Elinehto vai turhake

Sotahan siitä syttyi, kun Sokos päätti jättää valikoimistaan turkikset.

Boikotoikaa Sokosta! Näin vaativat kaksi keskustan kansanedustajaa, Antti Kurvinen ja Mikko Kärnä, kun Sokos 8. joulukuuta ilmoitti, ettei se enää eettisistä syistä hyväksy valikoimiinsa aitoja turkiksia ­eikä turkissomisteita.

Jo seuraavana päivänä S-ryhmä kiirehti korjaamaan, että se luopuu turkisten myynnistä vähäisen kysynnän, ei eettisyyden vuoksi.

Maa- ja metsätalousministeriössä on paraikaa meneillään eläinsuojelulain kokonaisuudistus. Tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia ja tehostaa eläinsuojeluvalvontaa. Eläinsuojelulain uudistamisessa otetaan huomioon uusin tutkimustieto eläinten tarpeista.

Antti Kurvinen toivoo Suomeen jopa nykyistä enemmän turkistarhausta, koska se on merkittävä vientiala kasvavilla Kiinan markkinoilla. Hän korostaa, että turkikset ovat maaseudun elinkeino, joka pyörii ilman yhteiskunnan tukia.

Kansanedustaja Silvia Modigin (vas) mielestä turkistuotannosta on käytännössä mahdotonta tehdä eettisesti kestävää elinkeinoa.

Mikä Sokoksen ilmoituksessa sapetti niin paljon, että kehotit boikotoimaan Sokoksen vaate­osastoja, Antti Kurvinen?

KURVINEN: Se oli kova lausunto, kun Suomen suurin kaupparyhmä ilmoitti, että suomalainen turkistuotanto ei ole eettistä. Olen itse Pohjanmaalta, jossa on käytännössä katsoen Suomen koko turkistuotanto. Jos Sokos ratsastaa kotimaisuudella ja asiakas­omistajuudella, on todella tekopyhää, että se on samaan aikaan valmis potkimaan päähän harvaan asutun maaseudun työllistävää elinkeinoa, josta ­raha vielä tulee Suomeen.

Boikottikehotuksen myötä S-ryhmä joutui pohtimaan asiaa uudelleen, joten saavutimme tavoitteen. S-ryhmä tarkensi, että ”valikoimapäätös on tehty puhtaasti asiakkaiden kysynnän ja ketjun itsenäisesti tekemän kaupallisen harkinnan perusteella”.

MODIG: Se, että kansanedustajat esittävät boikottia yritykselle, on minun mielestäni kestämätöntä. Yritysten täytyy saada tehdä omat ratkaisunsa vapaasti yrittämisen edellytysten pohjalta. En halua, että poliitikot kertovat, miten yritysten pitää toimia.

KURVINEN: Tietenkään en ole sitä mieltä, että eduskunta tai mikään poliittinen toimielin päättää, mitä yrityksen pitää tehdä. Kyllä kansanedustaja voi tällaisia avauksia tehdä. Sitä paitsi S-ryhmä ei ole tavallinen yritys, vaan osuuskunta, jonka omistavat asiakasomistajat.

Vastustat turkistarhausta, Silvia Modig. Miksi?

MODIG: Turkistarhaus on täysin turhaa tuotantoa. Turkiseläimillä on paljon käytöshäiriöitä, eivätkä ne pääse toteuttamaan itseään, koska ne ovat villieläimiä. Eläinten hyvinvointi ei toteudu nykyisellä lainsäädännöllä.

Jos taas luotaisiin määräykset, joilla eläimien hyvinvointi toteutuu ja taataan niiden lajityypilliset vaatimukset, turkistarhauksesta tulisi taloudellisesti kannattamatonta.

Voiko turkiksia tuottaa niin, että eläimet eivät kärsi, Kurvinen?

KURVINEN: Turkistuotanto pitäisi rinnastaa eläinten käyttämiseen muissa tuotannoissa. Aivan samalla tavalla kuin voidaan kasvattaa hyvinvoivia sikoja tai broilereita, voidaan kasvattaa kettuja, minkkejä ja supeja niin, että ne voivat hyvin. ­Turkistarhaus ei ole eläinten hyvinvoinnin kannalta eri asia kuin mikä tahansa muu kotieläintalous.

MODIG: Olen toki sitä mieltä, että kaikkea eläintuotantoa pitää katsoa samalla tavalla, mutta on otettava huo­mioon, ­että turkisten ja ruoan tuotannossa on aivan eri tavoite. Toinen tuottaa vaatteeseen somistetta, toinen tuottaa ravintoa. Turkikset eivät ole meille millään tavalla välttämättömiä, joten näitä ei voida rinnastaa.

KURVINEN: Ei ole kestävä väite, kun sanot, että emme tarvitse turkkeja, koska meillä on muitakin vaatteita. Tuosta näkökulmasta voimme sanoa myös, että emme tarvitse broilerin lihaa tai norjalaista kirjolohta. Meillä on jo nyt nyhtökauraa ja härkäpapua, ja Etelä-Pohjanmaalla on ainakin yksi yritys, joka kasvattaa hyönteisiä ruokaproteiiniksi.

MODIG: Olen aivan samaa mieltä, että emme tarvitse broileria. Tuotantoprosessi on epäeettinen.

KURVINEN: Jos kielletään tur­kis­tarhaus­ sen vuoksi, että eläintä ei saa käyttää ihmisen tarkoituksiin, sitten pitäisi kieltää kaikki muukin tuotantoeläinten käyttö.

Mitä eroa turkistarhauksessa on verrattuna häkkikanaloihin, parsinavetoihin ja suursikaloihin?

MODIG: Kuten jo sanoin, ero on tuotannon tavoitteella, eli tehdäänkö turhaketta vai välttämättömyyttä. En tosin ole sitäkään mieltä, että esimerkiksi sisäfilepihvi on välttämätöntä. Tehotuotannot, kuten parsinavetat ja poikimisaitaukset, ovat epäeettisiä. Onhan se aika hurjaa, että eläin seisoo paikallaan pari kuukautta eikä pääse liikkumaan, tai pääsee kerran vuodessa ulos.

Eläinsuojelulainsäädännössä on paljon muutettavaa. Kun eläimen hyvinvointi laitetaan etusijalle, ruoan hinta vääjäämättä nousee. Mutta jo ilmastonmuutoksen vuoksi meidän on lisättävä kasvisten määrää ruokavaliossa ja löydettävä uusia proteiinin lähteitä, kuten hyönteiset. Jos niitä aletaan nyt kehittää, niin kohta meillä voi olla jokin nyhtökauratyyppinen tuote, joka on tehty esimerkiksi hyönteisproteiinista.

KURVINEN: Meillä on eri näkökulma, mutta kyllä suomalaiset maatalousyrittäjät toivovat, että suomalaiset söisivät laadukasta lihaa, josta olisivat myös valmiita maksamaan. Tämä liittyy myös turkistuotantoon. Tuotantoeläimiä voidaan kohdella laadukkaasti ja eettisesti.

Animalia ja vastaavat järjestöt kohtelevat turkisalaa kohtuuttomasti, kun verrataan moneen muuhun eläinten pitoon. Turkisala on heille helppo vihollinen.

Pitää myös ajatella niin, että hyväksytäänkö me se, että vaikkapa Aasiassa tuotetaan turkiksia miten sattuu. Minun mielestäni on hyvä, että suomalaiset yrittävät olla kilpailussa mukana eettisellä turkistuotannolla.

Millä perusteella suomalainen turkistarhaus on eettisempää kuin jossain muualla, Antti Kurvinen?

KURVINEN: Suomen eläinsuojelulainsäädäntö on erittäin tiukka. Meillä on myös omaa valvontaa, eli turkiseläinten kasvattajien sertifiointijärjestelmä, ja lisäksi eläinten virikepuolta on kehitetty. Juuri on käynnistetty eurooppalainen hanke, jossa seitsemässä yliopistossa tutkitaan turkiseläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia.

MODIG: Jos tarkastellaan Eurooppaa, Suomi on aivan yksin sen kanssa, että­ turkistarhausta ei olla kieltämässä. Useissa muissa Euroopan maissa on paljon tiukemmat lait kuin Suomessa. Monessa maassa turkistarhaus on kokonaan tai osittain kielletty.

Haluat kieltää turkistarhauksen. Millaisia vaihtoehtoja tarjoaisit tarhaajille, Silvia Modig?

MODIG: Koko ajan häviää työpaikkoja, mutta uusia tulee tilalle. Turkistarhauksesta tulisi luopua riittävän pitkällä siirtymäajalla. Nämä ihmiset ovat aloittaneet laillisen elinkeinon, ja he noudattavat lakia ja määräyksiä. Heitä ei voi rangaista siitä, että lainsäädäntömme muuttuu, kun uudelleen arvioimme asioita.

Kun on tarpeeksi pitkä siirtymäaika, voidaan käyttää hyödyksi sukupolvenvaihdosta, koska suurin osa on perheyrityksiä. Valtiovalta voisi rakentaa erilaisia tukipaketteja, joilla autetaan siirtymään johonkin toiseen elinkeinoon.

KURVINEN: On erittäin vaikea ajatella, että ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä löytyisi harvaan asutulle maaseudulle satojen miljoonien vientielinkeinoa ja sitä rahavirtaa. Erittäin vaikeaa­ löytää uutta.

Kuinka merkittävä elinkeino turkistarhaus on monelle pienelle kunnalle, Antti Kurvinen?

KURVINEN: Turkisala työllistää suoraan 5 000 ihmistä ja välillisesti melkein 20 000. Turkistarhaus on Suomessa keskittynyt voimakkaasti muutamaan maakuntaan. Jotkut kunnat, kuten Uusikaarlepyy, ovat käytännössä katsoen taloudellisesti täysin riippuvaisia turkistarhauksesta.

Suomi on turkiskaupassa merkittävä maa. Turkisalan vuosittainen vienti pyörii 400 miljoonan ja 600 miljoonan euron tuntumassa. Se heittelehtii, koska turkisten hinnat vaihtelevat herkästi.

MODIG: Turkisalan työllistävästä vaikutuksesta on hyvin erilaisia lukuja. Maa- ja metsätalousvaliokunta sai vuonna 2013 Pellervon taloustutkimuksen selvityksen, jonka mukaan turkisala työllistää kokonaisuudessaan 4 300 henkilövuotta. Suoraan alan työpaikkoina se työllistää 3 000 henkeä.

Onko turkistarhaus identiteettikysymys Pohjanmaalla?

KURVINEN: Kun 1990-luvulla oli turkistarhaiskuja, niin koettiin, että meidän elämäntapaa ja aluetta vastaan hyökätään. Kyllähän se on identiteetin kannalta tärkeä, varsinkin alalla työskenteleville.

MODIG: Voin ymmärtää tuon, mutta varmaan Pohjanmaalla on myös muita tärkeitä asioita, joista ihmiset voivat olla ylpeitä.

Turkiksia viedään Suomesta eniten Kiinaan. Lännessä kysyntä on tipahtanut. Onko turkistarhauksella ylipäätään tulevaisuutta?

KURVINEN: En voi allekirjoittaa tuollaista väitettä. Euroopan kysynnän väheneminen ei tarkoita sitä, että maailmassa kysyntä vähenisi. Nyt näyttää siltä, että maailman talouden painopiste on siirtymässä Kiinaan. Valitettavasti Euroopan talous on paikoillaan.

Juttelin juuri erään helsinkiläisen turkiskauppiaan kanssa, ja hän sanoi, että esimerkiksi Etelä-Koreassa ollaan tosi innostuneita ketunnahasta.

MODIG: Länsimaissa turkisten kysyntä on laskenut sen vuoksi, että ihmiset ovat alkaneet ymmärtää paremmin eettisiä kysymyksiä. Kiinassa tai Saudi-Arabiassa voi olla edelleen kysyntää, mutta siellä turkiksilla on varmaan samanlainen status kuin meillä oli joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin se edusti täällä vaurautta. Mutta ajattelutapa on muuttumassa.

Mielestäni meidän pitäisi aina pyrkiä pois siitä, mitä emme pidä hyvänä. Mutta näemme turkistarhauksen niin eri ­tavalla. On valitettavaa, että suomalainen turkisteollisuus on ollut kasvattamassa Kiinan markkinoita. Sinne on viety siitos­eläimiä ja järjestetty koulutuksia.

Mennään Kiinaan mieluummin vaikka cleantech-tuotteilla, kun Pariisin ilmastosopimuskin on astunut voimaan. Kiina on havahtunut ilmansaasteiden vuoksi. He eivät voi enää tupruttaa kivihiiltä ja puuta entiseen tapaan. Puhtaammat ratkaisut kiinnostavat heitä jo ihan oman hyvinvoinnin vuoksi. Cleantechissä on varmasti isompi markkina kuin pienessä turkiskaupassa. SK

Antti Kurvinen

Ikä: 30

Kansanedustaja (kesk)

Vaalipiiri: Vaasa

ammatti: Lakimies

Silvia Modig

Ikä: 40

KAnsanedustaja (vas)

Vaalipiiri: Helsinki

ammatti: toimittaja