◼	Rodrigo Duterte, 71, valittiin Filippiinien presidentiksi toukokuussa,
Rodrigo Duterte, 71, valittiin Filippiinien presidentiksi toukokuussa,

Peluripresidentti Duterte

Filippiinien Rodrigo Duterte hämmentää maailmanpolitiikkaa, tapattaa huumeidenkäyttäjiä  – ja on maansa suosituin poliitikko.

Rodrigo Duterte, 71, valittiin Filippiinien presidentiksi toukokuussa,

’Presidentti Barack Obama on huoranpenikka, joka voi painua helvettiin. Amerikka on menettänyt pelinsä Filippiineillä.”

Hitler murhasi kolme miljoonaa juutalaista (todellisuudessa kuusi miljoonaa). No nyt meillä on kolme miljoonaa huumehörhöä. Olisin onnessani, jos voisin teurastaa jokaisen. Olisi hyvä lopettaa koko ongelma ja pelastaa seuraava sukupolvi. Unohtakaa kaikki ihmisoikeushömpötykset – kun minä olen presidentinpalatsissa, tapan heidät ja upotan koko roskajoukon Manilanlahteen kalanruoaksi.”

”Ja kun lopetan nämä presidentinhommat, myönnän itselleni ja ja turvallisuuspalvelun työntekijöille täyden syytesuojan. Eli armahdus myönnetty Rodrigo Dutertelle moninkertaisesta murhasta, allekirjoittanut Rodrigo Duterte.”

Filippiinien presidentiksi nousseen Rodrigo Duterten puheet saavat jopa Donald Trumpin kuulostamaan lähes maltilliselta. Duterte voitti toukokuussa pidetyt presidentinvaalit selvästi ja vannoi virkavalansa kesäkuussa. Sen jälkeen hänestä on kehkeytynyt solvausryöppyjen, rivouksien, uhkausten ja letkausten lausuntoautomaatti, jonka tölväyksiltä ei ole säästynyt kukaan.

Osansa riepottelusta ovat saaneet Obaman lisäksi niin YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon (hölmö), paavi Franciscus (huoranpenikka) sekä Yhdyvaltain Filippiinien suurlähettiläs (homo huoranpenikka).

Ulkomaailma on tuominnut Duterten huumesodan, jossa poliisille ja epämääräisille ”suojakaarteille” on käytännössä annettu lupa rangaistuksetta tappaa huumerikollisiksi ja huumeidenkäyttäjiksi epäiltyjä. Kolmessa kuukaudessa surmattuja on kertynyt tuhansia.

Kun EU arvosteli Dutertea huumesodan ihmisoikeusloukkauksista, Duterte näytti ”tekopyhälle Euroopalle” keskisormea: ”Te jotka annatte miljoonien Lähi-idästä pakenevien ihmisten nääntyä siis ruikutatte muutamasta tuhannesta kuolemasta täällä?”

YK:n paheksunnan presidentti taas kuittasi ilmoittamalla, että Filippiinit mahdollisesti ”irtautuu” maailmanjärjestöstä.

Presidentti Rodrigo Duterte on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasapainoton kylähullu. Pinnan alta paljastuu raa’an tehokas ja ovela valtapoliitikko, jolla on erinomainen tilannetaju. Duterten kuuden vuoden presidenttikausi saattaa ratkaisevasti muuttaa suurvaltojen herkkää tasapainoa Etelä-Kiinan meren alueella.

Ulkomailla paheksutaan mutta suurin osa sadasta miljoonasta filippiiniläisestä hyväksyy presidenttinsä toimet. Vaalien jälkeen heinäkuussa tehdyissä mielipidemittauksissa 91 prosenttia filippiiniläisistä tuki Duterten ohjelmaa. Mittaus toistettiin lokakuussa useita kansainvälisiä kohuja myöhemmin, ja presidentin kannatus liikkui yhä huimassa 86 prosentissa. Duterten kielenkäyttö ei järkytä hänen kannattajiaan: näin veteraanipoliitikko on puhunut koko pitkän julkisen uransa aikana, kansanmiehen ymmärtämällä tavalla.

Filippiinien ongelmia ovat jo vuosikymmeniä olleet korruptio, rikollisuus ja vanhojen mahtisukujen tukahduttava ote yhteiskunnasta. Vanha valta estää tehokkaasti vähäosaisempien sosiaalisen nousun ja vaurastumisen. He saavat seurata vierestä, kun vallanpitäjät haravoivat lähipiirilleen kansallisomaisuuden parhaat palat.

Yhtä lailla maata kalvaa Yhdysvaltain hyvänsuopa mutta ylimielinen hegemonia entiseen siirtomaahansa.

Ja kaiken tämän presidentti Duterte on luvannut muuttaa.

Filippiinien räikeästä epätasa-arvosta on ollut tapana syyttää diktaattori Ferdinand Marcosin ja hänen tuhansista kengistään tunnetun Imelda-vaimonsa perintöä.

Vielä 1960-luvun alussa katolista saarivaltiota pidettiin Japanin ohella Aasian lupaavimpiin kuuluvana maana. Muut menivät kuitenkin heittämällä ohi sen jälkeen kun Marcosin varasvalta eli kleptokratia vuonna 1965 käynnistyi.

Diktatuuri päättyi Ferdinandin ja Imeldan maanpakoon vuonna 1986. Yli puolet kesäkuun vaaleissa äänestäneistä filippiiniläisistä ei ollut tuolloin edes syntynyt. Silti hekin tunnistavat perusongelman: 30 vuotta demokratiaa on antanut keskivertofilippiiniläisille hyvin vähän.

Valtaa käyttävät edelleen vanhat sukudynastiat. Kenkähyllyjen keisarinna Imelda palasi parlamenttiin jo 1990-luvun puolivälissä, pariskunnan poika Bongbong taas oli hyvin lähellä nousta varapresidentiksi toukokuun vaaleissa.

Eliitti maksaa edelleen vähän jos lainkaan veroja, väärinkäyttää valtion varoja ja turvautuu korruptioon aina kun mahdollista. Samaan aikaan valtaosalle filippiiniläisistä paras tapa ansaita työllään on ollut muuttaa pois maasta.

Noin viisi miljoonaa filippiiniläistä tienaakin ulkomailla kotiapulaisina, rakennustyöntekijöinä, sairaanhoitajina ja opettajina, suuri osa heistä rikkaissa Persianlahden öljyvaltioissa ja muualla Lähi-idässä.

Filippiinien yhteiskunnallista ilmapiiriä mittaa se, ovatko siirtotyöläisten kotiuttamat rahalähetykset kasvussa vai laskussa. Kun lähetykset hiipuvat, kotona ei mene hyvin: panttilainaamojen ovet käyvät, vippaskonstit ja rikollisuus saavat tilaa.

Öljyn hinnan alamäki on merkinnyt, että viime vuosina rahaa on virrannut kotisaarille vähemmän kuin pitkiin aikoihin. Niukat ajat auttoivat Dutertea vaalivoittoon.

Ulkomailta lähetetty raha auttaa tekemään kymmenien miljoonien filippiiniläisten elämästä siedettävää.

Kaikkia apu ei koske, YK:n mukaan yli 20 miljoonaa filippiiniläistä elää slummeissa, pääkaupungin Manilan 11 miljoonasta asukkaasta slummien asukkeja on peräti puolet.

Kun ajaa suur-Manilan liikekeskuksesta Makatista espanjalaisten siirtomaaisäntien aikanaan rakentaman vanhan Manilan ohi, vaihtuvat kuhisevan elinvoimaiset korttelit pian hökkelikyliksi.

Filippiiniläisen kurjuuden vertauskuva oli pitkään Smokey Mountainin kaatopaikkaslummi.

Se oli yli 50 metriä korkea savuava ja haiseva jätevuori, joka peitti takanaan aukeavan Manilanlahden. Saastaista vettä jätekukkuloiden välissä kiemurtelevassa joessa, jätteistä rakennettuja hökkeleitä, jotka vaappuivat veteen sortumaisillaan.

Puskutraktorien ja jäteautojen välissä kiipeili satoja ihmisiä, nuoria ja vanhoja. Pagpag on tagalogin kieltä ja tarkoittaa ravistelua: viimeisten hyödyllisten hippujen puristamista irti muiden jo hylkäämistä jätteistä. Läheltä näki, mitä työ aiheutti: tulehtuneita viiltohaavoja ja ruhjeita polvissa, kämmenissä ja jalkapohjissa.

Smokey Mountain tyhjennettiin vuonna 2007, ja sen paikalle rakennettiin valtion rahoilla asuntoalue vähävaraisille. Valtaosa kymmenistä tuhansista jätteidenkerääjistä muutti uusiin Payatasin ja Happylandin kaltaisiin toisiin kaatopaikkaslummeihin.

Presidentti Duterten kannatus kumpuaa slummeista. Kaikkein köyhimmillä alueilla elää myös hänen vihaamansa rikollisuus: huumekauppiaat ja heidän asiakkaansa.

Duterten käynnistämässä huumesodassa on tapettu kolmessa kuukaudessa ainakin 3 500 ihmistä ilman oikeudenkäyntiä. Poliisin operaatioissa heistä on kuollut noin 1 100, loput ovat olleet epämääräisiä katuteloituksia.

Kampanjaa vetävä Filippiinien poliisiylijohtaja kenraali Roland dela Rosa on puolustanut ”tehoiskuja” terveysviranomaisten tuoreella arviolla: kaksi miljoonaa filippiiniläisistä eli kaksi prosenttia väestöstä käyttää säännöllisesti huumeita. Hänen mukaansa noin 700 000 käyttäjää ja katumyyjää on ilmoittautunut viranomaisille sen jälkeen kun tehoiskut alkoivat.

Tappamalla huumerikollisia Duterte täyttää vaalilupaustaan – ja jatkaa jo tutuksi tulleella linjallaan.

Rodrigo ”Digong” Duterte kasvoi poliitikkoperheessä maan eteläosassa Mindanaolla. Hän on lakimies ja toimi yleisenä syyttäjänä ennen valintaansa Davaon kaupunginjohtajaksi vuonna 1988.

Noin 2,5 miljoonan asukkaan suurkaupunki oli 1980-luvun lopulla Filippiinien murha-, rikos- ja huumetilastojen kärjessä. Duterten valtakaudella Da­vaosta tuli yksi Filippiinien turvallisimpia, toimivimpia ja vauraimpia kaupunkeja. Kaupunginjohtaja Duterten suojeluksessa toimivat epäviralliset kuolemanpartiot kiersivät kujalta kujalle ja surmasivat ainakin tuhat huume- tai väkivaltarikolliseksi epäiltyä.

Jos Duterte aikoo lunastaa vaalilupauksensa hän tarvitsee kuolemanpartioiden lisäksi runsaasti rahaa.

Sitä hän kalastaa paraikaa peluuttamalla suurvaltoja toisiaan vastaan. Duterten mielestä yleisestä viisaudesta poiketen kakku voidaan sekä syödä että säästää, kunhan se on tarpeeksi iso. Jättikakku leivotaan yhdistämällä Kiinalta saatavat talousedut Yhdysvaltojen antamiin turvallisuustakeisiin.

Juuri Yhdysvallat on Filippiinien päätukija, jonka kanssa sillä on ollut vihan ja rakkauden sävyttämä erityissuhde siitä lähtien kun amerikkalaisjoukot vuonna 1898 valtasivat Espanjalle kuuluneen siirtomaan.

Yhdysvaltain miehityshallinto alisti Filippiinejä vuoteen 1946 asti. Sinä aikana se kukisti verisesti monia kansannousuja. Väkivalta ei estänyt monia filippiiniläisiä omaksumasta ja ihannoimasta amerikkalaista elämäntapaa.

Vastikkeeksi tuestaan Yhdysvallat saa pitää maassa viittä sotilastukikohtaa. Ne sekä pitkäaikainen puolustusyhteistyösopimus Filippiinien kanssa ovat Washingtonille elintärkeitä työkaluja kiihtyvässä valtataistelussa Kiinan kanssa.

Presidentti tarttui tilaisuuteen, kun Washington alkoi arvostella Duterten huumesotaa. Hän ilmoitti, että Filippiinien taloudellinen ja sotilaallinen yhteys Yhdysvaltain kanssa on loppu. Yhteiset sotaharjoitukset päättyvät ja amerikkalaisjoukot saavat luvan häipyä kahden vuoden sisällä.

Ja Duterte kertoi asiasta Kiinan korkeimman valtiojohdon luona Pekingissä lokakuussa.

”En mene enää Amerikkaan. Siellä meitä vain loukataan. Eli on aika sanoa: moi vaan kaveri”, hän totesi presidentti Xi Jinpingin kuunnellessa vieressä.

Samaan hengenvetoon hän ylisti Kiinan ”vakaata ja järkevää ulko- ja sisäpolitiikkaa”, jonka hän ilmoitti tuntevansa nykyään omakseen.

Kiinan kiitteleminen merkitsee täydellistä linjanmuutosta. Vielä vaalikampanjansa aikana Duterte uhosi ottavansa Kiinalta vaikka väkisin Spratlyn saaret ja Scarboroughin matalikon kalastus­alueet, joista käytävän kiistan takia maiden suhteet ovat olleet syväjäässä vuodesta 2012 lähtien.

Rajakiistojen takia Kiina ohjeisti turisteja, sijoittajia ja yrityksiä välttämään Filippiinejä. Se on muutamassa vuodessa aiheuttanut miljardivahingot.

Nyt Duterte tarjosi sovinnon kättä, johon Kiina mielellään tarttui. Osasyy sovinnollisuuteen oli YK:n välitystuomioistuin, joka heinäkuisessa päätöksessään tuki täysin Filippiinien vaatimuksia Spratlyn saarista.

Kiina päätti välttää kasvojenmenetyksen nappaamalla Filippiinit Yhdysvaltain leiristä liittolaisekseen. Duterte taas sai tilaisuuden näyttäytyä sovinnollisena ulkopolitiikkona, kerätä miljardiedut ja näpäyttää Washingtonia.

Duterten vierailun aikana solmittujen kauppa-, talous-, matkailu-, huumevalvonta- ja merenkulkusopimusten arvo on peräti 12,5 miljardia euroa. Kiina ilmaisi myös tukensa Duterten huumesodalle.

Yhdysvallat on toistaiseksi valinnut tyynnyttelevän sävyn: Sen mielestä Filippiinien ja Kiinan suhteiden parantumisen ei tarvitse tapahtua Yhdysvaltain kustannuksella.

Washington korostaa myös, ettei se ole saanut ole virallista tietoa, että sopimuksia Filippiinien kanssa ollaan muuttamassa.

Kaukana merentakaisessa horisontissa kangastelee vielä yksi varakortti: Moskova.

”Ehkä menen Venäjällekin juttelemaan Putinin kanssa. Kerron hänelle, että meitä on tässä kolme kovaa muuta maailmaa vastaan – Kiina, Filippiinit ja Venäjä”, Duterte hahmotteli Pekingissä.

Pelimies Duterte tietää hyvin, ettei mikään tässä maailmassa ole pysyvää. Tammikuussa virkaansa astuvan Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin kanssa voi lyödä sovinnon kättä.

Kättelystä voi puristaa hyvän hinnan – ja vaikka taas vähän kiroillakin.

Lokakuussa Duterte ilmoitti lopettaneensa kiroilun, koska Jumala oli ilmoittanut Japanista kotiin lentävälle presidentille pudottavansa tämän lentokoneen, jos manailu ei lopu. Kiroilulakko kesti lopulta neljä päivää. SK