kohtaamiset

Buster:Benny Kultajalka  – Melchester Rovers 1972–1973. 192 s. Egmont.
Buster:Benny Kultajalka  – Melchester Rovers 1972–1973. 192 s. Egmont.

SARJAKUVA

Benny tykittää jälleen

Suositut Buster-sarjat kertoivat jalkapallosta.

Urheilun yhteiskunnallinen merkitys oli 1970-luvulla todella suuri. Pienissäkin kunnissa oli omat urheiluseurat porvareille ja työläisille.

Vanhemmat pitivät tiukasti kiinni poliittisista rintamalinjoista, mutta yksi asia yhdisti urheilijapoikia: Buster-lehti. Se ilmestyi Suomessa vuodesta 1972 vuoteen 1988. Enimmillään tilaajia oli noin 20 000.

”Monien mielikuvissa Buster liittyy lauantaisin tv:stä tulleisiin Englannin liigan matseihin. Busterin suosituimmat sarjat olivat aina jalkapallosarjoja, mutta itse tykkäsin eniten Johnny Puumasta. Hän oli seminoli-intiaani ja vapaapainija”, kertoo Egmont Kustannuksen julkaisujohtaja Jukka Torvinen.

Viime vuonna Egmont julkaisi ensimmäisen Buster-retrokirjan Ruotsissa. Se kävi kaupaksi jopa odotettua paremmin. Nyt reseptiä kokeillaan Suomessa.

Ensimmäinen suomenkielinen antologia keskittyy vuosiin 1972 ja 1973. Mukaan valituista sarjoista Melchester Rovers (Roy of the Rovers) on futissarjakuvan klassikko. Totuus ja kuvitelma sekoittuvat – myöhemmin Rovers-tähtien rinnalla maajoukkueessa pelaa oikeita Englannin maajoukkuemiehiä.

Benny Kultajalka (Billy’s Boots) kertoo koulupojasta, joka saa uskomattomat pelitaidot legendaarisen Kanuuna-Keenin nappulakengistä, jotka tuppaavat menemään koko ajan hukkaan tai rikki.

”Busteria on tasaisin väliajoin kaivattu takaisin muodossa tai toisessa”, Torvinen kertoo.

Hän toivoo pääsevänsä julkaisemaan uudestaan myös sarjoja Harjumäen Sisu, Super-Mac ja Pulla.

Busterin suosio laski tasaisesti 1980-luvun mittaan. Aika ajoi lehden ohitse.

Buster ei enää puhutellut uusia poikia”, Torvinen pohtii. Uusia tähtisarjoja ei noussut.

”Ehkä siinä kävi niin, että urheilu ei ollut enää niin läpitunkeva juttu kaikkialla. Tietenkin lehden menekkiin heijastuu ajan henki”, pohtii Torvinen.

Egmont Kustannus on julkaissut aiemmin tuhteja retrokirjoja esimerkiksi Mustanaamiosta ja Hämähäkkimiehestä. Sellaiset vetoavat etenkin keski-ikäisiin miehiin, jotka ovat lukeneet kyseisiä sarjoja nuoruudessaan.

”Nostalgia-aspekti painaa. Koska sarjakuvalehtien tilaukset vähenevät, on erikoistuotteiden etsiminen ja suunnitteleminen meille koko ajan tärkeämpää touhua.” J

Tero Alanko

Tutkimusmatkoja saarille. 351 s. Gaudeamus, 2016.
Tutkimusmatkoja saarille. 351 s. Gaudeamus, 2016.

TIETOKIRJA

Lajikadon merkitys

Miten käy ilman monimuotoista luontoa?

Evoluutiobiologi Ilkka Hanskin (1953–2016) viimeiseksi jäänyt teos Tutkimusmatkoja saarille kertoo Hanskin elämäntyöstä. Se kertaa maail­man suuret sukupuuttoaallot ja keskittyy nyt meneillään olevaan, kuudenteen sukupuuttoaaltoon.

Hanski oli kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia tutkijoita. Kirja päivittää ja täydentää vuonna 2007 ilmestynyttä teosta Viestejä saarilta.

Hanski kuvaa tutkimusmatkojaan maailman saarille, joista hän keräsi muun muassa lantakärpäsiä tutkissaan lajien menestymisen edellytyksiä.

Hanskin keskeinen aihe on luonnon monimuotoisuuden nopea heikkeneminen ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen tuhoutumisen takia.

Kirja kertoo, millainen merkitys luonnon monimuotoisuudella on ihmisille: luonnon köyhtyminen lisää sairauksia. Lisäksi lajikadolla voi olla yllättäviäkin vaikutuksia. Esimerkiksi susien väheneminen kasvattaa hirvikantoja ja lisää hirvikärpästen määrää.

Hanskin mielestä elinympäristöjä pitäisi suojella paljon laajemmin kuin nyt, Suomessa erityisesti Etelä-Suomen vanhoja metsiä ja niiden lahopuita.

Kirja on kiinnostava myös maallikolle. Suomalainen toimistotyöläinen lukee mielellään, miten Kanariansaarten La Gomeralla Hanski käveli liian pitkälle ennen pimeän tuloa.

Hän kaivautui pimeässä ja sateessa makuupussiinsa ja kastui kunnolla. Aamu oli silti ihana. Auringon noustessa biologi näki ympärillään kanarianlihakärpäsiä, upeita olentoja. J

Elina Venesmäki

VeHJETÄRPIT

Citymopo

Minikokoisella sähkömopolla voi olla suuri tulevaisuus suurkaupunkien lähiliikenteessä, esimerkiksi pysäköintipaikalta työpöydän ääreen. Näin uskoo singaporelainen Vanda Electrics, joka on tuonut markkinoille Motochimp-citymopon. Noin metrin mittaisen alumiinirunkoisen parrunpätkän toimintasäde yhdellä latauksella on noin 60 km, huippunopeus 30 km/h ja hinta pari tuhatta euroa.

Cityjolla

Myös Ford etsii ratkaisua ”viimeisen mailin ongelmaan”, eli siihen, miten ihmiset pääsevät näppärimmin pysäköintipaikalta töihin tai muuhun etäiseen kohteeseen. Autofirma järjesti henkilökunnalleen ideakilpailun, johon tuli yli 600 ehdotusta. Finaaliin selvisi muiden mukana vehje nimeltä The Carr-E. Se on robottipölynimurin näköinen ja kokoinen ”jolla”, joka mahtuu auton vararengastilaan. Sieltä se kuljettaa enintään 120-kiloisen kuskin jopa 22 kilometrin päähän 18 kilometrin tuntinopeudella. Turvallisuutta lisäävät neljä pyörää ja törmäystutka.

Piilonastat

Kenkien liukuesteet ovat taas tarpeen liukkailla kaduilla. Sisätiloissa niistä on pelkkää haittaa. Ruotsalaiskeksijä Bertil Sjösvärd ratkaisi pulman asentamalla Gripforce-talvikenkien paksuihin pohjiin liukuesteet, jotka saa tarvittaessa piiloon kuin etanan sarvet, yksinkertaisesti pyöräyttämällä pohjalliseen sijoitetusta säätimestä. Jäämme odottamaan, milloin mekanismi saadaan toimimaan kumartumatta, vaikkapa bluetooth-yhteydellä. J

Jukka Ukkola