kohtaamiset

◼	Valmistujaiset on ­elokuva korruptiosta ja koulutuksesta.
Valmistujaiset on ­elokuva korruptiosta ja koulutuksesta.

EloKUVA

Kompromisseista, tinkimättömästi

Cristian Mungiu on valinnut pienet budjetit ja riippumattomuuden.

Kulkukoirat juoksevat kaduilla, kodin ikkunan läpi lentää kivi, lääkärin tytär joutuu ahdistelun kohteeksi. Isän näkökulmasta ympäröivä todellisuus näyttää uhkaavalta. Hän toivoo tyttärelleen parempaa.

Romanialaisdraama Valmistujaiset sai ensi-iltansa toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa Cristian Mungiu jakoi Olivier Assayasin kanssa parhaan ohjaajan palkinnon. Mungiu on aiemmin Cannesissa palkittu parhaan elokuvan Kultaisella palmulla (4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää, 2007) ja parhaasta käsikirjoituksesta (Yli vuorten, 2012).

Valmistujaiset vahvistaa entisestään Mungiun paikkaa art house -elokuvan nykymestareiden joukossa.

”Työskentelen pienillä budjeteilla, mutta se on ok, sillä pienet budjetit riittävät tarinoideni kertomiseen. On yksinkertaisempaa työskennellä näin, sillä isot budjetit tarkoittaisivat, että minun täytyisi myös tehdä tulosta. Minulla on toki edelleen vastuu – mutta ennen kaikkea laadullisesta eikä taloudellisesta tuloksesta”, syyskuussa Helsingissä vieraillut Mungiu kertoo.

Lääkärin lukiolaistytär pyrkii huippuyliopistoon Englantiin. Sitä varten tarvitaan hyvät tulokset loppukokeista. Isä haluaa auttaa tytärtään hyvä veli -verkostonsa kautta.

Ennen elokuvan tekoa Mungiu ajatteli paljon lapsiaan, ikäänsä ja koulutusta. Toisaalta korruptio tuntui tärkeältä aiheelta.

”Kerään paljon lehtiartikkeleita. Palasin niiden pariin, selasin keräämiäni tarinoita, yhdistelin niitä ja tajusin, että voisin puhua näistä kaikista aiheista yhtä aikaa”, Mungiu kertoo.

Valmistujaisten verkkainen ja hienovarainen draama aukeaa­kin moneen suuntaan. On nuorten aivojen pako synnyinmaasta. On isä, joka painottaa koulutusta mutta antaa omalla esimerkillään kehnon opetuksen: tarkoitus pyhittää keinot.

”Tämä on korruption pelottava taso. On helppo tuomita korruptio etäisyyden takaa, tv-ruudulla, mutta vaikea tajuta olevansa tavallaan osa systeemiä. Ei siinä ole kyse mistään aggressiivisesta. Kaikilla elokuvan hahmoilla on selitys toimilleen.”

Tätä kautta elokuva kertoo myös ikääntymisestä.

Valmistujaiset on muotokuva iästä, jossa tajuaa, että yhteiskunnassa on jotain epätyydyttävää ja myös itsessäsi on jotain epätyydyttävää. Et olekaan se henkilö, jollaiseksi toivoit nuorempana kasvavasi.”

Cannesin kilpasarjassa esitettiin tänä vuonna kaksi romanialaiselokuvaa, toisena Cristi Puiun Sieranevada. Maan elokuvatuotantoa on pidetty festivaaliympyröiden lempilapsena jo yli kymmenen vuotta. Mungiun mukaan jokainen vakavasti otettava elokuvafestivaali keskittyi jossain vaiheessa viime vuosikymmentä romanialaiseen elokuvaan.

”Yhtäkkiä taso nousi kor­kealle. Oli vaikeaa tehdä seuraava elokuva, saada se vastaamaan alueen odotuksia. Se on myös innostavaa, mutta en tiedä, miten kauan se voi kestää. Tulee hetki, kun tietty tyyli saavuttaa rajansa, menettää tuoreutensa.”

Mungiun tyyli on ankara. Kamera ei liiku, ylimääräistä musiikkia ei käytetä ja leikkauk­set rajoittuvat lähinnä kohtausten väliin. Näkökulma on tiukkaan rajattu.

”Olisi yksinkertaisempaa nostaa esiin avainkohtauksia ja leikata pois kuolleita kohtia”, Mungiu väittää. ”Jos haluaa tehdä elokuvaa, joka muistuttaa elämää, elämän monimutkaisuudet on otettava mukaan.”

Joku voisi puhua kompromissien välttelemisestä. Mungiu käsikirjoittaa, ohjaa ja tuottaa elokuvansa. Pienet budjetit mahdollistavat riippumattomuuden.

”Olen taiteilijana pitänyt kiinni ainakin siitä, että olen pysytellyt Romaniassa. Päätin kertoa asioista, joista tiedän.” J

Kaisu Tervonen

Valmistujaiset elokuvateattereissa 30.12. alkaen.

Hanna Weselius:Alma! WSOY, 2016.
Hanna Weselius:Alma! WSOY, 2016.

ROMAANi

Uhriuden tuolla puolen

Alma! on epäkorrekti feministinen kollaasi.

Alma! on Hanna Weseliuksen monisärmäinen tutkielma naisen osasta. Varsinaista juonta HS:n kirjallisuuspalkinnon voittaneessa romaanissa ei ole. Weselius käyttää kollaasimaista tekniikkaa, useita seurattavia henkilöitä sekä väläyksiä historiasta ja eri puolilta nykymaailmaa. Mitä pidemmälle teosta lukee, sitä enemmän asioiden yhtey­det hahmottuvat ja palasista muotoutuu koherentti kokonaisuus.

Naisten suhde taiteilijuuteen muodostaa yhden romaanin kantavista teemoista. Nimi viittaa Alma Mahleriin, puolisonsa Gustav Mahlerin ja muiden miestensä varjoon jääneeseen naissäveltäjään, joka musiikkitutkijoiden keskuudessa tunnetaan miehensä kirjeiden tuhoamisesta ja väärentämisestä. Weseliukselle Alma edustaa alistuvaa naista, joka elää miesten kautta sen sijaan, että toimisi itse. Alman nykysuomalaisena peilikuvana toimii fiktiivinen kuvataiteilija Aino, joka pyristelee yhtä voimattomana oman kunnianhimon, hankalien miessuhteiden ja naisiin kohdistuvien odotusten ristipaineessa.

Ketään romaanin hahmoa ei voi sanoa poliittisesti korrektiksi. Alma ja Aino ovat tahdottomia, riippuvaisia miesten huomiosta, omien ”veristen kohtujensa” orjia. Kolmas keskeinen henkilö, nimettömäksi jäävä naispuolinen ”lakimies” omistaa elämänsä naisten vapauttamiseen yhteishuoltajuudesta ja hankkii 16-vuotiaan somalitaustaisen rakastajan – häntä voi siis kutsua nettikeskustelujen kiukkuisten miesten painajaiseksi. Yleinen mielikuva näistä miehistä kääntyy sekin romaanissa päälaelleen. Kaiken kruunaa alastonmallina ja seksityöläisenä tienaava nuori nainen, joka ei näyttäydy hyväksikäytettynä uhrina.

Alma! kannattaa lukea mieluummin provokatiivisena esseenä tai sanainstallaationa kuin romaanina. Sellaisena se varmasti on palkintonsa ansainnut. J

Artemis Kelosaari

Cinema Mondo

Sari Näre:Sota ja seksi. Rintamamiesten seksuaalikerrontaa talvi- ja jatkosodan ajalta.  391 s. Tammi, 2016.
Sari Näre:Sota ja seksi. Rintamamiesten seksuaalikerrontaa talvi- ja jatkosodan ajalta. 391 s. Tammi, 2016.

TIETOKIRJA

Suu kävi, kivääri lauloi

Sota ja seksi voivat tukea toisiaan.

Suomalaissotilaat taistelivat talvi- ja jatkosodassa paitsi pervitiinin myös rasvaisten juttujen voimin. Monipuolinen yhteiskuntatieteilijä Sari Näre on tehnyt sotilaiden seksikertomuksista perusteellisen tutkimuksen Sota ja seksi. Materiaali tulee korsuperinnearkistosta.

Juttujen todenperäisyyttä tärkeämpää oli, että seksitarinointi yhdisti miehiä. Liioittelu ja huumori kuuluivat asiaan, eikä naisen puutetta pidetty häpeänä. Sotilasporukoissa hyväksyttiin melko kirjavia seksuaalisia variaatioita, mutta masturbointia pidettiin jopa homoutta pahempana. Onanoiva mies kun vetäytyi ryhmästä, nautti yksin ja salassa.

Näre ei tuomitse miehiä mutta ei myöskään silittele heitä, kun tarinointi paljastaa naisten alistamista. Suojattominta oli rintaman läheisyyden naisilla, pesula- ja siivoustyöntekijöillä. Heitä pidettiin siveettöminä ja siksi vapaana riistana. Rintamalta palaavat miehet pakottivat toisinaan naisia seksiin. Naiset antoivat onneksi ahdisteleville miehille joskus edes sanallisesti takaisin.

Naisia työnnettiin tarinoissa alas esineellistämällä, mutta samalla korotettiin ylös idealisoimalla. Naiskäsitys oli aina jollain tavoin vääristynyt, mutta niinhän se suljetuissa miesyhteisöissä yleensä on.

Saksalaissotilaat herättivät suomalaismiehissä kateutta, koska antoivat naisille poikkeuksellista mielihyvää, kuten suuseksiä. Näin ainakin uskottiin. Myytti seksuaalisesti anteliaasta ulkomaalaismiehestä pysyi vahvana.

Seksi ja sota asetetaan usein vastakkain: seksi merkitsee elinvoimaa, sota elämän tuhoamista. Kirjan oivallus onkin, että ne voivat myös tukea toisiaan. Suomalaissotilaiden seksipuhe vahvisti taisteluhenkeä. Epävirallinen sotilaskieli ja jermuilu syleilivät virallista, jäykkää sotilaskulttuuria. Oltiin kuitenkin yhteisellä asialla, veli veljen kanssa. J

Herman Raivio