9 päivän unelma

Kotimaa 11.6.2007 08:26

talonvaltaus
Nuoret täyttivät tyhjän talon Helsingissä ja alkoivat rakentaa siitä sosiaalikeskusta. Valtaus päättyi, tavoite jäi.

Teksti Katri Merikallio
Kuvat Piia Arnould

Pihapöydällä on muutama tyhjä kaljapullo ja teekuppeja. Suuri tynnyri on täynnä spraymaalitölkkejä. Niiden sisältö on muuttunut taiteeksi – kirkkaita graffiteja ja tageja seinän täydeltä.

Helsingin Katajanokalla, Vyökatu 3:ssa herätään talonvaltauksen kahdeksanteen päivään. On 24. toukokuuta. Polkupyörärivin keskellä seisovat vanhat lastenrattaat. Aidan takana kello soittaa koululaisia luokkiin.

Ensimmäiseksi lukitusta talosta tulee ulos uninen Micke. Hän venyttelee, kietoo kaulahuivinsa tiukemmalle ja korjaa rastanutturaansa.

”Eilen taas siivottiin paikkoja koko päivä. Täällä on ollut sellanen 50 nuorta päivittäin raivaamassa ja kunnostamassa”, hän selittää.

Markus liittyy joukkoon ja nuoret miehet lähtevät esittelemään paikkoja.

Kestää hetken ennen kuin silmät tottuvat hämärään. Sähköt ovat poikki, samoin vesi. Alakerta on sokkeloinen, eikä sen käytöstä ole vielä päätetty. Kapeat portaat vievät ylös ja siellä aukeaa laaja ullakkotila.

”Tänne me perustetaan kulttuuri- ja viihdetila. Tuolla perällä voi olla kahvila, ja tässä pystyy näyttämään leffoja ja pitämään teatteriesityksiä. Bändit pystyvät soittamaan korokkeella”, Markus viittilöi eri suuntiin.

Entinen vanginvartijoiden varastotila on jo testattukin. Lauantaina talolla järjestettiin ensimmäinen konsertti, ja brassimusiikkia soittanut bändi veti paikalle yli 300 nuorta. Seiniä vasten nojaavat lautalaverit todettiin nekin käyttökelpoisiksi.

”Tunnelma oli todella hieno ja ihmiset tanssivat innoissaan. Mutta koska yhdessä oli sovittu, että bileet päättyvät keskiyöllä, niin 0:30 kaikki olivat ulkona”, Micke sanoo selvästi ylpeänä.

”Jos vertaa siihen, että paljon pahempi meteli voi kapakoissa jatkua kahteen, kolmeen, ei tästä pitäisi kenelläkään olla valittamista.”

Tyhjille seinille on teipattu muutama paperi, niissä on talon säännöt: ”Talossa ei hyväksytä seksististä, rasistista tai heteroseksististä käytöstä eikä kielenkäyttöä.” Myöskään tupakkaa ei saa polttaa sisätiloissa, riehuminen on sekin kielletty.

Takahuoneeseen vain kurkistamme. Siellä paksujen vällyjen alta pilkottaa hiuspehkoja ja farkkujen lahkeita. Palaamme takaisin pihalle.

Hengailupaikka rahattomille

Mikseivät näille nuorille kelpaa kaupungin nuorisotilat? Niitähän on kymmeniä ympäri Helsinkiä, melkein joka lähiössä.

anna
Anna oli mielissään siitä, että niin monet ihmiset Katajanokalla tukevat heitä. ”Naapurit ovat kantaneet meille huonekaluja ja ruokaa.”

Nyt joukkoon on liittynyt myös Anna. Silmät ovat vielä vähän sikkuralla, mutta hän on selvästi hyvällä tuulella. Anna, Markus ja Micke katsovat hetken toisiaan kuin kysyen, kenen vuoro olisi selittää tädille, taas kerran.

”Kaupungin nuorisotaloissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta ne on suunnattu kouluikäisille. Meidän porukoista valtaosa on 16-25-vuotiaita”, Anna aloittaa.

Nuorisotaloissa on aina joku palkattu työntekijä, joka vastaa toiminnasta ja päättää niin säännöistä kuin tiukoista aukioloajoista. Niinpä ne ovat usein auki vain pari tuntia päivässä ja kiinni juuri viikonloppuisin.

”Me haluamme autonomisen sosiaalikeskuksen”, hän jatkaa.

”Se tarkoittaa sitä, että porukat hallinnoivat sitä itse ja päättävät yhdessä säännöistä. Keskukseen voi tulla milloin vaan joko vain olemaan tai tekemään jotain mieleistä. Mitään ei tarvitse ostaa”, Anna selittää.

”Tässä kaupungissa on paljon nuoria, jotka ei halua hengailla baareissa tai joilla ei olisi siihen edes rahaa”, Markus lisää. ”Heille ei ole mitään tiloja.”

Katajanokalla aiotaan tänäänkin painaa kankaita ja illalla isossa tilassa näytetään leffoja.

Lue koko juttu SK:sta 23/2007.