, Tuhkuri luennoi.

Ainakin vielä ensi syksynä laitos ottaa kuitenkin sisään saman, vajaan 15 lentokoneinsinööriksi havittelevan opiskelijan joukon kuin tähänkin saakka. Opintoja tosin ohjaa vain yksi, kevytrakennetekniikkaan keskittynyt professori. Toinen, aerodynamiikan professorin virka on ollut täyttämättä jo vuosia, mutta toisaalta enää ei ole aerodynamiikan perustyökalua tuulitunneliakaan.

Suomessa on kuitenkin käyttöä lentokoneinsinööreille, vaikka omaa teollisuutta ei olekaan. Tähän asti valmistuneet ovat työllistyneet hyvin koulutustaan vastaaviin töihin. Ilmavoimat ja Patria tarvitsevat hyviä insinöörejä, samoin lentoyhtiöt ja liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Alan pk-yrittäjät ovat käynnistämässä yhteistä vientiverkostohanketta ja pyrkimässä sen avulla kansainvälisiin alihankintaketjuihin.

Ulkopuolinen on ihmeissään. Aalto-yliopistoa markkinoitiin sen syntyvaiheessa nimenomaan teollisin, ei niinkään tieteellisin perustein. Insinöörien piti kehittää ja kauppatieteilijöiden myydä maailmalle tavaraa koko isänmaan hyödyksi. Tällaista yhteistyötä on vaikea synnyttää, jos Aallon insinööritieteiden korkeakoulu keskittyy voimallisesti vain tieteellisen tutkimuksen tekemiseen ja viittaa kintaalla insinöörien ammatilliselle koulutukselle.